Rakkauden ajan spin-off , K-15
Mitä tahansa (Rakkauden ajan spin-off, spoilaa Ra:ta)
Pairing: H/D
Genre: Drama/Romance/Fluff
Rating: R
Disclaimer: J.K.Rowling omistaa hahmot
Summary: Sota on ohi, Voldemort on kukistettu, ja velhomaailmassa on taas rauha. Draco on työssäkäyvä nuori mies, joka pitää elämästään vilkkaan Lontoon humussa. Eräänä iltana Draco on lähdössä töistä kotiinsa viettämään elokuvailtaa ystäviensä Tonyn ja Markin kanssa. Leffailta saa kuitenkin jäädä, kun baarista löytyykin jotain mielenkiintoisempaa…
A/N: Spin-off ficciini Rakkauden aika (julkaistu tällä hetkellä vain Finissä, liveen sen todennäköisesti vielä joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä siirrän). Liittyy siis läheisesti Rakkauden aika ficciini, mutta toimii luultavasti ihan yksinäänkin. Mutta jos aikoo Rakkauden ajan lukea joskus, kannattaa se lukea ennen tätä, sillä tämä sekoittaa ja tavallaan spoilaa Rakkauden aikaa…
Ihmettelen vaan, että miksi kaikki ideat tulevat keskellä yötä? Tämäkin idea putkahti päähäni juuri kun olin nukahtamaisillani. Sitten valvoinkin yöni miettien, miksi en tosiaan voisi kirjoittaa spin-offia Rakkauden ajalle ja kertoa, miten Harry ja Draco todella tapasivat.
Kirjoitin tämän silloin joskus yhdeltä istumalta, mitä nyt pieniä taukoja pidin ja sitten jälkeenpäin vähän parantelin. Pitkästä aikaa tuli tällainen inspis, ettei tekstiä noin vain jätetty.
Tässäpä tämä sitten siis. Kolme kohtausta Harryn ja Dracon elämästä ennen Rakkauden aikaa. Ensimmäiset kohtaukset ovat ihan vaan PG-13, mutta viimeinen on varmaankin sellainen vahva R.
Mitä tahansa
Iso, jokseenkin hämärä baari oli lähes täynnä, vaikka ei ollut edes kovin myöhä illalla. Nuoria miehiä ja naisia istui omissa pikku ryhmissään pöydissä, ja he siemailivat kahvia tai virvoitusjuomia. Ihmiset kumartuivat lähemmäs toisiaan puhuessaan, ja aina silloin tällöin he loivat vihjailevia silmäyksiä toisiinsa. Baarissa sekoittui musiikkiin ihmisten iloinen nauru. Jonkun miehen käsi saattoi laskeutua vieressä istuvan miehen reidelle, tai joku nainen saattoi hipaista vastapäisen naisen poskea hellästi hymyillen. Tunnelma oli vapautunut ja rento. Baarin hämyssä, tupakansavun, hiljaa soivan musiikin ja epämääräisen puheensorinan keskellä puikkelehti pöytien välissä nuori, vaalea mies. Hänellä oli siistit, mustat housut jalassaan ja musta, kireä paita peitti hänen ylävartalonsa. Mies pysähtyi sieppaamaan kädessään pitämälleen tarjottimelle pari tyhjää lasia ja pyyhkäisi nopeasti kostealla rätillä pienen puisen pöydän puhtaaksi.
Draco Malfoy väläytti vinon hymyn häntä yhdestä pöydästä katselevalle miehelle ja käveli pöytiin vilkuillen kohti baaritiskiä ja keittiötä. Siepattuaan vielä pari tyhjää lasia käteensä hän käveli pitkän baaritiskin taakse.
”Minä lähden nyt, Rick”, Draco sanoi baaritiskillä hääräävälle miehelle. Rick ojensi kaksi oluttuoppia asiakkaalle ja kääntyi sitten hymyilemään Dracolle. Vihreissä silmissä tuikki ilkikurinen pilke.
”Harmi, oletko varma, ettet haluaisi jäädä ylitöihin?”
”Kiitti tarjouksesta, Rick, mutta en todellakaan”, Draco nauroi ja käveli miehen ohi baarin nurkassa olevalle keittiön ovelle. Hän käveli sisään keittiöön ja laski tarjottimen tiskipöydälle.
”Lisää tiskiä, Tommy”, Draco huikkasi, ja nuori poika nyökkäsi ottaessaan puhtaita astioita tiskikoneesta. Draco käännähti ympäri ja käveli takaisin saliin. Rick nojaili rennosti baaritiskiin ja tarkasteli Dracoa vinosti hymyillen. Kun Draco oli kävelemässä miehen ohi, tämä kohotti ruskettuneen kätensä ja tarttui Dracon käsivarteen.
”Olisi asiaa.”
Draco ei voinut mitään sille, että hänen mahansa tuntui kiepsahtavan ympäri, kun hän kohtasi Rickin vakavat silmät. Rick oli jonkun verran häntä pidempi, ja hän joutui katsomaan miestä vähän yläviistoon. Draco pyyhkäisi hieman hermostuneena hiuksiaan taemmas.
”No? Pitäisi mennä, Mark ja Tony odottavat. Meillä on leffailta”, Draco mumisi ja käänsi katseensa miehen silmistä, jotka saivat hänen sydämensä tykyttämään.
”Minä… Hitto vie sinun kanssasi, Malfoy, sinä saat minut ihan sekaisin”, Rick sanoi ja huokaisi raskaasti. Draco vilkaisi miestä ja naurahti huvittuneena. Rick naurahti myös ja näytti vapautuvan jännityksestään.
