Unettomia öitä, Harry/Draco, osat 1 ja 2
Osa 1
Kesäkuun 16.
Unettomat
Harry nousi hitaasti portaita ylös tähtitorniin. Hiljaisessa ja hämärässä portaikossa hänen askeleensa kaikuivat pehmeästi. Harry pyyhkäisi mustia hiuksia silmiltään. Hän ei taaskaan ollut saanut unta, eikä ollut jaksanut jäädä pyörimään sänkyyn, vaan oli päättänyt lähteä käymään tähtitornissa hieman miettimässä. Ja miettimistä riittikin. Koulu loppuisi seuraavana päivänä. Seitsemän vuoden raskaat opinnot Tylypahkassa olivat viimein ohi. Sota riehui toista vuotta velhomaailmassa. Kaikki odottivat Harryn pelastavan heidät ja velhomaailman, kuten ennustuksessa oli sanottu. Harry ei vain ymmärtänyt, miten hän sen tekisi. Miten hän saisi kukistettua niin mahtavan velhon kuin Voldemortin?
Harry astui portaiden päähän ja hätkähti huomatessaan tähtitornissa olevan jonkun muunkin. Hämärää iltaa vasten piirtyi pitkä ja hoikka hahmo. Draco Malfoy seisoi muurilla selin Harryyn. Hän oli levittänyt kätensä ja taivuttanut päätään hieman taaksepäin. Pojan musta kaapu liehui leudossa kesätuulessa, ja vaaleat hiukset sekoittuivat hieman. Hetken Harry vain seisoi paikoillaan ja tuijotti poikaa henkeään pidättäen. Mitä ihmettä luihuinen oikein teki? Mitä jos Malfoy hyppäisi?
”Malfoy?” Harry kysyi varovasti. Draco säpsähti ja pyörähti katsomaan Harryyn. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään.
”Älä hyppää. Tule alas”, Harry sanoi ja astui varovasti lähemmäs poikaa.
”Ei askeltakaan lähemmäs Potter, tai minä hyppään. Sinä et voi ymmärtää”, Draco sanoi. Harry tuijotti poikaa kauhistuneena. Hänen kämmenensä hikosivat, kun hän edes ajatteli, miltä Draco näyttäisi iskeytyessään maahan.
”Tule alas siitä muurilta niin puhutaan. Eivät asiat niin pahasti voi olla”, Harry sanoi ja tuijotti pojan kiiltäviin silmiin. Dracon kapeille kasvoille kohosi virnistys, ja hän hypähti kevyesti muurilta.
”Idiootti, en minä hyppäämässä ollut. Kunhan pelleilin”, Draco sanoi ja nojasi rennosti muuriin. Pojan kasvoilla karehti yhä vino hymy. Harry tuhahti ja kääntyi katselemaan öistä linnan pihamaata. Hän yritti rauhoitella yhä villisti takovaa sydäntään. Hän oli jo luullut Malfoyn oikeasti harkitsevan hyppäämistä.
”Tosi järkevää pelleilyä”, Harry mutisi. Hän tunsi olonsa hieman epävarmaksi Dracon seurassa, etenkin kun hän ei ikinä voinut tietää, mitä poika juoni. Ja jossain vaiheessa Malfoy oli muuttunut hävyttömän hyvännäköiseksi…
”Kokeile ihmeessä, tuo on hauskaa. Siinä tietää olevansa oma herransa. Jos minä olisin saanut päähäni hypätä, minä olisin hypännyt. Ei kukaan, et edes sinä, Pyhä-Potter, olisi voinut määrätä minua olemaan hyppäämättä”, Draco puheli. Harry vilkaisi poikaa, joka katseli häneen.
”Taidan jättää tuon kokeilemisen väliin. Sinä vain tönäisisit minut tornista alas, eikä minulla ole aikomusta antaa Voldemortille niin helppoa voittoa”, Harry sanoi piikikkäästi. Vaikka Draco värähtikin Harryn sanoessa Voldemortin nimen, hän purskahti huvittuneeseen nauruun. Harrynkin kasvoille kohosi pieni hymy hänen katsellessaan nauravaa luihuista. Dracon nauru oli mukavan kuuloista, ja lämmin väristys kulki Harryn selkää pitkin. Se taisi olla ensimmäinen kerta, kun hän kuuli Dracon nauravan ilman ivaa, lähes vilpittömästi.
”Tuo ei tullut mieleenikään…” Draco sanoi virnistellen.
Vaalea luihuinen kaivoi askin tupakkaa taskustaan ja otti yhden. Draco tarjosi askia Harrylle ja naurahti Harryn pudistaessa päätään. Harry kuuli pojan mutisevan jotain ”kultaisista pikku rohkelikoista”. Harry ei voinut olla seuraamatta, kuinka Draco laittoi tupakan kapeiden huuliensa väliin ja otti taikasauvansa esiin. Draco mutisi jonkun loitsun, ja tupakka syttyi. Luihuinen katseli hämärään yöhön vetäessään savua keuhkoihinsa.
”Mitä sinä täällä teet?” Draco kysyi ja kääntyi taas silmäilemään Harrya. Harry käveli vähän matkan päähän nojaamaan viileään muuriin. Lämmin kesätuuli puhalsi hiukset hänen kasvoilleen, ja hän pyyhkäisi ne sivuun. Hän veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa.
”En saanut unta, vaikka ei se sinulle kuulu. Mitä itse teet täällä?” Harry sanoi lopulta. Hän kääntyi katsomaan Dracoon, joka kohautti olkiaan puhaltaessaan tupakansavua keuhkoistaan.
”Minä liikun missä huvittaa. Minäkään en saanut unta, jos sinua niin kovasti kiinnostaa”, Draco sanoi ja imi taas tupakkaa. Hetken oli taas aivan rauhallista ja hiljaista. Vain Kielletystä metsästä kuului epämääräisiä ääniä. Jossain huhuili pöllö.
”Oletko koskaan miettinyt, että kaikki, mitä koemme, voi olla vain harhaa?” Draco kysyi yllättäen. Harry kääntyi katsomaan muuriin nojailevaa poikaa.
”En”, Harry myönsi. Draco pudisti päätään ja haroi hiuksiaan taemmas.
”Eräs kuuluisa velho, Seri Comulus, pohti sitä. Hänestä mikään, mitä koemme, ei välttämättä ole totta. Kaikkea pitää epäillä. Kaikki voi olla pelkkää suurta illuusiota. Ja tottahan se on. Mistä minä voin tietää, että olen oikeasti tässä?” Draco sanoi.
”Joo”, Harry mutisi hieman hämmentyneenä. Ihme filosofi Dracostakin paljastui.
Taas hiljaisuus laskeutui heidän välilleen kummankin katsellessa öistä pihaa. Harry luuli Dracon jo lähteneen, mutta vilkaistuaan sivulleen hän näki toisen pojan nojailevan yhä muuriin ja katselevan yöhön. Harry ei saanut katsettaan irti Dracosta. Luihuisen selkä oli hieman kaarellaan ja takapuolen muoto hahmottui kaavun alta. Harry pani merkille, että Dracolla olikin aika mukavan näköinen takapuoli. Harry naurahti. Hän katseli Draco Malfoyn takapuolta. Selvästikin hän oli yliväsynyt.
”Koulu loppuu kohta”, Draco totesi vetäen vielä kerran henkoset melkein loppuun poltetusta tupakastaan. Luihuinen vaihtoi painoa jalalta toiselle, ja Harry ei voinut olla nielaisematta Dracon takapuolen muodon korostuessa yhä paremmin. Parempi takapuoli se oli kuin Seamuksella, paljon parempi.
”Niinpä. Mitä teet koulun päätyttyä?” Harry kysyi pakottaen katseensa nopeasti Dracon kasvoihin. Draco litisti tupakan muuria vasten.
”Enpä tiedä. Varmaan liityn kuolonsyöjäksi ja lähden jahtaamaan sinua ympäri Englantia”, Draco sanoi. Harry vilkaisi Dracoa varmistuakseen, pilailiko tämä. Sitä oli vaikea päätellä, sillä Dracon kapeilla huulilla karehti vino hymy. Mikään pojan olemuksessa ei paljastanut tämän todellisia mietteitä. Paitsi että harmaat silmät tuikkivat ilkikurisesti.
”Potter meni hiljaiseksi”, Draco sanoi ja naurahti.
”Kuolonsyöjä ei välttämättä ole se paras ammatti”, Harry opasti. Draco virnisti hänelle.
”Tiedän. Minä en pidä ajatuksesta, että minua komennellaan ja määräillään. Minä haluan päättää omasta elämästäni. Ehkä teen kuolonsyöjien keskuudessa vallankaappauksen, sehän olisikin hyvä juttu”, Draco sanoi. Harry katseli vaaleita hiuksiaan harovaa poikaa, joka naureskeli hiljaa. Draco kääntyi katsomaan Harryyn.
