Kyllä, joinakin iltoina tuhlasit 600 euroa vain saadaksesi halata häntä sateessa,
-- "Rakkaus ei liity mitenkään sydämeen, tuohon kuvottavaan elimeen, vertapursuavaan pumppuun. Rakkaus iskee ensimmäiseksi keuhkoihin. Sen sijaan, että sanoo 'sydämeni särkyy', pitäisi sanoa 'keuhkoni pakahtuvat'. Keuhkot on elimistä romanttisin: kaikki rakastuneet sairastuvat tuberkuloosiin. Ei ole sattumaa, että Tsehov, Kafka, D.H. Lawrence, Frédéric Chopin, George Orwell ja Lisieuxin pyhä Teresa kuolivat siihen. Olisivatko Camus, Moravia, Boudard, Marie Bashkirtseff ja Katherine Mansfield pystyneet kirjoittamaan sellaisia kirjoja ilman sitä? Ja muistettakon, ettei Kamelianainen todellakaan kuollut sydäninfarktiin: se vitsaus on varattu stressaantuneille nousukkaille, ei tunteiden riivaamille."
Octave on pilvessä ja puhuu yksikseen:
"Jokaisella on uinuva lemmentuska sisimmässään. Sydän, joka ei ole murtunut, ei ole sydän. Keuhkojen täytyy sairastua tuberkuloosiin tunteakseen olevansa olemassa. Olen keuhkokasvatuksen opettajanne. Täytyy olla kasvi rinnassa kuten Choélla Päivien kuohussa tai rouva Chauchatilla Taikavuoressa. Minusta oli ihana katsoa kun nukuit tai edes teeskentelit nukkuvaa, kun tulin myöhään kännissä kotiin laskin silmäripsesi ja joskus tuntui että hymyilet. Rakastunut mies haluaa nähdä naisensa nukkuvan, joskus myös laukeavan. Sophie, kuuletko minua näiden tuhansien kilometrien päästä, kuin siinä puhelinoperaattorin mainoksessa? Miksi ihmisten pitää häipyä, että huomaisi rakastavansa heitä? Etkö tajua, että halusin sinun vain panevan minut kärsimään, kuten alussa, pikku keuhkoveritulpasta?" --
-- Myöhemmin ruskettunut Valmontimme käyttää Odilen selkää kirjoitusalustana ja kirjoittaa Sophielle postikortin.
"Rakas Obsession,
Olisitko nin herttainen, että pelastaisit minut itseltäni? Muuten työnnän jalat veteen ja sormen töpseliin. Vain yksi asia on pahempi kuin elämä kanssasi: elämä ilman sinua. Tule takaisin. Saat New Beetlen jos tulet. Ok, hyvä on, tämä on vähän kuin kosinta, mutta oma vikasi: lähdettyäsi olen muuttunut vakavammaksi. Olen huomannut, ettei toista sinunlaistasi ole. Ja siitä päättelen, että rakastin sinua."
Allekirjoitusta ei tarvita. Sophie tunnistaa kyllä noin persoonallisen tyylin. Välittömästi pantuaan kortin postilaatikkoon Octave katuu ettei kerjännyt polvillaan: "apua en voi elää ilman sinua Sophie emme voi erota jos menetän sinut menetän kaiken", hitto, olisi pitänyt madella Sophien jalkojen juuressa, eikö hän pysty edes siihen?
Ennen Sophieta hän iski tyttöjä väittäen että näillä oli irtoripset. Kun he kielsivät, hän käski heitä sulkemaan silmänsä todistaakseen sen, ja suuteli sitten heidän kiiltäviä huuliaan. Oli myös "rekkatemppu":
"Sano 'rekka'."
"Rekka."
"Tööt tööt." (koskettaa rintoja)
Ja vedonlyönti:
"Lyön vetoa että voin koskettaa pakaroitasi, ilman että kosketan vaatteitasi."
"Ok."
"Hävisin." (Vie käden pakaroille)
Oli myös "Tequila-bumbum": tyttöä pyydetään ottamaan limettiviipale hampaidensa väiin, pannaan omalle kämmenselälle suolaa, nuolaistaan sitä, kumotaan tequilaschweppes kurkkuun ja haukataan limettiviipale tytön suusta. Keskimäärin kolmannen kerran jälkeen limetin paikalla on yleensä kieli.
Vastoin odotuksia nämä juonet toimivat. Sophien kanssa oli erilaista. Octave uskotteli olevansa todella kiinnostunut Sophiesta. Ja Sophie oli kuuntelevinaan. Lopulta he kumpikin uskoivat siihen, mitä eivät tunnustaneet itselleen. Kerran Sophie kysyi häneltä:
"Mikset sano mitään?"
"Se on hyvä merkki etten sano mitään. Se tarkoittaa, että ujostelen. Ja se on hyvä merkki, että ujostelen. Se tarkoittaa, että olen hämilläni. Ja se on hyvä merkki, että olen hämilläni. Se tarkoittaa, että olen rakastunut. Ja se on huono merkki, että olen rakastunut."
