Imurikauppias, Harry/Draco, K-18 PWP
Ensimmäinen toisen ficcarin kanssa kirjoittamani ficci. vendela_bournen kanssa tämä kirjoitettiin, ja päätettiin Finin Kielletyn metsän lisäksi laittaa tämä omiin liveihimme. Tässäpä tämä siis. Lukekaa varoitukset ja huomatkaa, että tämä on K-18 ficci.
Imurikauppias
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-18
Genre:Humor, one-shot
Authors: Adrielle ja Vendela
Warnings:Melkein imuri-seksiä
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot!
Summary: Harryn aamukahvin juonti keskeytyy, kun hänen oven taakseen ilmestyy imurikauppias
A/N by Adrielle: Eka ficci, jonka olen kirjoittanut jonkun muun kanssa, ja täytyy sanoa, että hauskaa oli. Vendela oli kärsivällinen, eikä hermostunut, vaikka joissain kohdin minun kirjoittaminen takutti. Kiitos siis hänelle.
A/N by Vendela: Minä puolestani kiitän Adriellea että hän lähti toteuttamaan tätä. Kaikki alkoi oikeastaan sinä omituisena ja levottomana päivänä, kun oveni takana seisoi ihka aito ja oikea imurikauppias! Avauduin tapauksesta Adriellelle mesessä ja siitä se lähti. Täytyy vielä muistuttaa, että näin ei sitten todellakaan käynyt minulle ja sille imurikauppiaalle!
Joka tapauksessa minulla oli hauskaa tätä kirjoittaessa. Kiitos!
Imurikauppias
Harry huokaisi ärtyneenä, kun ovikello soi. Hän oli juuri istahtanut höyryävän kahvikupin kanssa keittiön pöydän ääreen ja avannut sanomalehden. Ja nyt joku soitti ovikelloa. Se oli niin hänen tuuriaan.
Harry nousi tuolilta ja kietoi tummanpunaisen aamutakkinsa paremmin päälleen. Ovikello soi uudelleen.
”Tullaan, tullaan!” hän huudahti ärtyisästi ja marssi eteiseen yrittäen haroa sekaisia hiuksiaan edes jotenkin ojennukseen.
Pikaisesti hän vilkaisi kuvaansa eteisen peilistä ja yritti vielä tasoittaa joka suuntaan sojottavia hiuksiaan. Mutisten hiljaa itsekseen Harry tempaisi välioven auki ja pujotti kätensä aamutakin taskuun hapuilleen taikasauvaansa. Jos se olisi taas jokin Weasleyn kaksosten lähettämä paketti, hän kyllä noituisi ne punapäät alimpaan helvettiin.
Mielikuvien ärsyttämänä Harry tempaisi oven auki niin, että se meinasi irrota saranoiltaan.
”Rauhallisesti”, huvittunut ääni kuului metrin päästä, ja Harryn silmät kohtasivat nuoren miehen, joka seisoi rennonnäköisesti hänen puutarhakivetyksellään.
Harry veti auki olevaa ovea hieman kiinni, olihan hänellä vai aamutakki yllään.
”Mitä asiaa?” Harry ärähti oven raosta katsomatta kuitenkaan miestä kunnolla.
Ainakaan tällä ei näyttänyt olevan mukanaan laatikkoa, vain epämääräisen näköinen laite josta lähti kaksi käärmettä muistuttavaa, kiemurtelevaa letkua. Selvästikin imuri.
Harry rypisti otsaansa mietteliäänä. Oliko Hermione viimeinkin kyllästynyt siihen, että Harrylla oli lemmikkinään villakoiria enemmän kuin tarpeeksi, ja tilannut hänelle siivoojan?
Ajatus sai Harryn kasvot kirkastumaan ja hän työnsi ovea uudelleen hieman enemmän auki. Juuri kun hän oli kutsumassa siivoojaa sisälle, hän vilkaisi tätä uudestaan.
Olkapäille ulottuvat platinanvaaleat hiukset oli sidottu niskaan siistille ponihännälle ja harmaat silmät tuikkivat tuuheiden ripsien takaa. Yllään miehellä, jonka Harry tunnisti nyt, oli tyköistuva liituraitapuku sekä mustat kävelykengät. Puvun alla miehellä oli vaaleanpunainen kauluspaita, jonka kaksi ylintä nappia olivat rennonnäköisesti auki.
”Harry Potter?” Draco Malfoy kysyi hymyillen maireasti.
”Mitä helvettiä sinä teet täällä?” Harry puuskahti ja puristi taikasauvaansa tiukemmin taskunsa uumenissa.
”Hassua että satuit kysymään”, Draco hymyili ja astui askeleen lähemmäs.
Harry kiskaisi vaistomaisesti taikasauvansa esiin ja huitoi Dracoa kauemmas.
”Pistä tuo pois ennen kuin joku loukkaantuu”, Draco sanoi kyllästyneellä äänellä ja sysäsi Harryn käden tieltään marssiessaan sisälle.
”Kodikasta”, Draco mutisi eteisestä.
”Sinä et vastannut kysymykseeni”, Harry sihisi hampaidensa välistä.
”Anteeksi kuinka?” Draco kääntyi kohtaamaan kaksi vihreää ja salamoivaa silmää.
”Mitä helvettiä sinä teet täällä?” Harry toisti aikaisemmin esittämänsä kysymyksen.
”Niin, katsos”, Draco nykäisi kädessään olevaa letkua ja pyörien päällä kulkeva muovinen laite romisi kynnyksen yli.
”Tämä tässä on hurmuri, ei kuin himuri”, Draco kurtisti otsaansa ja näytti miettivän ankarasti.
”Tarkoitat varmaan imuri?” Harry auttoi.
”Niin juuri!” Dracon silmät kirkastuivat.
”Ja miksi ihmeessä sinä tuot minulle imurin?” Harry kysyi.
Hän olisi suoralta kädeltä voinut antaa useamman syyn sille, että joku ilmestyi hänen ovelleen imuri kädessään. Se että tuo joku sattui juuri olemaan Draco Malfoy, ei mahtunut Harryn tajuntaan vaan hän tuijotti vaaleaa miestä hieman hämmentyneen näköisenä.
Draco laski imurin letkun kädestään. Harry katsoi ihmeissään, kuinka mies kaivoi taskustaan pahvisen lapun ja selvitti hieman kurkkuaan.
”Minä tiedän, että varmasti ihmettelet, miksi minä tuon sinulle imurin. Ajattelet ehkä, että sinullahan on jo imuri, miksi minä siis tuon sinulle toisen.”
