(no subject)
Eräänä yönä, viime viikolla, vaimoni ja minä koskettelimme toisiamme peittojen alla. Vähitellen tilanne alkoi käydä kuumemmaksi ja kuumemmaksi. Ja juuri sillä hetkellä, kun kuvittelin, että päästäisiin asiaan, vaimoni sanoo:
- Kuule en haluaisi rakastella juuri nyt, tahtoisin vaan että rutistaisit minut syliisi ja pitäisit hyvänä...
Tokaisin ihmeissäni: - MITÄ????
Hänellä oli tietysti tähänkin vastaus valmiina: - Et nyt osaa ottaa huomioon henkisiä tarpeitani naisena...
Totta kai luovutin ja rupesin nukkumaan.
Seuraavana päivänä menimme ostoksille suureen kauppakeskukseen.
Katsoin häntä sovittamassa kolmea kaunista, todella kallista asua. ja kun hän ei osannut tehdä päätöstä, minkä ottaisi, ehdotin häntä ottamaan kaikki kolme.
Täysin liikuttuneena asiasta hän varovasti vielä tokaisee, että haluaisi myös uudet kengät jotka maksaa 100 EUR. Myönnyin tähänkin.
Hetken päästä ohitimme koruosaston, jossa myytiin uusinta muotia olevia timanttisia rannerenkaita. Vaimoni katseli niitäkin niin liikuttuneena, että annoin hänen valita itselleen mieleisensä. luulen, että hän luuli minun tulleen hulluksi, mutta ihan rehellisesti, luulen, ettei hän siitä kovasti huolestunut.
Ihan vaan testatakseen hän pyysi vielä mielettömän kallista kiinalaista maljakkoa laittaakseen sen takan reunalle. Hyvä ettei pyörtynyt kun myönnyin vielä tähänkin.
Tässä vaiheessa hän oli jo totaalisen kiihottuneessa tilassa.
Olisittepa nähneet hänen ilmeensä!!
Ja tuolla hetkellä, hymyillen onnellisempana, kuin hääpäivänämme hän sanoo: -Eiköhän mennä maksamaan nämä kassalle!
Oli vaikea pitää pokkaa, kun sanoin hänelle: - Ei rakkaani, en juuri nyt halua maksaa tätä kaikkea, haluaisin vaan, että rutistaisit minut syliisi ja pitäisit hyvänä.
Ja sillä hetkellä hänen kasvonsa alkoivat muuttua raivosta punaisiksi.
Lisäsin vielä tyynenä: - Et nyt osaa ottaa huomioon taloudellisia
tarpeitani miehenä...