”Sinulta on turha kai kysyä, mitä teet. Sinä varmaankin lähdet opiskelemaan auroriksi ja muutat poikaystäväsi kanssa yhteen?” Draco sanoi. Harry punastui hieman, mutta hänen onnekseen oli tarpeeksi hämärää, ettei Draco nähnyt sitä.
”Parempi suunnitelma se minusta on kuin sinun”, Harry sanoi. Draco kohautti olkapäitään.
”No, Päivän Profeetta innostuu sinun suunnitelmaasi. Olet taas kuukauden etusivulla Finniganin kanssa”, Draco totesi. Harry huokaisi ja kääntyi katselemaan linnan pihaa. Hän ja Seamus olivat seurustelleet melkein vuoden. Ja kun Päivän Profeetta oli saanut asiasta vihiä, oli alkanut kauhea riepotus. Harry pudisti päätään ja tuijotti Hagridin mökkiä, joka oli pimeänä.
”Ei taida olla kovin mukavaa?” Draco virkkoi. Harry pudisti taas päätään. Lehden toimittajat olivat linnoittautuneet Seamuksen kodin ovelle saadakseen Seamuksen vanhemmilta edes jotain tietoja. Aina vähän väliä lehtiin ilmestyi juttuja Harry Potterista ja tämän poikaystävästä. Osa oli totta, osa ei. Hirveä kohu joka tapauksessa.
Harry kääntyi katsomaan Dracoa. Poika katseli hajamielisenä linnan pihaa. Harrya kummastutti, miten hän ja Draco puhuivat toisilleen ilman naljailua ja riitelyä. He keskustelivat kuin normaalit ihmiset. Eivät niin kuin pojat, jotka olivat nälvineet toisiaan aina siihen mahdollisuuden tullessa, järjestäneet toisensa mahdollisimman pahoihin hankaluuksiin ja pitäneet toisiaan verivihollisinaan seitsemän viimeistä vuotta.
”Tätä paikkaa tulee ikävä”, Harry totesi huokaisten ja antoi katseensa kiertää linnan pimeää pihaa. Hän hymyili haikeasti.
”Totta. Hyvä juttu tosin on, että pääsen ainakin sinun rumasta naamastasi eroon”, Draco sanoi ja kääntyi katsomaan Harrya ilkeästi hymyillen. Harry ei voinut olla naurahtamatta. Hän jo ihmettelikin…
”Tunne on molemminpuolinen, Malfoy. Seitsemän vuotta koulussa sinun kanssasi on ollut jotain kamalaa”, Harry sanoi. Nyt puolestaan Draco naurahti. Harry katsoi, kuinka Draco käännähti ja pyyhkäisi vaaleat hiukset silmiltään.
”Sittenhän minä olen onnistunut vallan loistavasti”, Draco sanoi ja hymyili vinosti. Poika kääntyi kävelemään portaikkoa kohti, mutta kääntyikin Harryn luo. Harry yllättyi pojan ojentaessa vaalean kätensä häntä kohti.
”Mitä tämä nyt on? Yritätkö sinä sovintoa?” Harry kysyi hämmentyneenä.
”Unissasi. Sinä olet ollut helvetinmoinen riesa, Potter. Seitsemän vuotta me ollaan toisiamme inhottu, en minä nyt aio lopettaa. Sinä olet todella antanut minulle vertaiseni vastuksen. Minun aikani olisi käynyt hemmetin tylsäksi, jos täällä ei olisi ollut ketään lähes yhtä hyvää kuin minä”, Draco sanoi. Hän piti kätensä vielä hetken ojennettuna, mutta veti sen sitten pois, kun Harry ei tarttunut siihen.
”Sinä et kätellyt minua seitsemän vuotta sitten…” Draco aloitti silmät kaventuneena ärtymyksestä. Harry keskeytti hänen lauseensa.
”En olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan…”
Draco kohotti kysyvästi toista kulmaansa. Harry ojensi kätensä Dracoa kohti.
”Sinäkin olet ollut helvetinmoinen riesa”, Harry totesi.
”Kiitos, tuo lämmitti sydäntä”, Draco sanoi ilkeästi hymyillen. Draco katsoi Harrya hetken vinosti, ennen kuin tarttui käteen. Harry virnisti.
Dracon käsi oli Harrysta yllättävän lämmin. Ja pehmeä. Mutta puristus oli luja. Harry tuijotti tiukasti Dracon silmiin, ja tämä vastasi yhtä tiukasti tuijotukseen.
”Minä en siltikään pidä sinusta”, Harry totesi.
”En minäkään sinusta. Tämä ei ole sovinto.”
”Ei lähelläkään sovintoa.”
”Jos minä näen sinut vielä joskus, luulen, että sinulle käy huonosti”, Draco sanoi ja virnisti häijysti.
”Enpä usko. Sinä olet surkein kaksintaistelija…”
”Potter, haastatko sinä riitaa?”
”En. Totesin vain miten asiat ovat”, Harry sanoi ja hymyili ilkeästi. Draco naurahti. Harry katsoi pojan silmiin ja tunsi sydämensä alkavan takoa epätavallisen nopeasti. Dracon vaaleat hiukset valuivat silmille, jotka hämärässä näyttivät lähes yhtä tummilta kuin taivas tai järven tumma vesi, ja jotka tuijottivat kiinteästi Harryyn. Harryn korvissa tuntui surisevan sydämen takoessa villisti. Hetken he olivat hiljaa.
”Potter, aiotko kohta päästää irti kädestäni?”
”Aiotko sinä?”
”Ja mitä tuo oli tarkoittavinaan?”
”Sitä, että sinä päästät ensiksi irti minun kädestäni.”
”Miksi minä?”
He tuijottivat toisiaan pitkään. Kumpikaan ei hellittänyt otettaan. Harryn mahanpohjaa kihelmöi, ja hän nielaisi raskaasti.
”Koska tämä oli sinun ideasi”, Harry naurahti hieman hermostuneesti.
Draco nuolaisi huuliaan. Harry värähti, kun hän tunsi sormiensa alkavan hyväillä varovasti Dracon kämmentä. Draco henkäisi katkonaisesti, mutta vastasi samalla tavalla Harryn kosketukseen. Harryn alkoi vallata outo polte, jonka kaltaista hän ei aiemmin ollut yhtä voimakkaana muiden kanssa kokenut. Hän päätteli tulleensa hulluksi. Sillä hetkellä hänen oma poikaystävänsä nukkui rauhallista unta, ja hänen olisi pitänyt vain mennä takaisin makuusaliin ja ryömiä Seamuksen viereen. Mutta hän ei halunnut.
”Sinun poikaystäväsi ei pitäisi, jos tietäisi”, Draco totesi. Harry katsoi vaaleaa luihuista edessään. Dracon huulet olivat hieman raollaan, kun hän katseli Harrya tiheästi hengittäen. Harry tunsi poskiensa kuumottavan, kun hän katsoi Dracon huulia, joita kieli nopeasti kostutti.
”Mitä se sinua liikuttaa? Sitä paitsi mehän vain kättelemme”, Harry mutisi. Draco naurahti ja alkoi hyväillä rohkeammin Harryn kättä. Harry nielaisi raskaasti vastatessaan kosketukseen. Dracon sormet kutittivat hänen kämmentään ja rannettaan.
”Olisi aivan typerää, jos me…” Draco mumisi. Hän kuitenkin astui lähemmäs Harrya. Harry tunsi kihelmöinnin vatsassaan vain kasvavan astuessaan lähemmäs Dracoa. Miksihän Seamus ei saanut hänessä tällaista tunnetta aikaan? Tämä oli jotain kiellettyä. Tämä oli jotain, joka tuntui hyvältä…
”Koulu loppuu huomenna, eikä me varmaankaan ikinä enää nähdä”, Harry totesi. Draco nyökkäsi. Vaaleat hiukset valahtivat pojan silmille. Harry unohti Seamuksen, niin kuin kaikki muutkin pyyhkäistessään hiukset Dracon silmiltä.
”Tiedän...” Draco huokaisi. Hän kietoi vapaan kätensä Harryn lantiolle. Harry voihkaisi matalasti Dracon painautuessa aivan hänen vartaloonsa kiinni. Pojasta tuntui hohkaavan uskomatonta lämpöä. Harry juoksutti sormiaan Dracon vaaleissa hiuksissa. Sileät hiukset liukuivat pehmeästi hänen sormiensa välistä. Harry huokaisi ja painoi intohimoisesti huulensa Dracon huulille. Hänen sydämensä tuntui jättävän pari lyöntiä väliin, kun hän tunsi luihuisen huulet huulillaan. Draco vastasi ahnaasti suudelmaan, ja Dracon raottaessa huuliaan Harry päästi kielensä hyväilemään Dracon kieltä. Draco ei maistunut kovinkaan hyvälle, varmaankin sen vuoksi, että Harry ei pitänyt tupakasta. Mutta sillä ei ollut väliä, sillä Dracon suu ja kieli tuntuivat taivaallisilta.