Harry avasi suunsa vastatakseen Dracolle, mutta vaalea mies nosti torjuvasti kätensä ja hymyili Harrylle maireasti.
”Mutta hyvä herra…”
Draco vilkaisi kämmenensä suojassa olevaa lappua nopeasti.
”Tämä ei olekaan mikä tahansa hinuri.”
Harry ei voinut olla tyrskähtämättä hämmennyksestään huolimatta.
Draco punastui hieman ja vilkaisi taas paperiaan pureskellen alahuultaan.
”Imuri. Tämä ei olekaan mikä tahansa imuri. Tämä on…”
Mies piti mahtipontisesti pienen paussin ja kääntyi viittaamaan molemmilla käsillään imuria.
”SuperSucker2000! Maailman paras imuri!”
Harry tuijotti Dracoa, joka väläytti hänelle leveän, tekopirteän hymyn.
”Oletko sinä imurikauppias?” Harry sai sanottua. Draco kohotti kätensä torjuvasti.
”Hyvä herra, en mikä tahansa imurikauppias, vaan…”
Tuli taas mahtipontinen tauko, kun Draco kääntyi viittomaan imuria.
”SuperSucker2000 kauppias!”
Harry tuijotti vuoroin Dracoa vuoroin lattialla olevaa imuria. Hän ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Juuri kun Harry oli karauttamassa kurkkuaan ja kysymässä Dracolta jotain, tämä avasi jälleen suunsa.
”Ja nyt, saanko osoittaa, teille hyvä herra, tämän mahtavan laitteen tehon?”
Harry ei osannut muuta kuin nyökätä hölmistyneenä.
Draco kumartui nopeasti imurin puoleen ja kopeloi sen letkua hetken.
”Saan varmaan lainata loistavaa jakorasiaanne, että saamme tähän mahtavaan hurmuriin… anteeksi, imuriin virtaa?”
”Anteeksi kuinka?” Harry kysyi ja kaivoi korvaansa, oliko hän kuullut varmasti oikein.
”Niin, tuota loistavaa laatikkoa seinässänne, joka takaa aivan loistavan ja mahtavan imutehon”, Draco sanoi ja viittilöi pistorasiaa kohden.
Odottamatta kuitenkaan Harryn lupaa Draco konttasi pistorasian luo imurin letku kädessään. Otsaansa kurtistaen Draco tuijotti rasiaa, missä oli kaksi pientä reikää, sitten hän vilkaisi kädessään olevaa suulaketta. Kurttu syveni hänen otsallaan, kun hän huomasi, etteivät osat sopineet toisiinsa.
”Oletko sinä aivan varma, että tämä on talon ainoa jakorasia?” Draco kysyi Harrylta päätään raapien.
”Jako - - Mikä?” Harry ähkäisi.
”Anteeksi hetkinen. Minun virheeni”, Draco ilmoitti iloisesti, eikä Harry tiennyt, mitä toinen tarkoitti sanoillaan.
Draco konttasi jälleen imurin luokse, avasi sen kannen ja alkoi tutkia erilaisia suulakkeita. Harry tuijotti kummallisen tunteen vallassa, kuinka Draco Malfoy, velho henkeen ja vereen, heitteli erimuotoisia ja mallisia osia imurin uumenista.
Ensimmäiset niistä näyttivät samanlaisilta kuin Dursleyden käyttämät suulakkeet. Harryn kulmat kuitenkin kurtistuivat, mitä enemmän tavaraa imurin sisältä alkoi paljastua. Aivan kuin siellä olisi jotain, mitä sinne ei olisi kuulunut. Harryn mieleen nousi vahva epäilys, että Draco oli lisännyt muutaman suulakkeen imurin varastoon omine lupineen.
Lopulta imurin suulakevarasto näytti tyhjentyneen, ja Draco istui lattialla huuliaan mutristaen.
”Jossain sen on oltava”, mies mutisi ja kaiveli taskujaan.
”Voisinkohan minä auttaa?” Harry tarjosi apuaan ja hivuttautui nappaamaan imurin sähköjohdon käteensä.
”Ei, ei! Hyvä herra, te istutte ja nautitte tämän laitteen imutehosta. Todellakin, minä todistan vielä teille, kuinka hyvin tämä laite imee ja nielee kaikki roskat!” Draco huudahti, nousi lattialta ylös ja tuuppi Harrya kohden lähintä nojatuolia.
Harry istahti olohuoneessa nojatuoliinsa ja kiskoi hieman löystyneen aamutakinvyönsä kireämmälle. Draco seurasi imuri mukanaan.
”Ottakaa hyvä asento ja rentoutukaa. Kohta minä näytän teille, kuinka helppoa ja vaivatonta tämä on!” Draco sanoi pirteästi, mutta pieni huoli häivähti hänen kasvoillaan, kun hän kaivoi povitaskustaan löytämänsä lehtiön esiin. Harry kipristeli paljaita varpaitaan tuijotellessaan Dracoa, joka selasi kuumeisesti lehtiötä.
”Aha!” mies huudahti voitonriemuisena ja tarttui imurin sähköjohtoon. Harry nosti käden suunsa eteen ja yritti purra alahuultaan estääkseen itseään purskahtamasta nauruun.
”Minä tungin väärää letkua siihen teidän jakorasiaanne”, Draco totesi iloisesti. Ennen kuin Harry ehti kertoa, että myös olohuoneessa oli pistorasia, mies säntäsi sähköjohdon kanssa eteiseen.
Kului hetki, ennen kuin Draco palasi ylpeästi hymyillen.
”Ja nyt esittelen teille…”
Harry huokaisi, kun Draco piti mahtipontisen tauon.
”SuperSucker2000! Siinä on mahtava imuteho, jonka saatte itse todistaa!”
Harry pyöräytti teatraalisesti silmiään ja risti kätensä rinnalleen. Mitähän tästäkin tulisi? Puhdasverinen velho esittelemässä pölynimuria. Sama kuin jästille olisi tökätty taikasauva käteen. Harry puristi hetkeksi silmänsä kiinni, veti syvään henkeä ja yritti rentouttaa ajatuksena. Hän pystyisi tähän, aivan varmasti pystyisi. Kysymys oli kuitenkin vain muutamista minuuteista. Kun Draco olisi näyttänyt temppunsa tuolla imurilla (ja imuroinut samalla koko huushollin), Harry pääsisi jatkamaan aamulehtensä lukemista. Harmi, että hänen kahvinsa ehtisi jäähtyä ennen kuin näytös olisi ohi.