”Mietitkö sinä sitä ikinä?”
”Mitä? Ai miten asiat olisivat, jos me ei oltaisi erottu?”
”Niin.”
”Rick…”
”Kyllä minä tiedän että se oli oikea ratkaisu meille molemmille, mutta silti…”
Draco hymyili vaisusti Rickille, joka päästi hänen käsivarrestaan viimein irti.
”No joo, sinun täytyy varmaan mennä, Mark ja Tony…” Rick mutisi hämillisenä ja kääntyi nopeasti kahvipannun puoleen.
Draco käännähti ja lähti kävelemään salin toisessa nurkkauksessa olevan henkilökunnan ovelle.
”Hei anteeksi.”
Draco käännähti tiskiin nojaavan asiakkaan puoleen hymyillen.
”Pieni hetki”, hän sanoi ystävällisesti ja oli huikkaamaisillaan paikalle Rickin, joka kaatoi itselleen juuri ryyppyä harmistuneen näköisenä. Draco katsoi entisen miesystävänsä lysähtänyttä olemusta, ja hänen sydäntään vihlaisi ilkeästi. Rick kulautti juoman hätäisesti alas ja kaatoi itselleen uuden. Draco huokaisi, kun mies marssi hiuksiaan tuskastuneena haroen keittiön puolelle.
”Niin, mitä teille saikaan olla?” hän kysyi asiakkaan puoleen kääntyen. Ehkä oli paras antaa Rickin nyt hetki selvitellä ajatuksiaan.
”Minä otan Caipiroscan ja seuralaiseni haluaisi Tequila Sunrisen”, mies sanoi ja vilkaisi johonkin taakseen. Draco nyökkäsi ja otti lasin baaritiskin alta.
”Täällä ei vielä oikein tuo yökerho-meno ole päällä, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa vilkastuu”, Draco jutteli valmistaessaan drinkkiä. Asiakas nyökkäsi ja pyyhkäisi ruskeita hiuksiaan silmiltään.
”Niin me vähän seuralaiseni kanssa tuumattiin, mutta meidän työmme on sellaista toisinaan, ettei kauhean usein pääse kunnolla juhlimaan. Nyt kun sattui olemaan yllättävän hiljainen viikko töissä, päätettiin lähteä ihan hyvissä ajoin, että päästään tunnelmaan”, mies sanoi ja väläytti Dracolle hohtavan valkoisen hymyn. Draco otti vodkapullon ja kaatoi siitä lasiin. Hän tunsi miehen katselevan häntä, eikä voinut olla hymyilemättä hieman.
Mies nojautui lähemmäs tiskiä.
”Ollaan poliiseja, minä ja minun seuralaiseni. Vaarallista työtä, kyllähän sinä varmaan ymmärrät. Huomenna tähän aikaan me voimme jo olla kuolleet, joten paras juhlia tänään”, mies sanoi. Draco naurahti ja vilkaisi miehen ilkikurisesti tuikkiviin silmiin.
”Vai niin. Siinä tapauksessa tulitte ihan oikeaan paikkaan.”
Hän alkoi tehdä toista drinkkiä, mutta tarttuessaan tequila-pulloon, hän huomasi sen olevan tyhjä. Kukahan hiton tumpelo oli taas hoitanut täytön?
”Pieni hetki, minun täytyy hakea varastosta tequilaa.”
Mies nyökkäsi ja kaivoi setelin esiin. Hän ojensi sen Dracolle ja vilkaisi taas taakseen.
”Toisitko ne pöytään. Minusta tuntuu, että seuralaiseni alkaa hermostua, kun viivyn näin pitkään.”
Draco nyökkäsi ja seurasi katseellaan pois tiskiltä kävelevää asiakasta. Hän vilkaisi seinällä olevaa kelloa ja huokaisi. Tony ja Mark eivät tykkäisi, kun hän olisi taas myöhässä.
Draco käveli ripeästi keittiöön. Hämmentynyt Rick tuli häntä vastaan.
”Minä luulin, ettet sinä halunnut jäädä ylitöihin”, mies sanoi pakottaen hymyn kasvoilleen.
”Asiakas tilasi pari drinkkiä, minä hoidan sen ja lähden sitten”, Draco huikkasi olkansa yli ja haki ripeästi tarvitsemansa pullon. Hän palasi tekemään drinkkiä juuri, kun valaistus muuttui yhä hämärämmäksi ja DJ laittoi tanssimusiikin soimaan. Eriväriset valot alkoivat pyyhkiä ympäri baaria.
Draco nosti valmiit drinkit tarjottimelle ja lähti viemään niitä asiakkaalle. Hän katseli ympärilleen hämärässä baarissa etsien ruskeahiuksista miestä. Pian hän huomasikin miehen istuvan pöydässä mustatukkaista miestä vastapäätä ja tuijottavan happamesti seuralaistaan.
Draco käveli ripeästi miehen luo ja pysähtyi mustahiuksisen miehen viereen. Hän avasi juuri suunsa sanoakseen nopean tervehdyksen miehille, kun mustahiuksinen mies yllättäen nousi seisomaan häntä huomaamatta. Mies tönäisi häntä niin, että hän horjahti. Mustahiuksinen mies putosi yllättyneenä istumaan takaisin tuolilleen, ja Dracon tarjottimella olleet lasit räsähtivät lattialle.