Viimein Harry päästi Dracon kädestä irti. Hän hapuili Dracon kaavun vetoketjua ja saatuaan sen avattua hän sujautti kätensä hyväilemään Dracon lämmintä selkää. Iho oli sileä ja pehmeä.
”Onneksi… onneksi minä en enää ikinä näe sinua”, Draco huohotti vetäytyessään suudelmasta. Hän laski toisenkin kätensä Harryn lanteelle ja yritti vetää Harrya vielä lähemmäs itseään. Harry haukkoi henkeään tuntiessaan Dracon vartalon tiukasti omaansa vasten.
”Älä muuta sano…” Harry sanoi hengästyneenä. Hän työnsi Dracon hieman kauemmas itsestään ja veti tämän kaavun pois. Hän tuijotti Dracon vaaleaa vartaloa yön hämärässä. Draco virnisti hänelle, kun hän nosti kätensä hyväilemään pojan rintaa. Luihuinen henkäisi Harryn liu’uttaessa kätensä alas hänen vatsalleen.
”Vain yksi hullu yö…” Draco huohotti kiskoessaan nopeasti Harryn kaavun pois. Harry huokaisi pojan kuljettaessa käsiään nopeasti pitkin hänen paljasta ylävartaloaan.
”Viimeinen koulupäivä on huomenna…”
”Eikä me ikinä enää nähdä…”
”Minä en silti pidä sinusta.”
”En minäkään sinusta.”
Harry taivutti päänsä taakse Dracon kumartuessa suutelemaan hänen kaulaansa. Dracon huulet saivat Harryn janoamaan koko ajan lisää ja lisää. Enää hän ei jaksanut välittää, vaikka tiesikin olevansa täysin hullu. Hänen täytyi saada Draco. Hän ei ollut ikinä halunnut ketään näin paljon.
”Malfoy”, Harry huokaisi Dracon kuljettaessa huulensa Harryn kaulalta alemmas ja alemmas.
”Sano vaan Draco”, Draco mutisi polvistuessaan Harryn eteen ja alkaessaan avata Harryn housuja. Nopeasti Harry potki kengät jalastaan ja laski kätensä hyväilemään Dracon hiuksia.
”Draco…”
Harry värähti luihuisen kiskoessa hänen housunsa pois. Dracon lämpimät kädet hyväilivät Harryn paljaita reisiä ja takapuolta samalla kun hän suuteli Harryn vatsaa tavalla, joka sai Harryn toivomaan pojan suutelevan häntä vielä alempaa. Kaikki tuntui uskomattoman hyvältä ja oikealta.
”Harry, tule…” Draco huohotti ja tarttui Harryn käteen. Harryn jalat tuntuivat tärisevän, kun hän laskeutui tornin lattialle. Hän kiskoi Dracon housut pois ja antoi pojan kallistaa itsensä selälleen lattialle. Kivilattia tuntui hänestä kylmältä, mutta se unohtui Dracon painautuessa hänen päälleen. Draco makasi hetken paikallaan Harryn päällä ja huohotti hänen kaulaansa vasten. Hengitys oli lämmin ja haisi hieman tupakalle. Dracon huulet painautuivat Harryn kaulalle ja näykkivät hellästi ihoa. Harry voihkaisi ja yritti kiertää hieman tärisevät jalkansa Dracon ympärille. Hän oli yleensä itse tottunut olemaan dominoiva osapuoli Seamuksen kanssa, mutta nyt… Nyt hän luovutti mieluusti sen roolin Dracolle, kunhan vain saisi pojan tavalla tai toisella.
Draco tarttui Harryn jalkoihin ja auttoi Harryn asettumaan parempaan asentoon. Vaalean luihuisen kasvoilla oli vino, ehkä hieman voitonriemuinen hymy, kun hän katseli allaan huohottavaa Harrya. Jännitys kutitti Harryn vatsaa, kun Draco kumartui näykkimään hellästi hänen alahuultaan. Harry sulki silmänsä ja huusi mielihyvästä Dracon työntyessä häneen. Hän tarttui Dracon vaaleisiin hiuksiin ja huudahti uudestaan. Draco tuntui täyttävän hänet täydellisesti, ja niin luonnollisesti… Kuin Draco olisi luotu tekemään se.
”Harry…” Draco huohotti. Harry avasi silmänsä ja katsoi paikallaan olevaa poikaa, joka tuijotti häneen hieman ilkikurisesti virnistäen.
”Ole vähän hiljempaa, joku voi kuulla. Eihän me varmaan haluta, että meitä häiritään tänä yönä”, Draco sanoi hengästyneenä. Harry tuijotti hetken poikaa, ennen kuin nyökkäsi huohottaen. Harry huudahti taas, kun Draco alkoi liikkua kiihtyvässä tahdissa edestakaisin. Harry puri huultaan, mutta vaikka hän kuinka yritti estää, vaikerrusta ja voihketta pääsi silti hänen suustaan. Hän ei saanut katsettaan irti Dracosta, jonka katsoi häneen tiiviisti huohottaen ja voihkien. Osa Dracon hiuksista valui harmaille silmille, ja Harry pyyhkäisi ne nopeasti sivuun. Draco kumartui painamaan huulensa Harryn huulille. Ajatukset lentelivät sekavina Harryn mielessä. Lopulta yksi ainut järkevä ajatus jäi hänen mieleensä. Draco oli täydellinen. Kaikin puolin täydellinen. Dracon huulet olivat täydelliset, ne liikkuivat välillä pehmeästi Harryn huulilla tai näykkivät niitä hieman kiusoittelevasti. Dracon vartalo oli täydellinen, ja jokainen sen tekemä liike oli pelkkää nautintoa. Dracon vaaleat hiukset olivat täydelliset, ne valuivat täydellisesti Dracon täydellisille silmille. Draco Malfoy oli täydellinen.
”Draco!” Harry voihkaisi tarttuessaan tiukemmin pojan tukkaan. Hän tunsi huippunsa alkavan lähestyä, eikä Dracokaan näyttänyt olevan siitä kaukana.
”Harry!” Draco henkäisi. Hän huudahti nautinnosta ja puri huultaan estääkseen uutta huudahdusta pääsemästä huuliltaan. Harry päästi Dracon hiuksista irti ja painoi kädet omalle suulleen vaimentaakseen kovan huudahduksen. Hän puristi silmänsä kiinni mielihyvän värisyttäessä koko kehoa. Draco vetäytyi Harrysta, ja Harry irrotti tärisevät jalkansa pojan ympäriltä. Varovasti Harry avasi silmänsä ja katsoi häneen tuijottavaa Dracoa. Sitten Draco kävi osaksi Harryn päälle makaamaan ja huohotti Harryn kaulaa vasten.
Harry vilkaisi puoliksi päälleen painautunutta poikaa ja yritti pitää hetkestä tiukasti kiinni. Dracon silmät olivat suljetut, ja hän hengitti yhä kiihtyneesti. Välillä pojan huuli tai kieli hipaisi Harryn kaulaa saaden pojan värähtämään. Dracon käsi hyväili Harryn paljasta rintakehää ja vaalea pää painautui nojaamaan Harryn päähän. Harry hymähti silkkisten hiusten kutittaessa häntä. Draco tuoksui ihanalle… Ja se äskeinen, se oli ollut mahtavaa, se oli ollut täydellistä. Hän ei ollut ikinä nauttinut siitä noin paljoa, maha kipristeli vieläkin mukavasti. Miksi silloin, kun hän oli Seamuksen kanssa, se ei ollut tällaista? Ja miksi hän ja Draco olivat vasta nyt tajunneet sopivansa täydellisesti yhteen? Ja miksi kaikki oli jo ohi?
”Tämä on varmasti joku painajainen. Malfoy ja Potter, voi hitto”, Draco mumisi hyväillessään huulillaan Harryn kaulaa. Harry naurahti ja siveli Dracon paljasta kylkeä.
”Näetkö sinä usein tällaisia painajaisia vai?” Harry kysyi virnistellen. Draco naurahti, mutta nauru loppui lyhyeen.
”Meidän pitää varmaankin lähteä. Sinuakin varmaan jo odotellaan”, Draco mutisi ja kohottautui Harryn päältä. Harry vilkaisi lattialle istuvaa poikaa, joka alkoi kasailla hiljaa vaatteitaan. Hän yritti sysätä kirvelevän pettymyksen tunteen syrjään.
”Ei minua kukaan odota”, Harry huokasi hiljaa. Seamus varmaankin nukkui tietämättömänä kaikesta, ja näki unia heidän tulevaisuudestaan. Seamus tahtoi ison omakotilotalon ja kolme kissaa. Seamus tahtoi heidän rekisteröivän parisuhteensa ja menevän kihloihin. Harry ei vain oikein tiennyt, mitä halusi. Ainakaan enää.
Harry säpsähti, kun Draco laski kätensä hänen vatsalleen.
”Eikö? Koska minuakaan ei kukaan odota…”
Harry katsoi viereensä makaamaan käyvää poikaa. Hän siirsi kätensä hyväilemään Dracon paljasta kylkeä ja tunsi vaalean luihuisen värähtävän mielihyvästä. Molemmat katselivat toisiaan raukeana.