”Ja nyt minä painan tätä nappia”, Draco sanoi ja kumartui liioittelevalla eleellä painamaan käynnistyspainiketta.
Imuri hurahti vaimeasti käyntiin ja Draco poimi letkun käteensä.
”Nyt kun olemme saaneet tämän toimimaan, voimme siirtyä itse asiaan.”
Harry tukahdutti haukotuksen samalla kun Draco lähestyi häntä varmoin askelein.
”Muista sitten ottaa kaikki nurkatkin”, Harry heilautti kättään laajassa kaaressa.
Dracon askel horjui, ja kummallinen, lähes säikähtänyt ilme käväisi hänen kasvoillaan. Nopeasti mies kuitenkin kokosi itsensä ja jatkoi kulkuaan pysähtyen lopulta Harryn eteen.
”Haluaako herra nyt kokeilla, miltä imu tuntuu?” Draco kysyi tavoitellen ystävällistä hymyä, vaikka hänen leukapielessään nykikin uhkaavasti.
”Ihan sama”, Harry kohautti olkiaan välipitämättömästi.
Kunpa hän pääsisi pian takaisin aamulehden pariin.
Draco pudottautui polvilleen Harryn eteen ja kohotti aamutakin helmaa.
”Hei! Mitä sinä teet?” Harry huudahti järkyttyneenä ja ponkaisi seisomaan.
”Tarjoan teille vain parasta”, Draco virnisti iskien silmää.
”Mutta voimme varmaan jättää ne nurkat imuroimatta tällä kertaa, se voi tuntua hieman epämiellyttävältä.”
Harry räpytteli hetken silmiään, kunnes ymmärsi Dracon vihjeen.
”Mitä sinä oikein…” puna levisi hitaasti Harryn kasvoille.
”Asiakkaalle tarjotaan ainoastaan parasta palvelua”, Draco hymyili ja kohotti hurisevaa letkua kohden Harryn aamutakin helmaa.
Harry kirosi hiljaa mielessään typerät puhdasveriset velhot, jotka eivät ymmärtäneet jästitavaroista mitään. Hän kirosi, että oli sinä aamuna päättänyt jättää bokserinsa pois, jotta hänen veitikkansa saisi hieman mukavaa tuuletusta. Ja hän kirosi, että hänen hyvää hyvyyttään vapaaksi jättämä veitikka alkoi elää omaa elämäänsä aamutakin alla, kun Draco lähestyi hurisevan letkun kanssa huuliaan nuolaisten.
Kun imurin letku imaisi Harryn aamutakin helman sisäänsä, hän hypähti säikähtäneenä taemmas ja riuhtaisi aamutakkinsa vapaaksi imurista.
”Älä sohi sitä yhtään tännepäin! Mikä sinua oikein vaivaa?” Harry huudahti.
”Kaikkihan me miehet haluamme kotiimme oman SuperSuckerin, jota voi käyttää ihan milloin haluttaa. Minä takaan, tässä on oikeasti todella hyvä imu. Minä en myisi teille mitään, mitä en olisi itse testannut ja hyväksi todennut”, Draco sanoi leveästi hymyillen ja röyhisti ylpeänä rintaansa.
”Sinä… Sinä kokeilit sitä? Siis itseesi?” Harry sopersi ja istui sohvalle. Aamutakin alla veitikka yritti päästä kurkistamaan Dracoa, kun mielikuva Dracosta kokeilemassa imuria täytti Harryn mielen. Tylysti Harry risti jalkansa yritti näyttää mahdollisimman normaalilta. Niin normaalilta kuin hänen oli mahdollista näyttää, kun Draco Malfoy seisoi imurin kanssa hänen olohuoneessaan ja halusi imuroida hänen veitikkaansa, joka ei pahastunut ajatuksesta ollenkaan.
Kuului ihmeellistä suhinaa, kun Draco painoi kätensä imurin letkun päähän.
”Totta kai minä kokeilin sitä! Todella mukava imu, eikä jälkeenpäin jää mitään siivottavaa, kun tämä vekotin nielee kaiken”, Draco sanoi ja veti kämmenensä pois hurisevasta letkusta.
”Seis!” Harry yritti, kun Draco lähti kävelemään sohvan luo viekkaasti hymyillen.
”Älä tule yhtään lähemmäksi”, Harry nosti kätensä torjuvasti pystyyn, mutta Draco ei pysähtynyt.
”Minä lupaan oikeasti, että sinä tulet nauttimaan tästä”, Draco sanoi hymyillen.
”Ei!” Harry parkaisi ja peruutti ympäri olohuonetta Dracon seuratessa perässä.
Tilanne olisi ollut huvittava, ellei Harry olisi pelännyt niin paljon sukukalleuksiensa puolesta. Hän yritti kietoa toisella kädellään aamutakkia paremmin ympärilleen, samalla kun yritti pitää toisella kädellään Dracon kauempana. He pyörivät sohvapöydän ympäri, kunnes Harry teki taktisen liikkeen ja hyppäsi seisomaan sohvalle.
”Älä nyt karkaa”, Draco mutisi ja tarttui Harryn aamutakin kulmaan.
Samassa Harry nosti toisen jalkansa tarkoituksenaan hypätä sohvan selkänojan yli keittiön puolelle. Mielessään hän kiitteli itseään siitä fiksusta sisustusratkaisusta, jonka hän oli huomannut eräästä alan lehdestä. Sohvalla sai mukavasti erotettua pienessä asunnossa ison tilan kahdeksi erilliseksi huoneeksi.
Valitettavasti kuitenkin Dracolla oli tiukka ote Harryn aamutakista ja yhdistettynä tämä nopeaan ja rajuun liikkeeseen kiskaisi vaatekappaleen Harryn päältä.
”Oho”, pääsi Dracolta, kun Harry seisoi ilman rihman kiertämää sohvan toisella puolella.
”No, tämähän vain helpottaa asioita!” Draco huudahti iloisesti ja hyppäsi vuorostaan sohvalle seisomaan.
Harry seisoi hetken lamaantuneena paikoillaan kunnes tajusi suojata käsillään intiimialueensa. Draco kampeutui vaivalloisennäköisesti sohvan yli vetäen edelleen hurisevaa vehjettä perässään. Nopealla liikkeellä vaalea mies oli napannut Harryn kädestä kiinni ja pyöräyttänyt tämän nojaamaan sohvaa vasten.