”Anteeksi, minä en yhtään huomannut…”
”Ei se mitään, minun syyni”, Draco mumisi ja kumartui nopeasti noukkimaan lasinsiruja lattialta.
”Harry! Onko sinun aivan mahdotonta käyttää silmiäsi?” ruskeahiuksinen mies tuskastelin piikikkäästi.
Draco vilkaisi sivulleen, kun huomasi sivusilmällä jonkun ilmestyvän viereensä.
”Draco, jätä ne vaan siihen, niin pääset lähtemään. Mitkä drinkit herroille tulikaan? Minä tuon uudet”, paikalle ilmestyvä Rick sanoi.
”Ei ole totta! Rick?”
Draco vilkaisi ruskeahiuksista miestä, joka nousi yllättyneenä seisomaan.
”Kevin! Viime uutena vuotena Amsterdamissa!” Rick huudahti hämmentyneenä.
”Sinä muistit!” Keviniksi kutsuttu mies nauroi, ja Draco huomasi pienen punan kohoavan miehen poskille. Draco vilkaisi Rickiä, jonka kasvoille oli noussut leveä ja aidosti iloinen hymy.
”Minä en Amsterdamia unohtaisi mistään hinnasta”, Rick mutisi.
Draco jatkoi lasinsirujen noukintaa tuntien itsensä enemmän kuin ulkopuoliseksi.
”Minä en tiennytkään, että sinä olet täällä töissä”, Kevin hämmästeli. Rick naurahti jotain, joka hautautui musiikin sekaan.
”Niin, ne drinkit. Sinulle varmaan tuli Caipirosca. Mitä seuralaisellesi?”
”Seuralaiselleni? Ai, ei, Harry on minun työkaverini. Tultiin tänne ihan vain…” Kevin mutisi.
”Ai, no…” Rick hymähti.
”Minä tulen hakemaan ne drinkit. Tulen kohta takaisin, Harry”, Kevin totesi. Draco vilkaisi baaritiskille käveleviä miehiä, eikä hän voinut olla naurahtamatta. Minkälaista sattumaa, että Rick löysi lomaromanssinsa näin yllättäen. Ehkä vanha romanssi syttyisi vielä uusiin liekkeihin. Hieman huonompi homma vain Keviniksi kutsutun miehen seuralaiselle, sillä Rick tuskin Keviniä käsistään enää laskisi…
Draco sai lasinsirut kasattua pois ja nousi seisomaan. Hän pyyhkäisi likaantunutta kättään työhousuihinsa.
”Haluatko, että tuon sinulle samanlaisen?” Draco kääntyi kysymään häneen törmänneeltä asiakkaalta. Tuolilla istuvan miehen vihreät silmät levisivät hämmästyksestä. Draco tuijotti miestä hämmentyneenä. Lopulta hänen oli pakko istahtaa miestä vastapäätä.
”Potter? Mitä sinä…?” Draco sopersi. Harry pudisti päätään ja katsoi Dracoa ihmetellen.
”Sinä? Mitä…?” Harry takelteli.
Draco purskahti nauruun päätään pudistellen. Aivan uskomatonta. Hyvin harvoin hän törmäsi vanhoihin koulututtuihin, Lontoo oli sentään iso kaupunki. Mitkä olivat mahdollisuudet, että juuri Harry Potter sattui juuri sinä iltana tulemaan Dracon työpaikalle?
”Uskomatonta”, Harry mutisi ja käänsi katseensa naurahtaen.
”Mitä sinä…” Draco yritti, mutta ei saanut vieläkään sanoja suustaan. Hänen mielessään risteili monia kysymyksiä, mutta yksikään ei suostunut tulemaan suusta ulos. Harry käänsi taas katseensa häneen, ja he molemmat eivät voineet muuta kuin nauraa. Tilanne oli niin hämmentävä, ettei kumpikaan tuntunut osaavan reagoida siihen.
”Uskomatonta”, Harry totesi taas, ja heidän välilleen laskeutui hiljaisuus.
Hiljaisuus ei kestänyt kauaa. Kumpikin tuntui saavansa puhelahjansa takaisin samaan aikaan.
”Siis sinä olet töissä täällä?”
”Aurori sinusta tietenkin tuli, olisihan se pitänyt arvata…”
”Jästibaarissa?”
”Miten sinä tänne eksyit?”
Draco ei olisi ikinä uskonut, että hänestä olisi niin hauska jutella Harry Potterin kanssa. Tylypahkan ajoista oli kuitenkin kulunut jo jonkun aikaa, eikä mies tuntunut enää samalta idioottimaiselta rillipäältä kuin joskus vuosia sitten. Muutenkin Dracosta oli ihana päästä keskustelemaan Tylypahkan aikaisista tutuista ja kuulla uusimmat juorut muiden elämästä. Aika lensi kuin siivillä.
”… ja nyt heillä on kuulemani mukaan neljä lasta.”
”Neljä? Neljä pikku-Finnigania tässä maailmassa, hyi kamala”, Draco nauroi. Harry nojasi taemmas tuoliinsa ja nauroi myös. Dracon vatsaa kihelmöi oudosti, kun hän katsoi Harrya sinertävien värivalojen pyyhkäistessä aina välillä miehen kasvoja. Harryn vihreät silmät näyttivät valaistuksessa tummilta. Mustien, sekaisten hiusten alta paljastui tuttu salama-arpi.
Tunnelma muuttui yllättäen sähköiseksi, kun Draco tajusi Harryn silmäilevän häntä yhtä suurella mielenkiinnolla. Draco kaivoi hieman jännittyneenä tupakka-askin taskustaan.