”No hyvä…” Harry mutisi. Draco siirtyi lähemmäs häntä ja painoi huulensa hänen huulilleen. Harry värisi mielihyvästä tuntiessaan pojan aivan kiinni itsessään ja tuntiessaan pojan kapeat huulet omillaan.
”Jos sinä et jo kokonaan väsähtänyt, niin sinun vuorosi on olla päällä seuraavaksi”, Draco mumisi hyväillessään Harryn olkaa huulillaan. Harry henkäisi pojan laskiessa kätensä kutittelemaan hänen vatsaansa.
Harry kietoi kätensä Dracon ympärille ja tuijotti yllään aukeavaa tummaa taivasta. Hän epäili, että hän löytäisi Dracon kanssa heidän kahdenkeskisen taivaansa monta kertaa sinä yönä.
Kesäkuun 17.
Laiturilla 9 ja ¾
Draco haukotteli ja astui junasta. Päättäjäiset olivat menneet rauhallisesti. Tylsästi, jos totta puhutaan, Rohkelikko oli taas voittanut tupamestaruuden. Mutta nyt se oli ohi, niin kuin koko koulukin. Draco venytteli istumisesta jäykistyneitä lihaksiaan ja leijutti matka-arkkunsa junasta laiturille 9 ja ¾, jossa oppilaat hälisivät iloisesti. Osa seitsemäsluokkalaisista tytöistä nyyhki ystäviensä olkia vasten. Oppilaat etsivät vastaan tulleita vanhempiaan, hyvästelivät ystäviään tai muuten vain pyörivät ympäriinsä. Väkeä tuntui olevan hirveästi. Draco tönäisi vihaisesti murahtaen nurin häneen törmänneen ekaluokkalaisen korpinkynnen. Hän heilautti kättään hyvästiksi Pansylle, joka seisoskeli perheensä luona ja vilkutti hänelle. Draco kääntyi kävelemään täpötäydeltä laiturilta pois. Hänen vanhempansa eivät päässeet häntä vastaan. Johtuen ehkä siitä, että isä oli Azkabanissa ja äiti valmistelemassa kotona Dracon paluuta.
Draco leijutti matka-arkkua perässään, eikä voinut olla hymyilemättä. Koulu oli ohi ja nyt maailma oli avoin hänelle. Hän voisi tehdä ihan mitä vain, mennä ihan minne vain… Draco säpsähti, kun yhtäkkiä hänen eteensä astui tuttu poika. Tämä tuijotti kiinteästi vihreillä silmillään Dracoon, joka tunsi samaa kihelmöintiä vatsassaan kuin edellisenäkin yönä. Dracon sydän tuntui takovan hetken normaalia nopeammin. Harry oli ollut uskomaton edellisenä yönä. Se oli ollut täysin järjetön ja hullu päätös heidän vihasuhteelleen, mutta hyvin miellyttävä...
”Draco”, Harry totesi. Draco tuijotti toista poikaa hetken ja mietti, mitä sanoisi. Hän avasi suunsa vastatakseen Harrylle, kun Seamus tunki väenpaljouden läpi paikalle.
”Täällähän sinä olet, Harry. Tule, vanhempani odottavat. Meidän pitää varmaan tänään lähteä etsimään sitä asuntoa”, Seamus sanoi ja kietoi kätensä Harryn lanteille. Draco ei voinut estää pientä virnistystä, kun Harry työnsi poikaystäväänsä kauemmas.
”Seamus, minulla on Malfoylle asiaa”, Harry sanoi. Seamus katsoi poikaystäväänsä hämmentyneenä. Draco katseli muina miehinä laiturilla tungeksivia ihmisiä. Hän nyökkäsi parille tutulle luihuiselle.
”Harry, mitä hittoa sinä nyt…”
”Seamus, se ei kuulu sinulle! Mene nyt siitä, minä tulen kohta”, Harry ärähti.
”Hittoako sinä minulle huudat!”
”Seamus, mene nyt siitä! Minä tulen kohta, minun täytyy puhua Malfoylle!”
”Mikset sinä voi puhua, kun minä olen tässä?”
”Seamus! Mene siitä, minulla on kahdenkeskistä asiaa Malfoylle!”
Pian pojat riitelivät kovaan ääneen. Draco katsoi hetken vihaisesti käsillään huitovaa Harrya. Pojan poskille alkoi kohota puna hänen tuijottaessa vihreät silmät säkenöiden Seamukseen. Draco pudisti päätään ja lähti tunkemaan väenpaljouden läpi kohti porttia. Aina välillä joku tönäisi häntä vahingossa, mutta väistyi nopeasti hänen luodessa jäätävän katseen törmäilijään. Hän kuuli yhä epämääräisenä Harryn ja Seamuksen huudot. Ilmeisesti rohkelikkopoikien suhde ei ollutkaan niin loistava ja täydellinen, mitä lehdissä hehkutettiin.
Draco otti itselleen kärryt portin luota ja valmistautui menemään kaiteen läpi jästimaailmaan. Se olisi todennäköisesti viimeinen kerta, kun hän portista astuisi. Outo haikeus valtasi hänet, ja hän kääntyi vielä kerran katsomaan taakseen. Tutut velhot ja noidat tungeksivat yhä laiturilla iloisesti jutellen. Kaikkialta kuului naurua, ja ilmeet olivat iloisia. Seitsemän vuotta elämästään hän oli nähnyt samat naamat joka koulupäivä. Nyt hän tuskin näkisi moniakaan heistä enää… Ja hyvä niin, idiootteja suurin osa. Draco katsoi ihmismassan läpi tunkevaa Harrya. Poika oli karistanut Seamuksen ja yritti nyt päästä portin luo. Draco harkitsi hetken astuvansa portin läpi kuuntelematta, mitä Harrylla oli sanottavana, mutta jäi kuitenkin odottamaan.
”Malfoy”, Harry sanoi hieman huohottaen päästyään lopulta kärryynsä nojailevan Dracon luo. Draco kohotti kysyvästi kulmaansa. Harry tuijotti häneen, eikä sanonut mitään. Lopulta poika ojensi kätensä.
”Hyvää jatkoa”, Harry sanoi. Draco kohtasi pojan vihreät silmät ja virnisti.
”Hyvä yritys, Potter”, Draco sanoi. Harry katsoi häneen hämmentyneenä.
”Mitä?” Harry kysyi. Draco vilkaisi Harryn ojennettua kättä. Harry katsoi kättään myös. He kohottivat katseensa taas toistensa silmiin.
”Minä en ole unohtanut, mitä kävi viimeksi, kun käteltiin”, Draco sanoi ja virnisti. Harry naurahti ja painoi hetkeksi katseensa.
”Hyvät jatkot. Kuten eilen puhuttiin, toivottavasti ei tavata”, Draco sanoi. Harry kohotti katseensa ja naurahti taas hieman.
”Kuule Draco…”
Draco astui kaiteen läpi jästimaailmaan. Harryn loppulause hukkui johonkin taakse. Draco lähti rivakasti työntämään kärryjä ulos juna-asemalta, jossa kaikuivat jästien kovaääninen puhe ja kuulutukset. Draco hymyili astuessaan ulos. Aurinko paistoi lämpimästi. Draco naurahti ja sulki hetkeksi silmänsä. Sydän jyskytti onnellisesti hänen rinnassaan. Nyt hän oli vapaa tekemään, mitä ikinä halusi.
Osa 2
Syyskuun 6.
Kirje
Harry laittoi rypistyneeseen pergamenttiin vielä viimeisen pisteen ja luki kirjeen nopeasti läpi. Hän naurahti ilottomasti ja pudisti päätään. Kukapa olisi uskonut Harry Potterin kirjoittavan ikinä tällaista kirjettä?
”Sinä olet idiootti”, Harry totesi itselleen heittäessään kynänpätkän maahan. Hän värähti kylmästä ja vilkaisi ympärilleen hämärässä luolassa. Luolan seinät olivat kosteat ja saivat kylmän ilman tuntumaan yhä purevammalta. Hän huokaisi ja kietoi kätensä ympärilleen. Miten yksinäiseltä hänestä tuntuikaan. Kunpa Ron ja Hermione olisivat olleet hänen luonaan… Paitsi tietenkin parempi, etteivät he olleet. He olivat turvassa Killan päämajassa, ainakin toivottavasti. Mutta Harrysta olisi mukava, jos olisi ollut edes jotain seuraa. Harry hieraisi karheaa leukaansa, jossa kasvoi jo pieni parransänki. Milloinkohan hän oli viimeksi muistanut partansakin ajaa?