”Olehan nyt kiltti poika, että tämä saadaan nopeasti päätökseen”, Draco jutteli.
”Odota. Odota!” Harry huusi paniikin kasvaessa hänen sisällään.
Draco pysähtyi hetkeksi ja siristi silmiään, mutta ei päästänyt Harryn kädestä irti.
”Puhutaan”, Harry läähätti silmäillen vauhkona Dracon kädessä olevaa letkua. Draco mittasi hetken Harrya arvioivalla katseella kunnes nyökkäsi ja laski hieman letkuaan.
”SuperSucker2000 on imuteholtaan 400 wattia, mutta tehoa saa myös pienennettyä halutessaan, ja koska kahvassa on tehonsäätö, voi imun voimakkuutta muuttaa kesken - ”
”Lopeta! En minä halua tietää mitään teknisiä ominaisuuksia! Sinä olet käsittänyt kaiken nyt aivan väärin”, Harry sanoi ja sieppasi sohvatyynyn suojamuurikseen. Hänhän ei veitikkaansa imuriin tunkisi!
Draco näytti hämmentyneeltä ja katsoi letkua kädessään.
”Miten niin väärin?”
Harry ei huomannut vastata, kun hänen katseensa lukkiutui Dracon kapeaan sormeen, joka katosi imurin letkuun. Vasta kun Draco veti sormensa pois, Harry havahtui takaisin siihen hetkeen.
”Väärin! Siten väärin, että imuri on siivouslaite! Sillä - ”
”Hoidetaan homma helposti ja siististi. Minä tiedän.”
Harry pudisti päätään ja huokaisi raskaasti.
”Sillä siivotaan asunto! Sen nimi on pölynimuri, tajuatko? Ei se ole tarkoitettu tuollaiseen! Sen avulla lattialta saadaan pienet kivet, murut ja pölypallerot pois!” Harry selitti. Hän sieppasi imurinletkun Dracon kädestä ja laski sen lattiaa vasten. Kuului rapinaa, kun matolla olleet muruset katosivat imurin letkuun.
”Sillä siivotaan!” Harry sanoi vielä.
Dracon kasvoille alkoi kohota syvä puna.
”Sillä siivotaan?”
Harry nyökkäsi.
”Sillä imetään lattialta roskia?”
Harry nyökkäsi uudestaan.
”Eikä sillä…” Draco voihkaisi ja painoi kädet kasvoilleen. Harry pudisti päätään, vaikkei vaalea mies sitä huomannutkaan.
”Voi ei! Voi ei, voi ei! Minä… Tämä on jo viides talo! Viides! Ihmekös he katsoivat minua oudosti! Minä olen aivan varmasti maailman huonoin myyntimies! Isä oli oikeassa, en minä osaa itse elättää itseäni! Ja tämän kun piti olla helppo työ!” Draco valitti. Harry tuskin huomasi Dracoa tutkaillessaan imurin letkua. Ihan vain kokeilumielessä hän painoi sormensa imuun.
Se tuntui hyvältä. Yllättävän hyvältä. Harry liikutti hitaasti sormeaan edestakaisin, ja kuin varkain hänen mieleensä nousi kuva Dracosta kontallaan lattialla, aivan kuten tämä oli muutamaa hetkeä aikaisemmin ollutkin, tosin Harryn mielikuvassa Dracolla ei ollut siistiä pukua päällään vaan tämä oli alasti. Ja Dracon kädessä oli huriseva imurinletku.
”Mutta minä vannoin hänelle, että minä pystyn tähän. Minä voin tehdä jästityötä ja ansaita rahaa kuten muutkin ihmiset. Minun ei tarvitse nöyristellä ja mielistellä sitä huomionkipeää ja mielisairasta tyyppiä, joka kuvittelee voivansa hallita maailmaa. Ei, minä sanoin isälle ja sille sairaalle mielipuolelle, jolla on kirkuvan punaiset silmät ja joka kutsuu itseään Pimeyden Lordiksi, että minä valitsen oman tieni”, Dracon paasaus katkaisi Harryn mietteet ja nopeasti tummahiuksinen mies vetäisi sormensa imusta pois.
”Niin no”, Harry yritti keksiä jotain sanottavaa ja siirteli hermostuneena letkua kädestä toiseen.
”Minä oikeasti luulin”, Draco vaikersi isojen kyynelten kimmeltäessä hänen silmissään, ”kun se tuntui oikeasti niin hyvälle! Minä en arvannut, että…”
Loppu lauseesta hukkui valtaisaan nyyhkytykseen, joka purkautui Dracon huulilta.
”Ööh”, Harry artikuloi ja mietti kuumeisesti, miten selviäisi epämiellyttävästä tilanteesta.
Hänellä oli käsissään edelleen vienosti huriseva letku, ja hänen veitikkansa tuntui yrittävän puskea tyynyä pois päältään. Ja vieressä nyyhkytti murtunut Draco.
”Ihan inhimillinen erehdys, kuka tahansa olisi voinut luulla, että tällä tehdään jotain muuta”, Harry yritti lohduttaa ja painoi toisella kädellään koristetyynyä vaativasti.
”Niin varmaan! Sinä vielä pilkkaat minua! Pian kaikki tietävät tästä ja nauravat minulle! Minä saan potkut töistä, ja isä pääsee taas piruilemaan joutuessaan lähettämään minulle shekkejä!” Draco valitti tukahtuneesti painaessaan kädet taas kasvoilleen.
Harry katseli hetken lohdutonta miestä. Sääli liikahti hänen sydämessään. Draco oli halunnut näyttää isälleen pärjäävänsä ilman tätä, mutta sitten kävi näin. Dracon huokaisi sydäntä raastavan pettyneesti, ja Harry joutui nielaisemaan palaa kurkustaan.
Koska Harry ei halunnut antaa veitikalleen tilaisuutta päästä tyynyn alta kurkkimaan tilannetta, hän päätti vapauttaa toisen kätensä imurista ja laski sen varovasti syliinsä sohvalle. Hän kohotti vapautuneen kätensä ja taputti Dracoa lohduttavasti olkapäästä.
”No niin. Kyllä se siitä”, Harry mutisi ja taputti Dracon olkapäätä vielä pari kertaa.
”Miten muka? Kun sana tästä leviää, minun maineeni on historiaa! Eikä kukaan halua ottaa töihin kaikkien naurunaihetta!” Draco tuskasteli. Harry kumartui pyyhkimään Dracon kosteita poskia kuiviksi.