”Palaako?”
Harry pudisti päätään nenäänsä nyrpistäen. Draco otti askista savukkeen ja laittoi sen huuliensa väliin. Hän kaivoi sytyttimen ja sytytti tupakan.
”Kiltit rohkelikot ei polta vai?” Draco vinoili. Harry virnisti päätään pudistaen.
”En vain tajua, miksi jollain on niin kiire kuolla, että haluaa tuhota keuhkonsa.”
Draco huitaisi nauraen kädellään ja veti henkoset savukkeestaan.
”Minä kuolen nuorena joka tapauksessa”, Draco totesi. Harry kallisti hieman päätään ja katsoi häntä vinosti hymyillen.
”Ai sinä olet päättänyt sen vai?” Harry nauroi. Draco vilkaisi vaivihkaa baaritiskille, jossa Kevin notkui Rickin kanssa jutellen. Rick tuskin huomasi muita asiakkaita, ja muiden baarimikkojen oli tehtävä hänenkin työnsä.
Draco hymyili ja vilkaisi Harrya. Mies katsoi häntä odottavasti.
”Mitä sanoit?” Draco kysyi, ja Harry naurahti.
”Niin, että olet sitten päättänyt kuolla nuorena vai?”
Draco katsoi Harrya vinosti hymyillen.
”Potter, voitko oikeasti kuvitella minua jonain vanhana, kamalan ryppyisenä ukkona pikkuisessa mökissä takkatulen ääressä? Ei, elämä loppuu 35-vuotiaana.”
”Malfoy, sinä olet aika pinnallinen. Joku saa sinut vielä koukutettua niin pahasti, että päätät istua hänen kanssaan vanhaksi ukoksi asti siellä mökissä.”
Draco pudisti päätään nauraen ja tumppasi tupakan tuhkakuppiin.
”Ei tule tapahtumaan. Minä en halua sitoutua.”
Harry hymyili hänelle, ja Draco tunsi pienen punan kohoavan poskilleen. Taas tuli hiljainen hetki, kun he unohtuivat tuijottamaan toisiaan. Dracon maha tuntui kiepsahtavan ympäri, kun Harry nuolaisi epäröiden huuliaan ja nojautui hieman lähemmäs häntä.
”Minä tarjoan drinkit, käykö? Kevin unohtui tuonne tuon - ” Harry keskeytti ja katsoi kysyvänä Dracoa.
”Rick, hänen nimensä on Rick.”
” - Rickin kanssa.”
”Oletko sinä jotenkin pettynyt, että hän jäi sinne?”
Draco värähti tuijottaessaan Harryn sädehtiviä silmiä. Hänen sydämensä tuntui tykyttävän kiivaasti, kun Harry nojautui yhä lähemmäs vienosti hymyillen.
”En ollenkaan. ”
Draco nojasi hieman lähemmäs miestä ja kohotti kysyvästi kulmaansa.
”Kevinillä on ollut pieni pakkomielle minusta, vaikka me kumpikin tiedämme, ettei se ikinä toimisi. Nytkin hän sai raahattua minut tänne, kun töissä on ollut niin rauhallista, ettei minulla ollut hyvää syytä kieltäytyä. Mutta ei sillä, minä olen ihan tyytyväinen, että tultiin”, Harry selitti ja haroi mustia hiuksiaan hieman hymyillen.
Draco käänsi katseensa tanssilattialle, jonne ihmiset alkoivat pikkuhiljaa kerääntyä. Hän veti pari kertaa syvään henkeä. Hänen mahaansa kutitteli oudosti. Hän pureskeli hetken peukalonkynttään miettien, mitä tehdä. Harry oli komea mies, sen huomasi nyt tyhmempikin. Ja mukava mies myös. Ja jotenkin Harryn läsnäolo sai hänen olonsa oudon jännittyneeksi. Sellaiseksi, mikä olo yleensä oli, kun ihastui päätä pahkaa. Se teki Dracon entistä levottomammaksi.
Draco säpsähti, kun Harryn käsi hipaisi hänen käsivarttaan. Se sai sähköiset väristykset menemään hänen vartaloaan pitkin. Hän vilkaisi miestä, joka katsoi häntä alahuultaan hieman pureksien.
”Vai unohdetaanko ne drinkit ja mennään tanssimaan?”
Aivan yhtäkkiä Draco muisti odottavat ystävänsä ja pomppasi tuolilta.
”Hitto!” hän kirosi ja vilkaisi kelloa. Hän oli jo melkein pari tuntia myöhässä.
”Mitä?” Harry kysyi hämmentyneenä ja nousi. Draco pureskeli alahuultaan katsoessaan Harryn odottaviin silmiin. Mark ja Tony odottivat, mutta Harry… Niin, Harry Potter, hänen vihamiehensä. Jäisikö hän mieluummin koulussa inhoamansa pojan seuraan, vai menisikö viettämään hauskaa iltaa ystäviensä kanssa?
”Minun pitää lähteä. Minun ystäväni ovat odottaneet minua ties kuinka kauan. Meillä on leffailta ja…”
”Ai, anteeksi, en minä tiennyt. Olen pidätellyt sinua täällä…”
”Ei, ei tämä sinun syysi ole. Minä ihan unohdin, että minun piti mennä. Oli…” Draco sanoi, mutta vaikeni. Hän oli ollut sanomaisillaan, että aika oli unohtunut, kun hänestä oli ollut niin mukava jutella Harryn kanssa. Sanat tuntuivat kuitenkin takertuvan kurkkuun.