Hän rakasti Sophieta, koska tämä oli naimisissa. Hän rakastui tähän, koska tämä ei ollut vapaa. He olivat molemmat töissä TBWA:ssa, mutta eivät voineet saada toisiaan. Hän rakasti Sophieta myös siksi, että oli itse naimisissa, koska se oli kiellettyä, salaista ja väärin. Hän rakasti tätä kuten kaikkia naisia, joita ei ole lupa lähestyä: äitiään, siskoaan, isänsä ystävättäriä ja ensirakkauttaan, jotka olivat mahdottomia, kiellettyjä. Rakkaus on kuin dominopeli: ensimmäinen käynnistää epäonnistumisten sarjan. Hän halusi Sophieta kuten kaikkia lapsuuden tyttöjä, toisin sanoen tämän tietämättä. Sitten hän sanoi tälle: "Se on huono merkki, että olen rakastunut" eikä Sophie hämmästynyt. He olivat sopineet treffit keskiyöllä Pont des Arts-sillalle, kolmannelle penkille Raskan Akatemiasta laskettuna, josta näkee Pont Neufille, siihen mistä Seine jakautuu kahdeksi tulevaisuuteen kurkottavaksi haaraksi. Sitten siitä tuli melkein liian hauskaa ollakseen totta. Riitti, että Sophie tuli tapaamiseen.
"Neiti, suokaa anteeksi, voisinko saada yhteystietonne jotta voisimme tavata vastakin?"
"Tottahan toki, herra..."
"Octave. Kutsukaa minua Octaveksi. Uskon rakastuneeni teihin. Rouva, toivottavasti teitä ei häiritse jos paljastan rintanne?"
"Olkaa kuin kotonanne. Mutta mitä jos pyöräyttäisitte kieltänne suussani seitsemän kertaa ennen kuin sanotte mitään?"
"Mahtaako teillä olla jokin paikka tiedossa?"
On harmittavaa rakastua niin helposti. Vastarakastuneet ovat räjähdysalttiita. Nautinto on avioliiton Damokleen miekka. Sophie vei hänet toimiston pysäköintihalliin, Pont Neuf -kadulle, hämärään ja hiljaiseen paikkaan, rakastelemaan seisaallaan betoniseinää vasten kahden jakeluauton välissä. Se oli kummankin elämän pisin orgasmi. Sitten Sophie lainasi Octaven kännykkää, naputteli siihen oman numeronsa ja tallensi muistiin.
"Nyt et voi väittää hukanneesi sitä."
Octave oli niin rakastunut, että ruumis kapinoi heti, kun heidän täytyi olla erossa. Hän sai finnejä, allergiakohtauksia, punaisia läiskiä kaulaan, vatsavaivoja ja toistuvia unettomuuskohtauksia. Kun aivojen on hallittava kaikkea, sydän kapinoi ja keuhkot tyhjenevät. Ihminen, joka kieltää rakkautensa, muuttuu rumaksi ja sairaaksi. Sophiesta erossa oleminen rumensi Octavea. Se pätee nytkin: hän kaipaa muutakin kuin huumetta. --
Octave on pilvessä ja puhuu yksikseen:
"Jokaisella on uinuva lemmentuska sisimmässään. Sydän, joka ei ole murtunut, ei ole sydän. Keuhkojen täytyy sairastua tuberkuloosiin tunteakseen olevansa olemassa. Olen keuhkokasvatuksen opettajanne. Täytyy olla kasvi rinnassa kuten Choélla Päivien kuohussa tai rouva Chauchatilla Taikavuoressa. Minusta oli ihana katsoa kun nukuit tai edes teeskentelit nukkuvaa, kun tulin myöhään kännissä kotiin laskin silmäripsesi ja joskus tuntui että hymyilet. Rakastunut mies haluaa nähdä naisensa nukkuvan, joskus myös laukeavan. Sophie, kuuletko minua näiden tuhansien kilometrien päästä, kuin siinä puhelinoperaattorin mainoksessa? Miksi ihmisten pitää häipyä, että huomaisi rakastavansa heitä? Etkö tajua, että halusin sinun vain panevan minut kärsimään, kuten alussa, pikku keuhkoveritulpasta?" --
-- Myöhemmin ruskettunut Valmontimme käyttää Odilen selkää kirjoitusalustana ja kirjoittaa Sophielle postikortin.
"Rakas Obsession,
Olisitko nin herttainen, että pelastaisit minut itseltäni? Muuten työnnän jalat veteen ja sormen töpseliin. Vain yksi asia on pahempi kuin elämä kanssasi: elämä ilman sinua. Tule takaisin. Saat New Beetlen jos tulet. Ok, hyvä on, tämä on vähän kuin kosinta, mutta oma vikasi: lähdettyäsi olen muuttunut vakavammaksi. Olen huomannut, ettei toista sinunlaistasi ole. Ja siitä päättelen, että rakastin sinua."