”Kyllä se siitä. En minä kerro kenellekään”, Harry lupasi, ja ilme Dracon kasvoilla kirkastui.
”Lupaatko?”
Harry hymyili hieman ja taputti Dracon poskea.
”Lupaan.”
Harry ei ollut aiemmin huomannutkaan, kuinka hellyttävän näköinen Draco osasi olla. Kun mies pyyhkäisi hiljaa naurahtaen vuotavaa nenäänsä puvuntakkinsa hihaan, Harry tunsi sydämensä nytkähtävän. Ja veitikan myös.
”Kiitos. Ja anteeksi, minä taisin säikyttää sinut pahasti ja…” Draco mumisi. Harry tunsi mahaansa kutittavan, kun Draco katseli hänen alastonta vartaloaan. Se sai hänet painamaan voimakkaammin tyynyä.
”Kaikki on hyvin. Ei tapahtunut vahinkoa”, Harry mutisi.
Yhtäkkiä Draco kääntyi istumaan sohvalla häneen päin.
”Minähän voisin korvata tämän sinulle jotenkin”, Draco kuiskasi hiljaa ja nojautui lähemmäs. Harry joutui nielaisemaan uudemman kerran, kun Draco tarttui hänen käteensä ja nosti sen poskeaan vasten.
”Enkö voisikin?”
Draco nojautui yhä lähemmäs ja tarttui molemmilla käsillä Harryn kasvoihin. Harry unohti sohvatyynyn ja veitikkansa, kun hän käännähti Dracon puoleen. Hän veti miehen lähemmäs ja tuijotti Dracon hieman avonaisina olevia huulia. Juuri kun hän oli painamassa huulensa Dracon huulille, kun imuri sukelsi tyynyn alle.
Herkäksi muodostumassa ollut hetki särkyi, kun Harry pomppasi kiljahtaen ylös sohvatyynyn pudotessa lattialle. Hänen veitikkansa oli joutunut letkun vangiksi.
”Ota se pois! Ota se pois!” Harry huusi paniikissa huitoen käsillään joka suuntaan.
Draco ei tuntunut ymmärtävän hänen ahdinkoaan vaan istui typertyneenä sohvalla.
”Sammuta se!” Harry karjaisi, kun hänen veitikkansa alkoi innokkaasti reagoida vienoon imuun.
”Miten?” Draco kysyi tyhmänä, mutta katseli mielenkiinnolla Harryn veitikan reagointia.
”Ota töpseli pois pistorasiasta”, Harry aneli huitoen edelleen käsillään.
Hänen mieleensä ei tullut sellaista vaihtoehtoa, että hän olisi itse tarttunut letkuun ja vetänyt sen pois veitikkansa päältä. Tai sitten letkun vieno imu tuntui hänestä liian mukavalta, eikä hän halunnut luopua tunteesta aivan vielä.
”Mikä?” Draco kysyi ihmeissään, sillä töpseli oli sana, jota hän ei ollut aikaisemmin kuullutkaan.
”Mitä?” Harry puolestaan kysyi tuskastuneena.
Draco nousi hitaasti seisomaan ja asteli Harryn eteen. Hetken he mittasivat toisiaan katseillaan, kunnes Draco ojensi kätensä ja kiskaisi letkun irti Harryn veitikasta.
”Helpottiko?” Draco kysyi.
”Mmmh”, Harry mutisi hieman pettyneen näköisenä, ja Draco kasvot kirkastuivat uudelleen.
”Minähän sanoin, että se tuntuu hyvälle, mutta sinä et uskonut minua!” Draco sanoi voitonriemuisesti ja yritti tökätä letkun uudelleen Harryn veitikkaan, joka oli terhakoitunut ja seisoi nyt täydessä valmiudessaan.
”Ei”, Harry esteli, mutta liian myöhään, letku oli jo imaissut hänen veitikkansa ja outo hyvänolon aalto vyöryi Harryn yli.
”Tämä on sairasta”, Harry mutisi, kun Draco tuuppasi hänet uudelleen sohvalle istumaan.
”Shh, ei ole”, Draco tyynnytteli ja laskeutui polvilleen Harryn eteen.
Kädet Harryn reisillä Draco kumartui painamaan päänsä Harryn jalkoväliin letkun seuraksi. Hän huomasi tosin pian, että kova ja huriseva letku hankaloitti hänen suunnitelmaansa ja varoen hän veti sen pois ja sulki Harryn veitikan huultensa väliin.
Harryn kurkusta pääsi outo, korahtava ääni, ja hänen lantionsa nytkähti. Hän veti syvään henkeä ja tarrasi hiuksiinsa yrittäen hillitä itseään. Dracolla ei näyttänyt olevan mikään kiire tehdä yhtään mitään, ja Harry ja hänen veitikkansa alkoivat pikkuhiljaa hermostua. Vaalea mies piti huuliaan paikallaan ja puhalsi suunsa kautta ilmaa. Se oli tehdä Harryn hulluksi.
”Draco…” Harry sanoi maanittelevasti ja laski kätensä silittelemään Dracon vaaleita hiuksia. Draco vain naurahti, joka sai Harryn värähtämään. Harry yritti painaa Dracon päätä hieman alemmas, mutta vaalea mies ei hievahtanutkaan.
”Draco…” Harry sanoi jo hieman vaativammin. Draco kosketti häntä varovasti kielellään, joka sai hänet kiemurtelemaan. Harry tarttui tiukasti molemmilla käsillään Dracon hiuksiin ja huohotti raskaasti, kun Draco jatkoi kielenkärkensä pientä liikettä.
Aivan yllättäen vaalea mies painoikin päänsä alas, ja otti Harryn kokonaan suuhunsa. Harry ulvahti innostuneena. Dracon imu oli ehdottomasti tehokkaampaa ja parempaa kuin SuperSucker2000:sen!
”Ooh”, pääsi hiljainen huokaus Harryn suusta, kun Draco otti Harryn veitikan uudelleen mahdollisimman syvälle suuhunsa.
Hiljainen hyminä kantautui Harryn korviin, ja hän tunsi outoa kutinaa veitikassaan. Draco hyrisi hiljaa jotain Harrylle tuntematonta sävelmää, mutta hänen veitikkansa tuntui nauttivan täysin siemauksin Draco värisevästä suusta.