Harry kääntyi katsomaan paikalle tulevia Rickiä ja Keviniä. Rick ojensi Dracolle ja Harrylle hymyillen lasit.
”Anteeksi, unohdimme teidät kokonaan”, Rick sanoi kuulostamatta kovinkaan pahoittelevalta.
”Tunnetteko te toisenne?” Kevin kysyi Harrylta.
”Malfoy oli samassa koulussa kanssani”, Harry mutisi.
”Ai, no sepäs sattui!” Kevin totesi hilpeästi ja silmäili hymyillen Rickiä.
Draco kohotti lasin huulilleen ja joi reippaasti. Hän liikahti levottomasti paikallaan, eikä tiennyt, miten saisi karattua tilanteesta mahdollisimman helposti.
”No jos sinun nyt pitää lähteä”, Harry mutisi vilkaisten Dracoa. Draco ei pystynyt kohtaamaan miehen silmiä. Ääni hänen päänsä sisällä tuntui kirkuvan, että hän olisi hölmö, jos päästäisi sellaisen miehen kuin Harry noin vain käsistään. Mutta se ääni ei tiennyt yhtään mitään.
”Oli kiva nähdä”, Draco tokaisi ja joi lasinsa tyhjäksi. Rick yritti luoda häneen merkitseviä katseita, ja Kevin näytti harmistuneelta vilkuillessaan Harrya, mutta Draco ei ollut huomaavinaan.
”Hei”, Draco mumisi ja harppoi pukuhuoneeseen hiljaa kiroillen. Mitä hittoa hän oikein teki? Harry selvästikään ei halunnut hänen lähtevän.
Draco kiskoi työpaidan päältään ja paiskaisi sen kaappiinsa. Hän kirosi oman itsepäisyytensä pukiessaan oman paitansa päälleen. Oliko todellinen syy lähteä leffailtaan vai paeta Harryn aikaansaamaa tunnetta? Mitä väliä, että se oli Harry Potter? Ehkä he olivat aikaisemmin kilpailleet toisiaan vastaan, eivätkä lievästi sanottuna olleet pitäneet toisistaan, mutta miksi se enää häntä olisi vaivannut? Oli niin pitkä aika siitä kun kukaan olin saanut sellaisen tunteen aikaan kuin Harry. Jos sellaista tunnetta oli kukaan koskaan saanut aikaan. Harry oli komea, hauska ja…
Draco käännähti ympäri, kun pukuhuoneen ovi kävi. Tony ja Mark seisoivat kädet puuhkassa ovella ja tuijottivat häntä äkäisenä.
”Sinä sanoit tulevasi - ”
Draco keskeytti Tonyn ärtyneen lauseen nostamalla kätensä torjuvasti pystyyn.
”Tony, ei nyt. Minä olen pahoillani, että unohdin.”
”Me aloimme huolestua, kun sinusta ei kuulunut yhtään mitään! Missä sinä viivyit?” Mark kysyi. Draco sulki silmänsä. Mitä jos hän ei enää näkisikään Harrya? Mitäs siitä, ei hän välittänyt. Mutta oli mukava puhua jollekin kouluajoista, kun luihuiskaverit olivat kaikki kaikonneet jonnekin sodan jälkeen. Ja Harry oli ollut yllättävän mukavaa seuraa. Mutta se tunne, jonka Harry oli saanut aikaan… Aivan kuin ihastusta, himoa, vetovoimaa… Miten se oli mahdollista, kyseessä oli kuitenkin Potter!
Draco ähkäisi ja haroi hiuksiaan tuskastuneena. Yhtäkkiä kaikki oli aivan sekaisin.
”Draco?”
Draco huokaisi ja katsahti ystäviään. Nämä katsoivat häntä vaativasti, ja Draco huokaisi alistuneesti.
”Minä tapasin yhden Harryn ja jäin juttelemaan hänen kanssaan. Hän on tuttu kouluajoilta”
Mark ja Tony vilkaisivat toisiaan.
”Olisit vain ilmoittanut, ehditään me nähdä myöhemminkin”, Tony sanoi ymmärtäväisesti. Draco pudisti päätään.
”Ei se ole ihan niin helppoa. Minä ja hän… minä en tiedä, mitä ajatella hänestä. Hän on niin muuttunut, ja Merlin, hänen katseensa saa minun sydämeni takomaan tuhatta ja sataa, mutta…”
Mark harppasi nauraen hänen luokseen ja veti hänet mukanaan baarin ovelle.
”Kuka tämä ihmemies on?” Mark uteli vilkuillen innokkaana baarin puolelle.
Draco riuhtaisi itsensä irti ystävänsä otteesta.
”Sinä et ymmärrä. Se… Harry Potter, hänen nimensä on Harry Potter ja…”
”Draco, menisit vain hänen luokseen. Sinun silmissäsi on se loiste”, Tony sanoi ja työnsi Dracoa baarin puolelle hymyillen.
”Mikä loiste?” Draco mumisi.
”Se, mitä niissä ei yleensä näe”, Mark sanoi tietävästi virnuillen.
Draco yritti vastustella, mutta hänen ystävänsä työnsivät hänet päättäväisesti baariin. Hiljaa sadatellen Draco vilkaisi ystäviään, jotka jäivät hieman kauemmas tarkkailemaan häntä. Draco veti syvään henkeä ja lähti kävelemään pöydässä istuvan mustahiuksisen miehen luo. Hänen peukalonkyntensä etsiytyi hänen hampaisiinsa, kun hän vilkaisi epävarmana ystäviään, jotka loivat häneen merkitseviä katseita. Rick seisoskeli yhä Kevinin kanssa pöydän vieressä, eikä kumpikaan heistä huomannut lähestyvää Dracoa.