Harry toivoi enemmän kuin mitään, että hänellä olisi ollut vielä taikasauvansa, koska silloin hän ei olisi ollut siinä luolassa vaan lämpimän takan ääressä Killan päämajassa. Taikasauva oli kuitenkin kadonnut kuolonsyöjien hyökättyä Tylyahoon, jossa Harry oli ollut käymässä. Harry saattoi yhä muistaa kauhistuneet kiljahdukset, kun pimeän piirto oli leimahtanut taivaalle. Kaikki asukkaat olivat juosseet hätääntyneinä kuka mihinkin suuntaa. Huutoa, ilkeää naurua, loitsuja sinkoilemassa miten sattuu, velhoja ja noitia kaatumassa kuolleena maahan… Harry värähti. Näky seuraisi häntä varmasti pitkään painajaisissa. Hän oli yrittänyt kaikkensa, mutta se ei ollut riittänyt. Sota riehui yhä pahempana, ja Voldemort tuntui vain vahvistuvan. Hagrid, Tonks, Vauhkomieli, Bill, Percy, Mundungus, sekä lukuisat entiset koulututut ja sivulliset … Niin paljon uhreja. Sotaa oli käyty jo kolmisen vuotta. Velhomaailmaan alkoi laskeutua epätoivo.
Harryn maha möyrysi nälästä, ja hän huokaisi taas. Kauankohan siitäkin oli, kun hän oli saanut jotain syödäkseen? Luolan suuaukosta hän näki auringon laskevan. Se värjäsi harmaata kiviseinää punaisilla säteillään. Olisi aika yrittää ulos, tai muuten hän jäisi luolaan aivan varmasti loukkuun. Harry nousi ylös kankeasti ja laittoi pergamentin visusti taskuunsa. Jos hän pääsisi luolasta ulos jäämättä kiinni, hän lähettäisi sen. Olkoon miten tyhmää tahansa.
”Potter, mitä jos tulisit ulos sieltä luolasta?”
Harry hätkähti kuullessaan miehen äänen luolan ulkopuolelta.
”Mitä jos en?” Harry kysyi. Pitkä mies astui luolan suuaukolle. Tällä oli valkea naamio kasvoilla ja musta kaapu päällään. Miehen vaaleat hiukset näkyivät hupun alta.
”Töissä taas, Malfoy? Sinulla onkin ollut kiireistä karattuasi Azkabanista” Harry sanoi, ja Lucius Malfoy nauroi kylmästi.
”Tuletko suosiolla Lordin luo, vai täytyykö sinut pakottaa?” Lucius Malfoy kysyi ja osoitti Harrya taikasauvalla. Harry katsoi miestä hiljaisena. Ei hyödyttänyt taistella ilman taikasauvaa. Mutta vapaaehtoisesti hän ei lähtisi.
”Kai sinun täytyy minut pakottaa. Minä viihdyn nimittäin täällä”, Harry sanoi ja tuijotti uhmakkaasti miehen harmaisiin silmiin. Kun tainnutusloitsu iski häneen, hän mietti, miten saisi taskussaan olevan kirjeen perille.
*
Harry heräsi pienestä huoneesta. Hänet oli sidottu ranteista seinään kiinni ja paksut köydet hiersivät inhottavasti ranteita vereslihalle. Huoneessa haisi ummehtuneelle ja vanhalle. Harry istui lattialla ja nojasi päätään kylmänkosteaan seinään. Päätä särki, eikä hän olisi halunnut herätä. Kaikki oli nyt ohi. Hän ei mitenkään voisi voittaa Voldemortia. Toivottavasti joku muu sen pystyisi tekemään.
Lattialankku narahti, ja Harry avasi vaivalloisesti silmänsä. Samassa kipu iski häneen hurjana, ja hän huusi kivun repiessä koko kehoa kuin kymmenet puukot. Kun kidutuskirous lopetettiin, Harry hengitti tuskallisen nopeasti. Hänen ranteisiinsa sattui yhä enemmän hänen yritettyä riuhtoa käsiään vapaaksi.
”Potter, tapaamme nyt kuitenkin.”
Harry säpsähti tuttua ääntä. Hän kohotti katseensa ja kohtasi taas harmaat silmät. Ne eivät olleet kuitenkaan samanlaiset kuin Lucius Malfoyn harmaat silmät. Draco Malfoyn silmissä oli myös aavistus sinistä, joka teki silmistä jäätävät.
”Draco Malfoy”, Harry sopersi. Hänestä tuntui kuin joku olisi painanut hänet kylmän veden alle. Tuntui vaikealta hengittää. Draco oli kuolonsyöjä, eikä hän ollut tiennyt… Draco otti valkean naamion kasvoiltaan ja laittoi sen taskuunsa.
”Minä olen aina ollutkin sitä mieltä, että tuo naamio on turha. Se peittää vain minun kauniit kasvoni”, Draco totesi ja katseli Harrya vinosti hymyillen.
”No, tämäpä harmillista, että joudumme kuitenkin tapaamaan. Mistä sinä muuten tunnistit minut? Pilasit minun hienon yllätykseni”, Draco sanoi. Harry katsoi edessään seisovaa miestä. Huonetta valaisevat soihdut loivat varjon Dracon kasvoille saaden ne näyttämään pelottavan häijyiltä. Draco Malfoy… Totta kai Harry tunnisti miehen, vaikka siitä olikin jo yli vuosi, kun Harry oli tämän viimeksi nähnyt koulun loppuessa. Hän ei kuitenkaan ollut voinut unohtaa Dracon sinisenharmaita silmiä, tämän vinoa hymyä, tämän…
Harry liikahti. Olikohan kirje vielä hänellä?
”Olen pahoillani, mutta minun täytyy tutkia taskusi. Lordin pyyntö”, Draco sanoi kuulostamatta ollenkaan pahoittelevalta. Draco asteli nopeilla askeleilla Harryn luo ja kyykistyi miehen viereen. Harry sulki huokaisten silmänsä kaiken ummehtuneen hajun keskellä erottaessaan Dracon tuoksun. Mies tuoksui erilaiselta, kuin Harry oli muistanut. Koulussa Draco oli tuoksunut hennosti vaniljalle ja sitruunalle… Mutta nyt tämä tuoksui kalliille partavedelle ja tupakalle.
”Hyi saasta sinä haiset, milloinkohan olet viimeksi käynyt suihkussa…” Draco mutisi nenäänsä nyrpistäen. Harry värähti miehen alkaessa tutkia häntä jokseenkin kovakouraisesti. Harryn oli vaikea uskoa, että ne olivat samat kädet, jotka olivat hyväilleet häntä niin hellästi viimeisenä yönä koulussa. Dracon vaaleat sormet käänsivät nopeasti Harryn taskun ympäri. Mies nojautui Harryn yli kääntämään toisen puolen taskut myös ympäri. Harry avasi silmänsä ja katseli Dracon kasvoja aivan lähellään. Parransängestä ei ollut tietoakaan, vaan leuka oli sileä. Miehen kapeilla huulilla oli yhä vino hymy. Vaaleat hiukset valuivat silmille, ja mies heilautti päätään puhaltaen hiuksia sivuun. Dracon kasvoille kohosi leveä virnistys hänen vaaleiden sormiensa tavoittaessa rypistyneen pergamentin.
”Mikäs se tämä on?” Draco kysyi kääntyessään katsomaan Harrya. Dracon kasvot olivat aivan lähellä. Vielä kerran tai ei enää koskaan.
”Mitä helvettiä sinä teit?” Draco huudahti ja vetäytyi kauemmas Harryn painaessa päänsä taas nojaamaan seinään.
”Minä suutelin sinua”, Harry totesi. Dracon huulet olivat tuntuneet kylmiltä. Mutta ne olivat tuntuneet samalla taivaallisen ihanilta. Mies oli maistunut jollekin raikkaalle, ehkä mintulle, ja etäisesti tupakalle… Harryn huulilta pääsi tuskainen huuto kidutuskirouksen iskiessä häneen. Lopetettuaan loitsun Draco tarttui tiukasti Harryn mustiin hiuksiin ja pakotti miehen nostamaan katseen itseensä. Harry avasi silmänsä hengästyneenä ja katsoi edessään seisovaa miestä.
”Tuo oli virhe, Potter”, Draco sihisi ja päästi rajusti Harryn hiuksista irti. Harry pudisti väsyneenä päätään. Ei, se ei ollut virhe. Virhe olisi ollut jättää se tekemättä.
”Minä pistän sinut vielä maksamaan tuon. Mutta mikä tämä on, Potter?” Draco kysyi katsellessaan kädessään pitämää pergamenttia.
”Se on kirje”, Harry totesi. Hän antoi katseensa kiertää huonetta, mutta varoi katsomasta pergamenttia lukevaa Dracoa. Huoneen ainoasta ikkunasta Harry näki yön jo tummuvan.
”Oletko sinä tullut hulluksi, Potter?” Draco kysyi. Harry kohotti katseensa tummaan pukeutuneeseen mieheen. Tämä tuijotti häneen pää hieman kallellaan ja silmät viiruina.
”Hyvin todennäköisesti”, Harry totesi ja nielaisi raskaasti.
”Mitä tämä tarkoittaa?” Draco kysyi ja heilutti pergamenttia kädessään.