Harry oli täysin unohtanut aamukahvinsa, lehden lukemisen sekä sen ärsytyksen tunteen, mitä ovikellon ääni oli hänessä aikaisemmin herättänyt. Hän oli unohtanut myös paniikin, huvittuneisuuden sekä imurin, sillä Dracon kieli hänen varrellaan teki jotain niin uskomatonta, että Harryn täytyi puristaa välillä silmänsä kiinni.
”Mmm, hyvää”, Draco sanoi hymyillen ja kohotti päätään.
Harry voihkaisi menetykselle ja yritti lantiotaan nostelemalla vihjata Dracolle, että tämä ottaisi hänet uudestaan suuhunsa. Turhaan. Draco aloitti pienten suudelmien sarjan, joka eteni alhaalta ylös. Vatsa, napa, rintakehä, nännit, kaula ja lopulta kasvot. Harry ynähti hiljaa, kun Draco suuteli häntä.
”Haluatko lisää?” Draco kysyi suudelmien välissä, ja Harry nyökkäsi kiireesti.
Kyllä. Hän halusi ehdottomasti lisää.
Draco poimi käteensä hurisevan letkun ja oli jo suuntaamassa imua kohden Harrya, kun tämä ehti väliin.
”Ei. Ei sitä”, Harry sanoi nopeasti.
”Oletko varma?” Draco kysyi vakavana, mutta Harrylta ei jäänyt huomaamatta pieni silmissä vilahtanut ilkikurinen tuikahdus.
”Kyllä, aivan varma”, Harry vakuutti ja huomasi helpotuksekseen Dracon luopuvan imurista.
Sen sijaan Draco otti Harryn uudelleen suuhunsa. Tällä kertaa entistä syvemmälle ja entistä rajummin. Imu oli vielä uskomattomampaa kuin äsken, ja Harry heitti päänsä taakse vaikertaen nautinnosta. Hän haparoi käsillään Dracon hiuksia ja kieritti niitä sormiensa ympärille. Kun Draco imaisi täydellä tehollaan, Harryn sormet nytkähtivät tahattomasti ja tukistivat rajusti Dracon päänahkaa.
”Uuh”, vaalea mies älähti, mutta imaisi uudestaan.
Sama efekti toistui ja Draco päästi uuden, entistä kiihottuneemman huudahduksen. Vaikutus oli nähtävissä suoraan myös Harryn veitikassa, joka selvästikin nautti Dracon ääntelystä.
Odottamatta enää hetkeäkään Draco kiipesi hajareisin istumaan Harryn syliin ja painoi vaativasti lantiotaan tätä vasten suudellen Harrya samalla intohimoisesti. Draco ei yrittänytkään peitellä kovuuttaan, joka hankasi Harryn veitikkaa vasten. Kuin huomaamattaan Harry lasti kätensä Dracon takapuolelle ja painoi miestä itseään vasten ja tekemään lähempää tuttavuutta veitikkansa kanssa.
Harry vilkaisi Dracoa hieman kummastuneena, kun mies painoi päänsä hänen olkapäätään vasten ja hihitti.
”Mitä nyt?” Harry kysyi hyväillen Dracon takamusta. Hän halusi ehdottomasti saada housut mieheltä pois. Hän kuitenkin päätti aloittaa Dracon riisumisen järjestelmällisesti ja järkevästi tämän puvuntakista. Draco hihitti yhä, kun Harry työnsi hänet hieman kauemmas ja kiskoi puvuntakkia pois.
”Mitä?” Harry kysyi uudestaan ja vilkaisi Dracoa heittäessään takin syrjään. Mies tuijotti häneen virne huulillaan. Harryn kovien tukistusten takia Dracon vaaleasta ponihännästä oli karannut hiussuortuvia, jotka nyt kehystivät miehen kapeita kasvojaan. Harry pyyhkäisi hiussuortuvia Dracon korvan taa pehmeästi naurahtaen.
Draco laski katseensa ja alkoi napittaa hitaasti vaaleanpunaista kauluspaitaansa auki.
”Tämä on aika huvittavaa, eikö sinustakin? Siis sinä ja minä. Ja tuo imuri”, Draco sanoi hieman hymyillen. Kun mies sai vihdoin viimeisenkin pienen napin aukaistua, Harry tarttui paitaan ja riisui sen miehen päältä. Hän kietoi toisen kätensä Dracon niskaan ja veti miehen aivan lähelleen. Draco ynähti, kun Harry painoi kiihkeän suudelman tämän huulille, samalla kun antoi toisen kätensä liukua alas pitkin miehen paljasta rintakehää avaamaan housuja.
Harryn sormia tervehti jokin erittäin innokas ja kova, kun hän laski kätensä Dracon housun etumukselle ja ryhtyi avaamaan niitä. Draco painoi uudelleen päänsä Harryn olalle ja nautti toisen hivelevistä sormista. Eipä ollut koskaan hänen työpäivänsä saanut tällaista käännettä. Eikä tulisi varmaan saamaankaan, Draco ajatteli muistaessaan sekaannuksensa.
Pettymyksen tunne, joka oli nostamassa uudelleen päätään Dracon mielessä, painui unholaan välittömästi sillä hetkellä, kun Harry kietoi sormensa hänen ympärilleen. Ensimmäinen varovainen ja kokeileva kosketus sai Dracon värisemään mielihyvästä. Hän puristi Harrya tiukasti olkapäästä ja hymisi jälleen kehräävästi. Kuinka hyvältä Harryn lämmin käsi tuntuikaan, ja miten uskomattoman taitavat sormet tällä oli.
Tunne hävisi kuitenkin heti kun Harry tuuppi häntä nousemaan ylös. Draco kurtisti pettyneenä kulmiaan ja mulkaisi Harrya.
”Ota housut pois”, Harryn ääni oli käheä, ja Dracon puristuksissa ollut kovuus värähti innokkaasti.
”Tietenkin”, Draco vastasi ja nousi välittömästi ylös.
Hän kiskoi pikaisesti housunsa alas ja veti sukat jaloistaan.
”Onko sinulla kumeja?” Harry kysyi ja Draco kurtisti uudelleen kumiaan.
”Mitä ne ovat?” hän kysyi ihmeissään.
”Kortsuja”, Harry pyöritti silmiään.
”Ikinä kuullutkaan”, Draco vastasi edelleen hämmästyneenä.