Draco järsi kynttään lähestyessään pöytää. Hän pysähtyi Harryn taa ja veti syvään henkeä. Varovasti hän kohotti kätensä ja taputti Harrya olalle. Mies käännähti katsomaan, ja iloisen yllättynyt ilme kohosi miehen kasvoille.
”Miten se tanssi?” Draco kysyi hieman hermostuneesti hymyillen. Harry nousi tuolilta. Dracon maha nytkähti mukavasti, kun Harry tarttui hänen käteensä ja lähti johdattamaan heitä tanssivien ihmisten sekaan.
***
Draco pureskeli peukalonkynttään katsoessaan televisiota, jossa murhaaja hiipi hiljaa uhrinsa taa.
”Oletko sinä ihan kunnossa?”
Draco vilkaisi vieressään istuvaa Harrya. Mies katseli häneen hieman huolestuneen näköisenä. Draco nosti jalkansa sohvalle ja kietoi kätensä jalkojensa ympärille.
”Miten niin?”
”Sinä pureskelet kynsiäsi. Teet sitä aina kun olet hermostunut. Ei tämä leffa niin jännittävä ole”, Harry mutisi ja liikahti hieman lähemmäs Dracoa.
”En minä huomaa pureskelevani kynsiäni, anteeksi vaan jos se häiritsee”, Draco vastasi kireästi. Harry liikahti yhä lähemmäs ja kietoi kätensä Dracon ympärille.
”Minä ajattelin vain, että jos sinä vielä mietit sitä baaritapausta. Sellaiset huumeita vetävät hyypiöt voivat olla vaarallisia. Minä en voi olla miettimättä, mitä jos se mies olisikin ehtinyt tehdä sinulle jotain”, Harry sanoi hiljaa ja veti Dracon kainaloonsa.
Draco huokaisi ja yritti olla ajattelematta viikko sitten tapahtunutta kohtausta baarissa. Huumeissa oleva asiakas oli käynyt häneen käsiksi, kun hän oli mennyt käskemään tyypin pois baarista. Se oli todella säikäyttänyt hänet.
”Minä olen ihan kunnossa”, Draco mutisi ja painautui lähemmäs poikaystäväänsä.
Hetken huoneessa vallitsi hiljaisuus. Draco alkoi taas seurata elokuvaa. Hänen huomaamattaan hänen peukalonkyntensä etsiytyi taas hänen suuhunsa.
”Tuo on inhottavaa”, Harry mutisi.
”Mikä?” Draco ihmetteli seuratessaan keskittyneesti elokuvaa. Jos hänen keskittymisensä herpaantuisi, hän nukahtaisi siihen Harryn kainaloon. Mikä ei sinänsä ollut mitenkään huono vaihtoehto…
Draco vilkaisi poikaystäväänsä, joka tarttui hellästi hänen käsiinsä ja puristi yhteen omien käsiensä kanssa.
”Yritähän nyt järsiä kynsiäsi”, Harry sanoi vilkaisten Dracoa. Draco naurahti, kun Harry painoi suudelman hänen huulilleen.
”Hyvä on, minä lopetan kynsien pureskelun”, Draco vakuutti. Harry hyväili hänen käsiään hellästi.
”Tupakanpolton myös?”
”Hah”, Draco tokaisi. Hän nojasi päällään Harryn olkaan ja sulki silmänsä.
Sohva narahti, kun Harry liikahti hieman. Draco tuhahti ja vilkaisi miestä.
”Tämä narisee!”
”Draco, minä tiedän, että minun sohvani narisee!”
”Mikset sinä tee asialle mitään? Tuodaan vaikka minun sohvani tänne…”
”Sinun sohvasi ei sovi sisustukseen, eikä minulla ole varaa ostaa uutta sohvaa. Suu kiinni nyt”, Harry sanoi ja hyväili Dracon käsiä.
”Tämä narina ärsyttää”, Draco mumisi, kun hänen liikahtaessa sohva narahti taas.
”Mitä sinä haluat, että minä teen? Minä sanoin, ettei minulla ole varaa uuteen sohvaan! Varastaako se pitäisi?”
”Vaikka, kunhan tämä narina loppuu.”
”Kyllä se loppuu. Tämä on vain uutuudenkarhea, en ole paljoa istuskellut tässä”, Harry totesi. Draco naurahti ja kohottautui suukottamaan Harryn kaulaa.
”Vai uutuudenkarhea…” hän mumisi. Harry hymähti ja päästi hänen kätensä vapaiksi.
Draco kävi polvilleen istumaan ja siirsi toisen jalkansa Harryn toiselle puollelle, kun mies veti häntä kutsuvasti syliinsä. Hän naurahti, kun Harryn kädet siirtyivät hänen takamukselleen. Ne puristivat kevyesti, ja saivat Dracon henkäisemään katkonaisesti.
”Entäs tuo elokuva?” Draco mumisi painautuessaan suutelemaan Harrya. Harryn kädet kohosivat hänen selkäänsä ja vetivät häntä yhä lähemmäs.
”Minulla on jotain parempaa katsottavaa”, Harry kuiskasi hänen huulilleen. Draco nauroi hyväillessään miehen poskea.
Kumpikin heistä säpsähti, kun Scott hypähti sohvalle.
