Unettomia öitä, todellakin.
anonymous
May 10 2008, 12:56:11 UTC
Juu. Siis joo. Tämä oli aivan, aivan, aivan mahtava! Olen finissä lukenut monia ficcejäsi, mutta tämä lyö kyllä ehkä kaikki ne laudalta. Tai sitten ehkä ei. Mutta nyt ainakin tuntuu siltä
( ... )
Viimeinkin luin!annimuumiJanuary 11 2009, 01:49:42 UTC
Pidin tästä ihan käsittämättömän paljon!
Ihana, miten Draco kehittyi ja ihana, miten Harry ei yhdessä vaiheessa meinannut kestää Dracoa ja ihana, miten Harryn ja Dracon ajatukset oli rytmitetty yhteen ja ihana, kun molemmat pääsivät eroon painajaisistaan ja ihana, kun kerrankin en vihannut ficci-Hermionea ja -Ronia ja ihana, kun Harry hankki Dracolle koiran ja ihana, kun tämä päättyi onnellisesti.
Pidän tässä erityisesti siitä, että tämä on jotenkin hyvin inhimillinen. Kaikkiin hahmoihin pystyy toisaalta samaistumaan ja se tekee tästä tarinasta erityisen.
Varsin koukuttavan ficin oot onnistunu kirjottaan, ja sen huomaa kellonajasta.. mun piti mennä jo yheltätoista nukkuun ja tässä mä vielä oon, luojan kiitos saan nukkua kaheksaan
( ... )
Awwwww<3 Tää veti mut täysin sanattomaks, eli järkevää kommenttia ette tule saamaan.
Tää oli ihan älyttömän hyvä. Yks parhaista H/D ficeistä mitä oon ikinä lukenu. Ja tää oli myöskin erilainen, kuin mikään aiemmin lukemani.
Tykkäsin todella todella todella paljon. Pojat käyttäytyivät samalla tavalla kuin 'oikeastikin'. Harry oli ihanan suojeleva, juuri sellainen maailmanpelastaja, jollaiseksi itse Harryn aina ajattelen. Draco taas oli hirmuisen suloinen, mutta silti oma Malfoymainen itsensä.
Ficin idea oli aivan mahtava ja toteutus myös ^^ Osaat kyllä kirjoittaa todella hyvin.
Äww, joo, mun ajatukset leijuu tuolla jossain todella kaukana seuraamassa poikien kiehnäämistä lumihangessa.
Tätä ei vissiinkään oo siirretty finin puolelle, mutta suositten näin tekemään, tämä on jotain aivan loistavaa, suorastaan täydellistä.
Olen aina tykännyt kirjoituksistasi, ja tämä on aivan loistava, alussa mietin ku Harry meni pettämään Seamusta(mikä ei sinänsä haitannu yhtään *virnuilee typeränä*) et mitähän tästä nyt tulee ja sen jälkeen asiat meni tosi nopeesti, mutta kun tarinaa luki eteenpäin niin alun nopeus ei enää haitannut.
Ja sen minä taas totean et itkin monessa kohtaa tätä, sitä miten Harry tunsi ittensä väsyneeksi ja vihaseks ja oli epätoivonpartaalla jos toinen ei paranekkaan jne, sitä miten Draco kuvitteli kaikki pahat asiat ja vähän kaikkea muutakin kerkesin itkeä tilluttaa.
Juoni oli loistava ja ihana miten Harry jakso kaikesta huolimatta pitää Dracosta huolta ja se et Draco parani. KIITOS taas tästä luku kokemuksesta!
Comments 5
Reply
Ihana, miten Draco kehittyi ja ihana, miten Harry ei yhdessä vaiheessa meinannut kestää Dracoa ja ihana, miten Harryn ja Dracon ajatukset oli rytmitetty yhteen ja ihana, kun molemmat pääsivät eroon painajaisistaan ja ihana, kun kerrankin en vihannut ficci-Hermionea ja -Ronia ja ihana, kun Harry hankki Dracolle koiran ja ihana, kun tämä päättyi onnellisesti.
Pidän tässä erityisesti siitä, että tämä on jotenkin hyvin inhimillinen. Kaikkiin hahmoihin pystyy toisaalta samaistumaan ja se tekee tästä tarinasta erityisen.
Kiitos, oli mahtavaa lukea tämä, viimeinkin!
- mawannie (Finissä)
Reply
Reply
Tää veti mut täysin sanattomaks, eli järkevää kommenttia ette tule saamaan.
Tää oli ihan älyttömän hyvä. Yks parhaista H/D ficeistä mitä oon ikinä lukenu. Ja tää oli myöskin erilainen, kuin mikään aiemmin lukemani.
Tykkäsin todella todella todella paljon. Pojat käyttäytyivät samalla tavalla kuin 'oikeastikin'. Harry oli ihanan suojeleva, juuri sellainen maailmanpelastaja, jollaiseksi itse Harryn aina ajattelen. Draco taas oli hirmuisen suloinen, mutta silti oma Malfoymainen itsensä.
Ficin idea oli aivan mahtava ja toteutus myös ^^ Osaat kyllä kirjoittaa todella hyvin.
Äww, joo, mun ajatukset leijuu tuolla jossain todella kaukana seuraamassa poikien kiehnäämistä lumihangessa.
Iso-iso-iso hali kirjoittajalle <3
- Kata
Reply
Olen aina tykännyt kirjoituksistasi, ja tämä on aivan loistava, alussa mietin ku Harry meni pettämään Seamusta(mikä ei sinänsä haitannu yhtään *virnuilee typeränä*) et mitähän tästä nyt tulee ja sen jälkeen asiat meni tosi nopeesti, mutta kun tarinaa luki eteenpäin niin alun nopeus ei enää haitannut.
Ja sen minä taas totean et itkin monessa kohtaa tätä, sitä miten Harry tunsi ittensä väsyneeksi ja vihaseks ja oli epätoivonpartaalla jos toinen ei paranekkaan jne, sitä miten Draco kuvitteli kaikki pahat asiat ja vähän kaikkea muutakin kerkesin itkeä tilluttaa.
Juoni oli loistava ja ihana miten Harry jakso kaikesta huolimatta pitää Dracosta huolta ja se et Draco parani. KIITOS taas tästä luku kokemuksesta!
UniFlora finistä kumartaa ja poistuu.
Reply
Leave a comment