”Ehkä se tarkoittaa, mitä siinä sanotaan”, Harry sanoi hiljaa. Draco tuijotti häneen arvioivasti.
”Potter, miksi ihmeessä sinä kirjoittaisit tällaisen kirjeen minulle?”
”Ehkä, koska olen idiootti ja tarkoitan, mitä siinä sanotaan”, Harry totesi ja käänsi katseensa Dracon purskahtaessa ivalliseen nauruun. Hänen sydäntään vihloi ilkeästi.
”No tässäpä riittää kerrottavaa pitkäksi aikaa! Harry Potter kirjoittaa rakkauskirjeen pahimmalle vihamiehelleen”, Draco nauroi. Harry painoi katseensa maahan ja pudisti päätään. Hän oli hölmö. Mutta ainakin hän oli saanut sen kerrottua, vaikka tilanne olikin hieman erilainen kuin hän oli suunnitellut.
Dracon takana ovi aukesi narahtaen. Väsyneesti Harry vilkaisi ovelle.
”No, oletko saanut hänestä mitään irti?” Lucius Malfoy kysyi pojaltaan astuessaan parin muun kuolonsyöjän kanssa huoneeseen.
”Enpä oikeastaan. Taskut olivat tyhjät, enkä ole kunnolla ehtinyt jututtaa häntä”, Draco sanoi. Harry vilkaisi miestä, joka sujautti nopeasti pergamentin taskuunsa.
”No, Lordi suunnittelee uuden hyökkäyksen. Pian hän varmaankin tulee tapaamaan vankia”, Lucius totesi. Paremman huvin puutteessa hän kidutti hetken Harrya.
Harry puristi huohottaen silmänsä kiinni kidutuksen loppuessa. Käsiä särki, ja koko keho tuntui yhä huutavan kivusta.
”Lordi käski sinun vahtia vankia. Et poistu huoneesta, ennen kuin hän tulee”, Lucius Malfoy sanoi pojalleen, ennen kuin käveli muiden kuolonsyöjien kanssa huoneesta. Harry nojasi päänsä seinään oven kolahtaessa kiinni.
”Mikset sinä näyttänyt sitä niille? Olisitte saaneet hyvät naurut”, Harry sanoi pitäen silmät yhä suljettuina.
”Minä en halua nolata itseäni. Mitähän isäkin sanoisi, jos kuulisi…” Draco mutisi. Ummehtuneen lisäksi Harryn nenään alkoi kantautua uusi haju. Hän avasi väsyneesti silmänsä ja katsoi tupakkaa polttavaa Dracoa.
”Saanko kysyä?” Harry sanoi. Draco vilkaisi häneen ja käveli nopeasti hänen luokseen. Draco polvistui Harryn viereen.
”No?” Draco kuiskasi ja nuolaisi huuliaan. Draco nojautui lähemmäs Harrya, ja Harrysta näytti aivan siltä, kuin mies aikoisi suudella häntä. Harry sulki silmänsä sydämen tehdessä pieniä voltteja ja nojautui niin lähelle Dracoa kuin vain pystyi. Varovasti hän nuolaisi huuliaan, ja toivoi Dracon painavan huulensa hänen huulilleen. Hän sai yskänpuuskan Dracon puhaltaessa ilkeästi nauraen tupakansavua hänen kasvoilleen. Draco nousi ylös ja käveli taas katsomaan ikkunasta ulos. Harry yski ja puristi silmänsä kiinni.
”No, Potter, ilkeily sikseen. Kysy nyt vielä kun voit, kohta sinä makaat mullan alla”, Draco tokaisi tympääntyneenä. Harry veti syvään henkeä yrittäen hillitä pettymystä sisällään.
”Mitä tapahtui sille pojalle, joka tahtoi itse päättää elämästään?” Harry kysyi. Hän avasi silmänsä ja katsoi Dracoa. Draco tuijotteli ikkunasta ulos. Hämärässä huoneessa hänen kasvonsa näyttivät entistä kalpeammilta. Hän pudisteli päätään.
”Sille pojalle näytettiin hänen paikkansa”, Draco totesi hiljaa.
Harry katseli miestä. Oli yli vuosi siitä, kun hän oli nähnyt Dracon viimeksi. Yli pitkä vuosi sitten. Yli vuosi siitä, kun hän oli jättänyt Seamuksen laiturilla 9 ja ¾. Yli vuoden hän oli miettinyt Dracoa ja sitä yötä.
”Miksi sinä kirjoitit minulle? Kuvittelitko, että tällaisessa tilanteessa saattaisin auttaa sinut pakoon?” Draco kysyi ja veti pitkään savua keuhkoihinsa. Hän käänsi katseensa Harryyn puhaltaessaan savun ulos. Harry tuijotti miestä hetken. Hän saattoi muistaa tarkasti, miltä Dracon kädet olivat tuntuneet paljaalla iholla, miten tämän vaaleat hiukset olivat kutittaneet, miten…
”Minä kirjoitin sen siksi, että minusta tuntui tärkeältä sinun saavan tietää. En tiennyt sinun olevan väärällä puolella, mutta olisin kirjoittanut sen, vaikka olisin tiennyt. Minä halusin sinun saavan tietää.”
”Ja nyt minun pitäisi päästää sinut vapaaksi, vai?”
”Draco, minä en ole pyytänyt sitä sinulta. Enkä pyydäkään. Sinä joutuisit hankaluuksiin, jos tekisit sen.”
Draco naurahti ja kääntyi taas katsomaan ikkunasta.
”Pyhä-Potter, jaksaa aina leikkiä urheaa sankaria. Sinä et voi edes kuvitella, millaisissa hankaluuksissa olen, autan sinua tai en. Sinä et voi edes kuvitella…” Draco mutisi. Harry sulki silmänsä väsyneenä. Hän olisi vain halunnut, että kaikki olisi jo ohi… Ranteita särki ja olo oli heikko.
Muista huoneista kuului hiljaista puhetta, mutta muuten oli äänetöntä. Lattialankku narahti hieman Dracon liikahtaessa, mutta Harry ei jaksanut avata silmiään.
”Potter, jos minä vapautan sinut, lupaatko tehdä minulle yhden palveluksen?”
Harry avasi raskailta tuntuvat luomensa. Draco oli kyykistynyt vähän matkan päähän ja tuijotti Harryyn tiukasti. Draco veti tupakastaan henkoset. Huoneessa oli taas hetken hiljaista.
”Draco…”
”Älä jaksa jauhaa minulle mitään sankaripaskaa. Teetkö minulle yhden palveluksen, jos päästän sinut vapaaksi?”
”Minkä palveluksen?” Harry kysyi. Hänen sydämensä alkoi takoa villisti, kun hän ajatteli, että ehkei taistelu sittenkään ollut menetetty. Jos Draco auttaisi hänet pakoon, he voisivat mennä Killan päämajaan. Draco olisi siellä turvassa ja…
”Minä vapautan sinut. Ja sinä tapat erään henkilön”, Draco totesi. Harry tuijotti hämmentyneenä Dracoa, joka etsi taskustaan taikasauvaa.
”Draco, minä en…”
Ovi avattiin. Draco säpsähti ja nousi nopeasti ylös. Hän vilkaisi taakseen astuessaan kauemmas Harrysta. Voldemort sekä Lucius ja viitisen muuta kuolonsyöjää astuivat huoneeseen.
”Potter! Ilahduttavaa nähdä sinut täällä!” Voldemort sanoi ja nauroi kimeästi. Harry kohtasi velhon punaisten silmien hehkun ylpeästi.
”Ilo ei ole molemminpuolinen”, Harry sanoi. Draco kääntyi tuijottamaan eteensä Voldemortin kävellessä hänen viereensä.
”Noh, Potter! Eikö nuori Malfoy opettanut sinulle käytöstapoja?” Voldemort kysyi. Harry ei vastannut. Hän vilkaisi vaivihkaa Dracoon, muttei tavoittanut tämän katsetta. Draco tuijotti eteensä ja hänen huulensa liikkuivat lähes äänettömästi. Näytti melkein kuin hän olisi rukoillut. Voldemort kohotti vaalean kätensä Dracon niskaan. Draco värähti.
”Turha kai kiirehtiä hänen kuolemaansa, vai mitä? Pidetään ensin hauskaa hänellä”, Voldemort totesi tuijottaen yhä Harrya. Kuolonsyöjät mumisivat myöntävän vastauksen. Voldemortin luurankomaiset, pitkät, valkoiset sormet hyväilivät Dracon niskahiuksia. Draco tärisi.
”Minulla on taas hieman kahdenkeskistä asiaa sinulle”, Voldemort sanoi kääntyessään katsomaan Dracoon. Dracon kasvojen ilme oli kiristynyt, ja kasvot olivat kalpeammat kuin koskaan aikaisemmin. Harry tavoitti hetkeksi harmaat silmät, kun Voldemortin käsi laskeutui Dracon lantiolle. Dracon silmissä välähti syvä inho ja epätoivo. Kuitenkin mies nyökkäsi voimattomasti.