”Äh, Scott, mene pois…” Harry yritti. Mies huokasi turhautuneesti, kun kissa ei tehnyt eletäkään lähteäkseen.
”Sinulla on pervo kissa. Se haluaisi katsella meitä”, Draco nauroi. Harry työnsi kissaa varovasti kauemmas.
”Hus, Scott! Mene nyt.”
Draco naurahti ja nousi sohvalta.
”No niin senkin perverssi katti, minä vien sinut - ”
Dracon puhe päättyi älähdykseen, kun kissa raapaisi häntä hänen yrittäessä nostaa kissa syliinsä.
”Scott!” Harry ärähti ja tönäisi kissan alas sohvalta. Draco katsoi, kuinka tyytymätön kissa vilisti olohuoneesta.
Draco istui huokaisten sohvalle.
”Typerä kissa, sen niskat pitäisi taittaa”, hän mutisi katsoessaan kädessään olevia ohuita, punaisia kynnenjälkiä.
”Raapaisiko se pahasti…” Harry tarttui Dracon käteen ja suukotti sitä.
”Ei, se on onneksi vielä noin pieni”, Draco mumisi. Harry kietoi kätensä hänen olkapäidensä ympärille ja veti hänet kainaloonsa.
”Miksi se ei pidä minusta?” Draco valitti surkeana.
”Kyllä se sinuunkin tottuu, odota vain. Se on vain hieman arka aluksi”, Harry selitti. Draco huokaisi ja kohotti katseensa Harryyn. Mies hymyili hänelle ja painoi huulensa hänen huulilleen. Draco naurahti hieman, kun Harryn käsi siirtyi hänen niskaansa ja veti hänet yhä lähemmäs, samalla kun sormet hyväilivät hänen niskahiuksiaan.
”Olenko minä kertonut sinulle, kuinka paljon minä sinua rakastan?” Harry kuiskasi hänen huulilleen. Dracon sydän tuntui tekevän pienen voltin, ja hän naurahti.
”Joka päivä, kulta.”
***
Draco avasi silmänsä huohottaen ja tuijotti Harryn vihreitä silmiä aivan hänen edessään. Harry keinutti vartaloaan Dracoa vasten, ja Draco ynähti mielihyvästä.
”Minä rakastan sinua”, Harry henkäisi hänen huulilleen. Draco voihkaisi ja veti alastoman miehen yhä lähemmäs itseään. Harry kumartui näykkimään hänen alahuultaan, ennen kuin painoi tulisen suudelman Dracon huulille. Draco vaikersi ja yritti vetää miehen yhä lähemmäs.
”Sano se vielä.”
”Minä rakastan sinua”, Harry toisti. Draco katseli Harryn kasvoja aivan edessään ja siveli sormillaan Harryn kasvojen piirteitä. Hän värähti tunnustellessaan hiestä nihkeällä otsalla olevaa arpea. Hänen sormensa vaelsivat Harryn poskelle ja siitä kokeilemaan leukaluuta. Sormet pyyhkäisivät miehen huulia, jotka Harry painoi taas hänen huulilleen.
”Minä rakastan sinua”, Harry mumisi maistellessaan Dracon huulia. Draco naurahti hengästyneenä.
”Minä en ikinä kyllästy kuulemaan tuota, rakas.”
Harry kumartui suutelemaan Dracon vaaleaa kaulaa. Draco tarrasi tiukemmin Harryyn kiinni, kun mies keinutti heitä yhä edestakaisin.
”Minä rakastan sinua niin paljon”, Harry kuiskasi hänen korvaansa hengästyneenä. Draco henkäisi, kun hänen rakastamansa huulet painuivat suukottamaan häntä korvan takaa, mistä hän niin kovasti piti. Hän värähti tuntiessaan lähestyvänsä huippuaan jokaisesta Harryn lantion liikkeestä. Hänen sormensa sukelsivat Harryn tuuheaan tukkaan.
Kun Harryn lantion liike muuttui nopeammaksi, Draco käänsi päätään ja yritti tavoittaa miehen huulet. Pian ne painautuivatkin intohimoisesti hänen huulilleen.
”Harry”, Draco kuiskasi. Hänen mahaansa kihelmöi. Vihreät silmät tuijottivat häneen, eikä hän voinut kuin katsoa syvälle noihin silmiin, kun mielihyvä pyyhkäisi hänen ylitseen humalluttavana. Harry vaikersi hänen nimeään saavuttaessaan oman huippunsa. Draco veti hengästyneen miehen päälleen ja puristi tämän mahdollisimman tiukasti itseään vasten vannoen itselleen, ettei ikinä päästäisi irti.
Kesti hetken, ennen kuin Harry kohottautui hieman Dracon päältä ja siirtyi tämän viereen.
”Minä en halua rusentaa sinua”, mies mumisi silitellen raukeasti Dracon alastonta vartaloa. Draco käpertyi miehen kainaloon hymyillen.
”Et sinä niin painava ole”, hän kuiskasi suukottaessaan miehen yhä hieman kiivaasti kohoilevaa rintakehää. Hän rakasti hetkiä juuri rakastelun jälkeen, kun he painautuivat lähelle toisiaan ja kuiskivat toisilleen suloisia typeryyksiä.
”Tämä on täydellistä. Kerta kaikkiaan täydellistä”, Draco huokaisi juoksuttaessaan sormiaan Harryn rintakehällä. Harry tarttui käteen ja painoi sen huulilleen.
”Ai tuo äskeinen?”