Harry laski hitaasti kymmenen, hymyili ja viittasi Dracoa lähemmäs yrittäen samalla työntää kaikki puhdasveristen velhojen haukkumanimet aivojensa perimmäiseen sopukkaan. Olisihan hänellä ollut tietenkin mahdollisuus tehdä ehkäisyloitsu, mutta taikasauvan ollessa aamutakin taskussa, ja aamutakin usean metrin päässä sohvasta Harry antoi asian olla. Toinen syy oli se, ettei hän halunnut rikkoa meneillään olevaa hetkeä mistään hinnasta.
”Voidaanhan me tehdä tämä muutenkin”, Harry sanoi ja vetäisi Dracon syliinsä istumaan.
”Varmasti”, Draco hymysi istuen hajareisin Harryn sylissä.
Nopeasti Harryn käsi etsiytyi uudelleen Dracon elimelle ja alkoi hieroa sitä hitain ja nautinnollisin liikkeen. Samalla hänen suunsa hamusi Dracon rintakehällä olevaa kovaa nipukkaa ja vaalea mies heitti päänsä taakse, kun Harry vetäisi kädellään ja imaisi suullaan.
”Merlin”, Draco mutisi ja sulki silmänsä.
Ettei jäisi toista pahemmaksi, Draco poimi Harryn veitikan uudelleen käteensä ja tanssitti sormiaan sen pinnalla. Äskeisestä suihinotosta kostunut kovuus liukui hyvin Dracon sormien lomassa ja kuin huomaamattaan hän kiihdytti tahtiaan.
”Odota”, Harry puuskutti, ”ei vielä.”
”Anteeksi”, Draco mutisi ja hidasti hieman keskittyen hetkeksi nauttimaan Harryn taitavista käsistä, joista toinen hieroi hänen kovuuttaan ja toinen seikkaili hänen alaselällään.
Kun Harryn sormet hiipivät kohden Dracon pakaroiden väliä, tämä antoi selkänsä kaareutua nautinnosta. Varovasti tunnustellen Harry hipaisi Dracon aukkoa ja sai vastaukseksi läähättävän voihkaisun. Hitaasti Harry painoi sormea vasten tiukkoja lihaksia, nopeutti toisen kätensä liikettä ja pyöritti kieltään Dracon nännin ympäri.
”Ihana”, Draco huohotti ja haparoi molemmin käsin Harryn veitikkaa.
Enää Harry ei estellyt kun Draco nopeutti käsiensä liikettä, vaan molemmat ajautuivat suloisen juovuttavan tunteen valtaan. Sylikkäin, rytmikkäästi keinuen he johdattivat toinen toisiaan kohden nautinnon huippua. Jossain lattialla hurisi imuri vaimeasti.
Harrysta tuntui, ettei hän kestäisi enää hetkeäkään. Draco kuumana ja tiukkana hänen sormensa ympärillä ja tämän taidokkaat kädet hyväilemässä veitikkaa olivat Harrylle liikaa. Puristaen tiukasti Dracon itseään vasten Harry tuli, kovaa, äänekkäästi ja nauttien jokaisesta hetkestä. Unohtamatta kuitenkaan nautintonsa huipulla Dracoa, Harry kiihdytti, jos mahdollista, kätensä liikettä ja kunnes Draco seurasi perässä.
Muutaman sekunnin kuului vain kiihtynyt hengitys, kunnes Draco kumartui ottamaan jotain lattialta.
”Siivotaanko nyt?” hän kysyi hymyillen ja kohotti imurin letkua.
Harry älähti epäselvän vastustelun ja työnsi Dracon sohvalle istumaan. Hän nousi ja alkoi kiireesti etsiä aamutakkiaan. Löydyttyään sen ja poimittuaan taikasauvan sen taskusta hän siivosi nopeasti taialla heidät.
”Tämä siivous on paras hoitaa näin”, Harry totesi, ja Draco laski naurahtaen imurin letkun kädestään. Hän nousi sohvalta ja käveli painelemaan imurin nappeja. Vihdoin huriseva laite sammui.
Harry kiskoi aamutakin päälleen Dracoa vaivihkaa vilkuillen. Mies keräili hiljaisena vaatteitaan ja kiskoi mustat alushousut takaisin jalkaansa.
”Täytyy varmaan etsiä uusi työpaikka. Minä en ole saanut myytyä vielä yhtään imuria”, Draco sanoi ja napitti vaaleanpunaista kauluspaitaa takaisin päälleen. Harry kumartui imurin puoleen miettiväisenä, ennen kuin suoristautui seisomaan ja katsoi Dracoa hieman punastuen.
”Minä ostan sinulta yhden.”
Draco käännähti yllättyneenä katsomaan häntä.
”Oikeasti?”
”Joo, minä tarvitsen imurin”, Harry totesi olkiaan kohauttaen.
Dracon huulille nousi tietävä hymy.
”Minä en osta sitä tuollaista varten!” Harry huudahti, kun tajusi Dracon ajatukset.
”Ei, etpä tietenkään… Ihan vain siivotaksesi sinä sen ostat”, Draco virnisteli.
”Niin ostankin! Oletko huomannut, kuinka likaista täällä on?” Harry yritti. Draco naurahti ja käveli kepein askelin Harryn luo.
”Shh, kyllä minä ymmärrän”, Draco sanoi kiusoitellen ja painoi pikaisen suudelman Harryn huulille, ennen kuin lähti etsimään sukkiaan.
Harry naurahti ja päätti antaa olla. Hän keskittyi vain katsomaan vaaleanpunaisessa kauluspaidassa ja mustissa alushousuissa ympäri huonetta kiertävää Dracoa, joka etsi vaatekappaleitaan. Draco oli oikeastaan todella herkullisen näköinen seksin jälkeen: miehen vaaleita hiussuortuvia oli karannut vähän aikaa sitten siistinä olleesta ponihännästä, hänen kalpeat posket punoittivat hieman ja harmaat silmät välkähtivät aina silloin tällöin Harryn suuntaan. Harryn olisi tehnyt mieli sanoa miehelle, ettei laittaisi housuja ollenkaan jalkaan, vaan tulisi hetkeksi sohvalle istuskelemaan. Hän ei olisi pahoillaan uusinasta.
Harry kuitenkin pysyi vaiti, ja Draco kiskoi housut jalkaansa.
”No niin”, Draco mumisi vetäessään hiuslenkin pois ja haroessaan hiuksensa takaisin siistille ponihännälle. Mies tarttui imuriin ja veti sen perässään eteiseen. Harry seurasi hiljaisena.
”Paljonko se maksaa?” hän huomasi lopulta kysyä. Draco pysähtyi katsomaan häntä.