”Olen pahoillani, mutta minun ja Dracon on mentävä. Narcissa odottaa meitä kotiin, ja meillä on tärkeä meno”, Lucius ilmoitti ja laski kätensä Dracon olkapäälle.
”Lucius, tässä ei mene kovinkaan kauaa”, Voldemort sanoi ja veti Dracoa lähemmäs itseään. Harry käänsi katseensa. Hän voi pahoin. Kädet tärisivät ja hän nyki niitä vapaiksi, mutta se sai vain köyden hiertämään ihoa.
”Olen pahoillani, mutta meidän on todella nyt mentävä. On jo kiire”, Lucius totesi kireästi.
”Lucius, minulla on hänelle tärkeää asiaa. Odota sinä täällä, hän tulee kohta”, Voldemort sanoi ärtyneesti. Lucius tuijotti hetken Lordinsa vihaisia silmiä, ennen kuin vastahakoisesti päästi irti poikansa olkapäästä. Draco seurasi Voldemortia hieman huojahtaen. Pari kuolonsyöjää lähti myös huoneesta. Lucius ja pari muuta jäivät huoneeseen.
Lucius Malfoy käveli ikkunan luo ja tuijotti siitä ulos. Isä ja poika todella muistuttivat paljon toisiaan, mutta Harry ei kiinnittänyt asiaan juurikaan huomiota. Harry riuhtoi hetken voimakkaasti käsiään vapaaksi, vaikka se sai karhean köyden pureutumaan kivuliaammin ihoon. Jostain kaukaisemmasta huoneesta kuului Dracon tukahtunut huudahdus. Ja sitten toinen. Äänet kuuluivat ohuiden seinien läpi selkeästi, eikä ollut epäilystäkään, mitä tapahtui. Harry haukkoi henkeään kauhistuneena. Hänen rakas Draconsa…
”Jos sinä et uskalla tehdä mitään, niin päästä minut vapaaksi, että voin yrittää estää tuon!” Harry huudahti tuijottaen tiukasti Luciusta. Mies vain katsoi ikkunasta.
”Hän on sinun poikasi! Sinun oma poikasi, sinun vertasi! Annatko sinä tehdä omalle pojallesi noin?” Harry karjui vihaisesti. Lucius kääntyi katsomaan Harryyn. Harry riuhtoi käsiään epätoivoisesti vapaaksi, kun joku huoneeseen jääneistä kuolonsyöjistä iski häntä kidutuskirouksella.
Sitten kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei Harry ehtinyt käsittää kaikkea. Kidutuskirous loppui. Kaksi kuolonsyöjää kaatui kuolleena maahan. Harry katsoi, kuinka Lucius Malfoy katosi nopeasti ovesta. Harry pidätti hengitystään hänen huuliensa liikkuessa äänettömästi. Kuului Luciuksen huutoa, josta Harry ei saanut selvää. Draco huusi jotain. Voldemortin vihaista karjuntaa. Lisää huutoja. Voldemortin naurua. Hetken hiljaista, ja sitten Dracon tukahtunut valitus jatkui.
”Voldemort!” Harry huusi niin kovaa kuin jaksoi. Hän riuhtoi käsiään vapaaksi.
”Voldemort!” Harry karjaisi epätoivoisesti. Hän nojasi voimattomana päänsä seinään. Hän karjaisi tuskastuneena ja tärisi paikallaan. Hän kuunteli ääniä miettien, ettei enää koskaan saisi nukuttua kunnolla.
Syyskuun 7.
Viimeinen toive
Harry säpsähti, kun ovi avattiin hiljaa. Kaikki äänet olivat vaienneet jonkin aikaa sitten, Harrylla ei ollut varmaa käsitystä, kuinka kauan sitten. Ehkä tunti, ehkä puoli tuntia, ehkä vain viisi minuuttia sitten.
”Draco?” Harry kuiskasi hiljaa. Hän ei saanut vastausta. Soihdut olivat sammuneet, ja huoneessa oli pimeää. Joku käveli ripeästi hänen luokseen.
”Draco?” Harry kysyi uudelleen.
”Shhh…” Draco suhisi polvistuessaan Harryn viereen. Pimeässä Harry hädin tuskin erotti miehen kasvoja. Tärisevä käsi nousi hyväilemään Harryn poskea. Yhtäkkiä Draco painoi kiivaasti huulensa Harryn huulille. Harry ei voinut olla voihkaisematta Dracon suudellessa häntä kivuliaan rajusti. Dracon huuli tuntui olevan rikki ja Harryn suuhun jäi suudelmasta veren rautainen maku.
”Shhh…” Draco suhisi taas. Hän otti housujensa taskusta taikasauvan, ja Harryn kädet irtosivat köysistä. Harry hieroi särkeviä ranteitaan varovasti ja irvisti kivusta.
”Draco, minä…”
”Nopeasti”, Draco kuiskasi ja nousi seisomaan. Harry nousi myös. Hän otti pari askelta Dracon perään, mutta Draco pysäytti hänet.
”Kengät pois, sinä pidät liikaa ääntä. Hän herää helposti”, Draco sanoi hiljaa, ja Harry totteli. Draco tarttui kylmällä kädellään Harryn käteen ja veti Harryn mukanaan huoneesta. Nopeasti hän opasti Harryn pitkän käytävän päässä olevalle ovelle. Kuolonsyöjiä makasi maassa käytävällä. Tainnutettuja vai kuolleita, siitä Harry ei ollut varma.
Draco päästi Harryn kädestä avatessaan hiljaa ulko-oven. Kurkistettuaan ulos hän viittasi Harrya seuraamaan perässään kylmään, syksyiseen yöhön. Kuu paistoi aina välillä harmaiden pilvien lomasta, kun Draco lähti juoksemaan kohti metsää. Harry seurasi miestä niin nopeasti juosten kuin jaksoi. Kylmä ja kostea ruoho palelsi jalkoja. Keuhkoihin pisti, ja Harry horjahti aina välillä, sillä hänen jalkojaan heikotti. Draco kääntyi vähän väliä katsomaan taakseen. Metsässä Harry potkaisi jalkansa johonkin juureen ja oli kaatua. Hän kuitenkin jatkoi juoksua väsyneenä. Lopulta keuhkoja pistävä kipu oli liian voimakas.
”Draco, odota! Minä en jaksa”, Harry huohotti ja pysähtyi. Hän otti tukea puusta jalkojen täristessä. Draco pyörähti ympäri ja juoksi Harryn luo.
”Juokse”, Draco komensi ja tarttui Harryn käteen. Draco puristi Harryn kättä tiukasti vetäessään tämän mukaansa. Väsyneesti Harry seurasi. Jalat lipsuivat kosteassa maassa. He juoksivat syvemmälle metsään, kunnes heidän eteensä tuli pieni mökki. Se näytti homeiselta ja laholta. Katto oli puoliksi romahtanut. Draco juoksi mökille ja avasi oven. Harry astui epäröiden sisään Dracon viittoessa häntä menemään mökkiin. Draco sulki oven perässään.
”Valois!” Draco kuiskasi. Hänen taikasauvansa valaisi nyt koko pientä mökkiä.
Harry katseli ymmällään ympärilleen. Mökki oli vain yksi huone. Siellä ei näyttänyt asuneen kukaan moniin vuosiin. Huonekaluja ei ollut, vaan mökki oli täysin autio. Lattialla oli lasinsiruja, jotka Harry huomasi vasta astuttuaan yhden päälle.
”Mitä oikein tapahtuu?” Harry kysyi Dracolta. Draco kietoi kätensä ympärilleen. Hänellä oli vain t-paita ja housut päällään, ja hän tärisi.
”Istu”, Draco sanoi. Harry katsoi miestä pitkään, ennen kuin lopulta totteli.
”Draco, meidän pitää paeta. He huomaavat kohta sinun auttaneen minut pakoon…” Harry yritti istuessaan lattialle. Draco käveli hänen luokseen ja istui hajareisin hänen syliinsä. Harry tuijotti Dracon kasvoja aivan lähellään.
”Me lähdetään ihan kohta. Me molemmat lähdetään kohta”, Draco sanoi. Harry katsoi miehen silmiin, joissa oli outo katse tämän katsellessa takaisin Harryyn. Draco kiskoi yllättäen paidan päältään.
”Koske minuun”, Draco sanoi ja tarttui Harryn käteen. Hän painoi Harryn viileän käden lämpöiselle vatsalleen. Harryn henkäisi katsellessaan, kuinka Draco liikutti hänen kättään pitkin vartaloaan seuraten sitä katseellaan.
”Näin, Harry, näin. Niin kuin silloin viimeisenä yönä Tylypahkassa. Koske minuun niin”, Draco kuiski. Harry kohotti toisen kätensä hyväilemään Dracon paljasta selkää. Sillä hetkellä hän ei jaksanut enää välittää mistään muusta. Aivan sama, jos heidät löydettäisiin ja hänet tapettaisiin. Hän ei enää jaksanut välittää. Draco oli vihdoin siinä hänen lähellään, hän tunsi vihdoin taas Dracon paljaan ihon käsiensä alla.