Allekirjoitusta ei tarvita. Sophie tunnistaa kyllä noin persoonallisen tyylin. Välittömästi pantuaan kortin postilaatikkoon Octave katuu ettei kerjännyt polvillaan: "apua en voi elää ilman sinua Sophie emme voi erota jos menetän sinut menetän kaiken", hitto, olisi pitänyt madella Sophien jalkojen juuressa, eikö hän pysty edes siihen?
Ennen Sophieta hän iski tyttöjä väittäen että näillä oli irtoripset. Kun he kielsivät, hän käski heitä sulkemaan silmänsä todistaakseen sen, ja suuteli sitten heidän kiiltäviä huuliaan. Oli myös "rekkatemppu":
"Sano 'rekka'."
"Rekka."
"Tööt tööt." (koskettaa rintoja)
Ja vedonlyönti:
"Lyön vetoa että voin koskettaa pakaroitasi, ilman että kosketan vaatteitasi."
"Ok."
"Hävisin." (Vie käden pakaroille)
Oli myös "Tequila-bumbum": tyttöä pyydetään ottamaan limettiviipale hampaidensa väiin, pannaan omalle kämmenselälle suolaa, nuolaistaan sitä, kumotaan tequilaschweppes kurkkuun ja haukataan limettiviipale tytön suusta. Keskimäärin kolmannen kerran jälkeen limetin paikalla on yleensä kieli.
Vastoin odotuksia nämä juonet toimivat. Sophien kanssa oli erilaista. Octave uskotteli olevansa todella kiinnostunut Sophiesta. Ja Sophie oli kuuntelevinaan. Lopulta he kumpikin uskoivat siihen, mitä eivät tunnustaneet itselleen. Kerran Sophie kysyi häneltä:
"Mikset sano mitään?"
"Se on hyvä merkki etten sano mitään. Se tarkoittaa, että ujostelen. Ja se on hyvä merkki, että ujostelen. Se tarkoittaa, että olen hämilläni. Ja se on hyvä merkki, että olen hämilläni. Se tarkoittaa, että olen rakastunut. Ja se on huono merkki, että olen rakastunut."
Hän rakasti Sophieta, koska tämä oli naimisissa. Hän rakastui tähän, koska tämä ei ollut vapaa. He olivat molemmat töissä TBWA:ssa, mutta eivät voineet saada toisiaan. Hän rakasti Sophieta myös siksi, että oli itse naimisissa, koska se oli kiellettyä, salaista ja väärin. Hän rakasti tätä kuten kaikkia naisia, joita ei ole lupa lähestyä: äitiään, siskoaan, isänsä ystävättäriä ja ensirakkauttaan, jotka olivat mahdottomia, kiellettyjä. Rakkaus on kuin dominopeli: ensimmäinen käynnistää epäonnistumisten sarjan. Hän halusi Sophieta kuten kaikkia lapsuuden tyttöjä, toisin sanoen tämän tietämättä. Sitten hän sanoi tälle: "Se on huono merkki, että olen rakastunut" eikä Sophie hämmästynyt. He olivat sopineet treffit keskiyöllä Pont des Arts-sillalle, kolmannelle penkille Raskan Akatemiasta laskettuna, josta näkee Pont Neufille, siihen mistä Seine jakautuu kahdeksi tulevaisuuteen kurkottavaksi haaraksi. Sitten siitä tuli melkein liian hauskaa ollakseen totta. Riitti, että Sophie tuli tapaamiseen.
"Neiti, suokaa anteeksi, voisinko saada yhteystietonne jotta voisimme tavata vastakin?"
"Tottahan toki, herra..."
"Octave. Kutsukaa minua Octaveksi. Uskon rakastuneeni teihin. Rouva, toivottavasti teitä ei häiritse jos paljastan rintanne?"
"Olkaa kuin kotonanne. Mutta mitä jos pyöräyttäisitte kieltänne suussani seitsemän kertaa ennen kuin sanotte mitään?"
"Mahtaako teillä olla jokin paikka tiedossa?"
On harmittavaa rakastua niin helposti. Vastarakastuneet ovat räjähdysalttiita. Nautinto on avioliiton Damokleen miekka. Sophie vei hänet toimiston pysäköintihalliin, Pont Neuf -kadulle, hämärään ja hiljaiseen paikkaan, rakastelemaan seisaallaan betoniseinää vasten kahden jakeluauton välissä. Se oli kummankin elämän pisin orgasmi. Sitten Sophie lainasi Octaven kännykkää, naputteli siihen oman numeronsa ja tallensi muistiin.
"Nyt et voi väittää hukanneesi sitä."
Octave oli niin rakastunut, että ruumis kapinoi heti, kun heidän täytyi olla erossa. Hän sai finnejä, allergiakohtauksia, punaisia läiskiä kaulaan, vatsavaivoja ja toistuvia unettomuuskohtauksia. Kun aivojen on hallittava kaikkea, sydän kapinoi ja keuhkot tyhjenevät. Ihminen, joka kieltää rakkautensa, muuttuu rumaksi ja sairaaksi. Sophiesta erossa oleminen rumensi Octavea. Se pätee nytkin: hän kaipaa muutakin kuin huumetta. --