”Hei, ei sinun tarvitse, vaikka me… en minä sen takia… että sinä sitten sen jälkeen ostaisit minulta imurin”, Draco mumisi. Harry pudisti kiivaasti päätään.
”Ei, en minä sen takia ostakaan. Minä oikeasti tarvitsen imurin”, Harry vakuutti.
Draco vilkaisi häntä hieman hymyillen.
”Ja eihän se ole mikä tahansa imuri”, Harry sanoi virnistäen. Draco naurahti.
”Vaan SuperSucker2000, maailman paras imuri”, Draco hymähti. Harry nyökkäsi.
”Vain maailman paras on tarpeeksi hyvää minulle. Niin että paljonko?”
Dracon kasvoille levisi tyytyväinen hymy, jota mies yritti selvästi hillitä.
”Sinulle minulla on ihan erityisen hyvä tarjous!”
Harry haki shekkivihkonsa, samalla kun Draco kirjoitti kauppakuitin.
”Minä laitoin sinulle vähän alennusta”, Draco totesi hymyillen, kun ojensi lapun Harryn allekirjoitettavaksi. Harry vilkaisi summaa, ja katsahti Dracoa hieman hämmentyneenä.
”Etkö sinä joudu hankaluuksiin, jos myyt sen noin halvalla?”
Draco pudisti hilpeästi päätään.
”Alkuperäisessä hinnassa on aina ylimääräistä. Tuon halvemmalla minä en saa sitä myydä.”
Harry hymähti ja kirjoitti shekin. Draco ojensi mahtipontisesti kätensä ja kätteli Harryn.
”Onneksi olkoon, te omistatte nyt SuperSucker2000:nen.”
Harry hymyili ja vilkaisi lattialla olevaa imuria. Siivoushan oli jo puoliksi tehty, kun hänellä oli imuri. Nyt tarvitsisi enää joskus imuroida. Tai yrittää loihtia imuri imuroimaan itsekseen…
”Minun täytyy varmaan palata takaisin toimistolle. Helpoimmalla varmaan pääsen, jos itse sanon itseni irti”, Draco huokaisi alakuloisesti muistaessaan taas kaiken sekaannuksesta koituneen haitan.
”Ainakin sinä sait imurin myytyä”, Harry yritti lohduttaa, ja Draco naurahti vilkaistessaan shekkiä.
”Niin”, mies totesi tyytyväisen hymyn kohotessa hänen kasvoilleen.
Harry nojasi eteisensä seinään. Hän ei aivan vielä halunnut päästää Dracoa menemään.
”Mitäs sinä jatkossa ajattelit tehdä?” hän kysäisi. Draco taitteli paperit taskuunsa ja heitti pikkutakin olalleen. Vaalean miehen otsa kurtistui hieman, kun tämä näytti miettivän.
”Enpä oikein tiedä. Kuulin ohimennen joltakin jästiltä, että putkimiehen homma on helppoa ja hauskaa, ja että siitä saa hyvää palkkaa.”
Harry naurahti päätään pudistellen. Hienosteleva Draco Malfoy aukaisisi tukkeutuneita viemäreitä ja likakaivoja? Harrya alkoi naurattaa yhä enemmän.
”Tiedätkö sinä edes, mitä putkimies tekee?”
Dracon huulille kohosi rietas hymy.
”En muuta kuin sen, että se liittyy putkien rassaamiseen. Minä tulen sitten ensiviikolla, keskiviikko varmaan sopii?”
”Ei, ei, ei! Älä edes ajattele mitään sellaista”, Harry kiirehti sanomaan, ”Putkimiehet huolehtivat siitä, että vesi pääsee liikkumaan vapaasti putkistossa, ja ettei siellä ole ylimääräisiä roskia ja tukoksia.”
Hymy Dracon kasvoilla muuttui hieman hämmentyneeksi. Harryn olisi tehnyt mieli lyödä itseään jollain painavalla esineellä keskelle otsaa.
”Laitatko sinä sinne vettä?” Draco kuiskasi katsellen Harrya silmät suurina.
”Ei, en laita, tai siis laitan, mutta…”
Draco huudahti ja löi nopeasti käden suulleen.
”Miltä se tuntuu?” hän kysyi hetken päästä uteliaana.
”Ei, älä taas käsitä väärin”, Harry yritti vaikka osa hänestä halusi luovuttaa, mutta hän ei voisi päästää Draco kulkemaan ympäriinsä ties minkälaisten mielikuvien vilistäessä tämän päässä.
”Putkimies on jästiammatti”, Harry huokasi syvään, ”Putkimiehet korjaavat putkia. Putket taas ovat niitä, joita pitkin likavesi valuu pois esimerkiksi lavuaarista. Ymmärsitkö?”
Draco nyökkäsi hitaasti ja lopulta hänen kasvonsa sulivat hymyyn.
”Selvä se, minusta tulee sitten putkimies!” hän huudahti, ja Harry voihkaisi.
Harry aikoi sanoa Dracolle jotain, ettei haisevien viemäreiden ja putkien korjaaminen välttämättä ollut mukavinta työtä, mutta päätti antaa olla. Saisi Draco sen jossain vaiheessa itsekin selville.
Draco seisoskeli hetken paikallaan ja käännähti sitten ovelle.
”Kiitos ja näkemiin”, hän totesi katsomatta Harryyn.
”Kiitos hei”, Harry vastasi. Draco oli jo vetämässä ovea perässään kiinni, kun käännähti vielä katsahtamaan Harryyn.
”Minä tulen sitten ensi keskiviikkona. Laitetaan ne sinun putket kuntoon”, mies sanoi hieman hymyillen ja katosi ovesta.
Harry palasi keittiöön sekavien tunteiden pyöriessä hänen päässään ja tarttui automaattisella eleellä kahvikuppiin. Ajatus Dracosta putkimiehenä oli vallannut hänen aivonsa, eikä hän muistanut kupissa olevan kylmää kahvia kunnes hörppäsi aimo kulauksen ja purskautti saman tien kaiken suustaan avoimena olevan lehden päälle, joka kastui läpimäräksi.
”Voi hitto!” Harry kirosi.
Hän ei kuitenkaan jaksanut kauaa harmitella jäähtynyttä aamukahviaan tai kastuneita uutisiaan, kun hänen ajatuksensa palasivat hänen uuteen imuriinsa ja sen myyneeseen mieheen, joka ilmestyisi ensiviikolla taas hänen ovensa taakse.