”Voi Draco…” Harry mutisi katsoessaan miehen mustelmaista vartaloa. Varovasti hän kumartui painamaan huulensa Dracon solisluulle.
Draco huokaisi ja kumartui hengittämään Harryn kaulaa vasten saaden Harryn värähtämään.
”Tapa minut”, Draco kuiskasi hiljaa. Harry hätkähti ja veti kätensä pois.
”Mitä?” Harry henkäisi. Draco painoi taikasauvansa Harryn käteen ja siirsi toisen taas hyväilemään paljasta ylävartaloaan.
”Pidä minusta kiinni, ja tapa minut”, Draco toisti painautuen lähemmäs Harrya. Harry veti kätensä pois ja päästi taikasauvan tippumaan toisesta kädestään. Musta taikasauva kolahti lattialle.
”En, en minä voisi ikinä tappaa sinua!” Harry henkäisi kauhuissaan.
”Se on ihan helppoa, minä voin opettaa. Sinun täytyy vain sanoa ’avada kedavra’ ja tehdä pieni liike sauvalla, se on ihan helppoa”, Draco vakuutti. Harry pudisti päätään.
”Ei, en minä voi!” Harry sanoi kauhistuneena. Draco katsoi häneen pettyneenä.
”Mutta sinähän kirjoitit siinä kirjeessä rakastavasi minua.”
”Siksi minä en voikaan tappaa sinua! Draco, ihmisiä joita rakastetaan, ei tapeta!”
”Sitten sinä et oikeasti rakasta minua.”
”Rakastanhan! Muttei se tarkoita…”
”Sitten sinä tapat minut! Jos sinä rakastat minua, sinä tapat minut. Se on minun viimeinen toiveeni”, Draco sanoi vakaasti. Harry pudisti päätään.
”Minä en ikinä voisi tappaa ketään, etenkään sinua! Draco, miksi sinä haluat, että minä tapan sinut?” Harry sanoi huolestuneena ja tarttui sylissään istuvan miehen kasvoihin. Draco ei vastannut vaan tuijotti tyhjästi Harryyn.
Draco säpsähti. Hän otti taikasauvansa maasta ja laittoi sen taas Harryn käteen.
”Tapa minut ja kaikkoonnu!” Draco henkäisi. Harry pudisti päätään.
”Minä en voi tappaa sinua, usko jo!” Harry voihkaisi.
”Ole kiltti!” Draco rukoili. Harry katsoi hetken miehen aneleviin silmiin. Harmaat silmät tuntuivat pyytävän häntä tekemään sen. Draco näytti epätoivoiselta. Harry painoi katseensa tuskastuneena päätään pudistellen. Ei hän ikinä voisi tappaa Dracoa, ei millään.
”Sitten kaikkoonnu. Kaikkoonnu ja hae apua”, Draco sanoi hiljaa. Harry katsoi Dracoa epäröiden. Hän pudisti päätään ja sipaisi Dracon turvonnutta poskea.
”En minä voi jättää sinua! Jos he löytävät sinut…”
”Eivät he löydä, minä piiloudun. Sinun pitää mennä”, Draco sanoi ja nousi seisomaan. Harry nousi myös.
”Minä en voi…”
”Sinä voit kukistaa hänet. Sinun täytyy paeta, jotta voit kukistaa hänet”, Draco sanoi ja painoi silmänsä kiinni. Harry kietoi kätensä Dracon ympärille. Mies tärisi.
”Draco…”
”Ja kun teet sen… Tee se minun puolestani, teethän?” Draco sanoi vetäytyessään hieman ja katsoi Harrya tiukasti. Harry nyökkäsi.
”No niin, mutta älä mene ihan vielä. Ollaan tässä vielä hetki”, Draco sanoi.
”Draco, he voivat tulla kohta…”
”Ihan vain hetki…”
Draco katseli kättään, joka hyväili Harryn poskea, sitten hiuksia ja siitä se siirtyi rintakehälle ja mahalle. Dracon toinen käsi tarttui Harryn käteen ja ohjasi sen hyväilemään paidatonta kehoa. Harry nojautui painamaan huulensa hetkeksi Dracon huulille.
Draco huokaisi ja työnsi Harryn kauemmas.
”Nyt sinun pitää mennä.”
”Minä en voi…”
”Älä ole idiootti. Mene nyt, minun täytyy lähteä myös. Sinä tulet kohta takaisin Killan kanssa, eivät he minua saa, jos vain olet tarpeeksi nopea. Mitä enemmän jahkailet, sitä nopeammin he löytävät minut”, Draco sanoi. Harry tuijotti miehen päättäväisiin silmiin. Hän käänsi hetkeksi katseensa pois, sillä ajatus Dracon jättämisestä satutti häntä. Draco oli oikeassa, hän tulisi pian takaisin… Hän vain kaikkoontuisi ja tulisi nopeasti takaisin… Harry nyökytti vaisusti päätään.
”Minä tulen kohta hakemaan sinut”, Harry sanoi. Draco nyökkäsi.
”Draco, minä lupaan hakea sinut pois”, Harry sanoi ääni särähtäen. Draco nyökkäsi taas.
”Mene nyt”, Draco sanoi. Joku Dracon äänessä viesti lohduttomuutta. Harry katsoi tarkasti miestä. Uskoihan Draco, että hän tulisi takaisin?
”Minä tulen kohta hakemaan sinut.”
Harry otti lattialta lasinsirun ja viilsi sillä kämmeneensä. Hän irvisti lasinsirun rikkoessa ihon ja painautuessa kämmeneen. Viillosta alkoi vuotaa verta. Draco ojensi kätensä ja otti lasinsirun. Hän viilsi kämmeneensä syvän viillon, eikä ilme juuri värähtänytkään hänen kasvoillaan. Pari pisaraa verta tippui verisen lasinsirun mukana lattialle.
”Minä vannon. Minä tulen hakemaan sinut pois”, Harry kuiskasi ja puristi kätensä tiukasti yhteen Dracon käden kanssa. Draco puristi Harryn kättä.
”En minä epäile. Mene nyt”, Draco sanoi. Harry tuijotti vielä hetken Dracon silmiin, ennen kuin päästi viivytellen miehen kädestä irti. Kuului poksahdus, kun Harry kaikkoontui.
”Harry!”
Hermione syöksähti Killan päämajaan ilmiintyneen Harryn kaulaan.
”Ei nyt, Hermione!” Harry sähähti. Hermione päästi nopeasti irti. Harry silmäili paikalla olijoita. Kaikki kiltalaiset tuijottivat häneen.
”Harry, mitä tapahtui?” Dumbledore kysyi. Harry huitaisi kädellään. Hänen jalkapohjaansa särki kipeästi lasinsirun painautuessa yhä syvemmälle lihaan ja toinen käsi oli aivan verinen, mutta ne olivat sivuseikkoja.
”Nopeasti, kaikki jotka pystyvät lähtemään, lähtevät minun mukaani. Kaikkoonnumme Voldemortin tukikohtaan…”
”Harry, me emme voi kaikkoontua, koska emme tiedä, missä se on”, Ron sanoi. Harry vilkaisi ystäväänsä. Ron haroi punaisia hiuksiaan ja katsoi Harryyn huolestuneena.
”Idiootti, minä kaikkoonnun ja lähetän teille merkin. Tulkaa mahdollisimman nopeasti…” Harry sanoi. Hänen sydämensä takoi kovaa ja kädet tuntuivat tärisevän. Hän puristi silmänsä kiinni. Hän piirsi mielessään tarkasti ränsistyneen mökin, jossa Draco odotti.
Kuului poksahdus. Kun hän avasi silmänsä, hän seisoi yhä Killan päämajassa.
”Hitto…” Harry mutisi. Hän puristi silmänsä kiinni. Taas kuului poksahdus.
”Harry, sinä et näköjään voi ilmiintyä sinne”, Remus Lupin sanoi. Harry avasi silmänsä ja kääntyi katsomaan miestä. Remus katseli häneen ruskeilla silmillään huolestuneena. Harryn kädet tuntuivat tärisevän entistä enemmän.
”Miksen? Minä pystyin kaikkoontumaan sieltä…”
”Pimeyden Lordilla on tapoja hallita ilmiintymistä. Kuolonsyöjätkään eivät pääse ilmiintymään, ellei heitä kutsuta. Sinä et edes ole kuolonsyöjä”, Severus Kalkaros selitti tyynesti. Harry pyörähti ympäri katsomaan sohvalla istuvaa miestä. Kalkaros katsoi Harryyn lähes mustilla silmillään.
”Miten minä pääsen sinne?” Harry kysyi hätääntyneenä. Kalkaros kohautti olkiaan.
”Potter, tuo on tyhmin kysymys ikinä. Kaikkihan sen vastauksen tietävät. Et sinä pääse.”
Musta taikasauva putosi Harryn hervottomasta kädestä maahan.
Seuraavat osat