Masennuksesta taas

[aallotar]

Outoa kyllä ennenkuin lääkäri diagnosoi minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen, en ollut koskaan oikeastaan ajatellut sairastaneeni tai sairastavani masennusta. Vaikka nyt tajuan että minulla on ollut useampi masennuskausi, vaikein ja pisin silloin lapsena seitsemänvuotiaasta kaksitoistavuotiaaksi

Comments

[snowgrouse]

*selkähiero*

Tieto lisää tuskaa, todellakin. Juuri lueskelin että kaikista neuroottisimmat ihmiset ovat niitä joilla on suht korkea älykkyysosamäärä, ja että masennus ja siihen kuuluva vellominen ja huolehtiminen johtuvat helvetin usein siitä että ihmiset ovat luonnostaan ongelmanratkaisijoita. Mutta sitten kun jää vatvomaan menneitä tai pelkäämään tulevia, niin eihän niitä kukaan voi ratkaista ja sitten jää se stressi päälle eikä pystykään enää elämään tässä hetkessä. Helppoahan se on sanoa että pysähdy ja hengitä ja ole tietoinen tästä hetkestä, mutta jos olet paniikin ja kivun kourissa etkä ole nukkunut, niin se on helvetin vaikeaa.

Terapeutti lainasi mulle tuon kirjan ja siinä on aika asiaa, ilman että asenne olisi yhtä tiukka tai ankara kuin monilla spirituaalisemmilla kirjoilla, jotka vaatisivat olemaan supershamaani/soturi/supernoita/jne. Se on aika lempeä ja rauhallinen, mikä on helpottanut mua vähän siinä etäisyyden ottamisessa. Ei se läheskään aina onnistu, mutta parempi kuin ei mitään.

[aallotar]

Kiitos! Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, täytyy katsoa löytyykö kirjastosta. Ja jossei löydy niin ehdottaa hankittavaksi.

[eidni]

Periaatteessa ytimeltään samaa asiaa (läsnäoloa ja vaan tämä hetki) löytyy zenistä. Mulla zazenin tekeminen on auttanut moniin vaikeuksiin. Se on auttanut todella paljon huomaamaan että suurin osa ongelmista ja vaikeuksista on sitä että mieli maalaa ne ongelmiksi, useimmiten hetki itsessään, maalaamattomana, on ihan ok.

[snowgrouse]

Tää perustuu buddhalaiskamaan (tuo mindfulness-kama on tuttua muualta mullekin), joten se lempeä ote on aika hyvä. Tosin se on irrotettu siitä ankarimmasta spirituaalisesta pyrkimisestä, joten sekin on plussaa.

[kuukiventomu]

Voimia, ystäväni. *halaus*

[aallotar]

Kiitos!

[leimutar]

Itselläni samoja ongelmia. Hyvin sanottu "läsnäoloa ja vaan tämä hetki". Toimii hyvin töissä ja myöhemmin muistettavat asiat merkkaan heti duunin sähköiseen kalenteriin muistuttamaan hoidettavista asioista.

Jostain syystä se ei toimi yhtä hyvin vapaa-ajalla. Tosin vaikka merkkaisi kalenteriin, niin paperiversio ei muistuta ellei sitä muista lukaista välillä. Ja jos ei jokin huvita niin sitten ei huvita tai saa aikaiseksi muutenkuin kun on jonkilainen pakkotilanne tai saa jostain asiasta tarpeekseen tai tulee inspiraatio.

Sinänsä aika normaalia että oma kuva itsestä ja omista mahdollisuuksista vaihtelee välillä, kunhan ei jää päälle en-saa-mitään-aikaiseksi ja en-luota-itseeni vaihe. Voimia ja jaksamista sekä parempaa fiilistä ( halitus )