Draco vilkaisi nauraen hänelle hieman ilkikurisesti virnistävää miestä.
”Sinä tiedät, että se oli täydellistä. Koko tämä ilta oli täydellinen, koko se sinun valmistamasi upea ateria ja… Tämä ei voi muuttua tästä enää yhtään paremmaksi.”
Hän tunsi Harryn jännittyvän ja vilkaisi miestä hieman kummastuneena. Miehen kasvot näyttivät kalvenneilta, kun mies tuijotti kattoa alahuultaan pureskellen.
”Harry? Onko kaikki ihan hyvin?”
”Tietysti, hupsu”, Harry mumisi. Draco katsoi miestä yhä hämmentyneempänä, kun tämä haroi jännittyneen näköisenä hiuksiaan.
”Harry rakas, mitä…”
Draco keskeytti, kun Harry veti syvään henkeä.
”Tiedäthän sinä, kuinka paljon minä rakastan sinua?”
Draco kohottautui katsomaan vakavakasvoista miestä.
”Harry, totta kai! Ja minä rakastan sinua, enemmän kuin ketään muuta olen ikinä aiemmin rakastanut”, Draco sanoi hellästi ja kumartui suutelemaan Harrya. Harry nousi päättäväisesti istumaan, ja veti hämmentyneen Dracon viereensä.
Draco huomasi Harryn käsien tärisevän, kun mies kaivoi tyynynsä alta esiin pienen rasian.
”Minä rakastan sinua koko sydämestäni, Draco Lucius Malfoy.” Harry sanoi ääni hieman väristen. Draco henkäisi ja nosti kätensä suunsa eteen, kun Harry avasi rasian.
”Minä rakastan sinua nyt ja tulevaisuudessa, enkä minä ikinä halua joutua sinusta eroon. Suostuisitko sinä käyttämään sormusta osoituksena meidän välillämme vallitsevasta ikuisesta ja kuolemattomasta rakkaudesta?” Harry sopersi hermostuneesti. Dracon sydän tuntui pysähtyvän, kun hän tuijotti kahta sormusta rasiassa. Kaksi leveää, kultaista sormusta. Kummassakin kiersi kaunis, kaiverrettu kuvio, ja sormuksien keskelle upotetut vihreät kivet välkähtivät.
Draco vain tuijotti sormuksia. Ne olivat kauneimmat sormukset, jotka hän oli ikinä nähnyt. Draco tunsi palan nousevan kurkkuunsa, kun hän vilkaisi Harryn silmiin, jotka tuijottivat häntä jännittyneesti. Hän nyökytti päätään luottamatta ääneensä.
”Onko tuo..?” Harry kysyi käheästi. Draco kietoi kätensä miehen kaulaan.
”Kyllä. Kyllä”, Draco kuiskasi. Hänen äänensä särisi liikutuksesta. Hän tunsi Harryn huokaisevan. Mies kietoi tärisevät kätensä hänen ympärilleen ja puristi hänet tiukasti itseään vasten. Draco yhtyi Harryn huojentuneeseen ja onnelliseen nauruun halatessaan Harrya niin kovaa, että pelkäsi jo satuttavansa miestä.
Draco vetäytyi hieman ja pyyhki vaivihkaa silmäkulmiaan. Kun hän katsoi Harrya, hän huomasi, etteivät toisenkaan miehen silmät olleet täysin kuivat.
”No niin”, Harry mumisi ääni paksuna ja tarttui Dracon vasempaan käteen. Draco tunsi toisen käden tärisevän yhä, vaikka hänen omakin kätensä tärisi.
Draco tuijotti Harryn silmiin, kun mies henkeään pidättäen pujotti sormuksen hänen nimettömäänsä.
”Minun”, Harry kuiskasi ja nosti Dracon käden huulilleen. Draco ähkäisi ja pyyhki taas silmiään.
”Sinun”, hän lupasi, ja Harry veti katkonaisesti henkeä nojautuessaan painamaan suudelman Dracon huulille, johon Draco hellästi vastasi. Hänestä tuntui niin epätodelliselta. Kaikki tuntui unenomaiselta, humalluttavalta. Hänen sydämensä oli pakahtua kaikesta siitä onnesta.
”Ja minun”, hän kuiskasi ottaessaan toisen sormuksen rasiassa ja pujottaessaan sen Harryn vasempaan nimettömään. Hän katsoi hetken miehen sormessa kimaltavaa sormusta ja puristi kättä omallaan.
”Onhan tämä ihan totta? Etten minä ole nukahtanut?” Draco naurahti. Harry kohotti kätensä ja laski sen hellästi hänen poskelleen. Draco hymyili nostaessaan oman kätensä Harryn käden päälle. Harryn käsi tuntui nihkeältä hänen poskeaan vasten. Draco pyyhkäisi vapaalla kädellään Harryn mustia hiuksia tämän otsalta. Harry oli niin ihana, suunnitellut heille täydellisen illan, ja oli niin suloisen hermostunut kosiessaan, ja... Kaikki oli kerta kaikkiaan täydellistä.
”Kyllä tämä totta taitaa olla”, Harry kuiskasi ja kohotti hieman Dracon kasvoja painaessaan suudelman Dracon hymyileville huulille.
Draco huokaisi ja kietoi kätensä Harryn ympärille. Harry silitteli hänen paljasta selkäänsä ja painoi suudelmia hänen olkapäälleen.
”Kuka ikinä olisi uskonut. Sinä ja minä…” Draco mutisi. Harry tarttui molemmilla käsillään hänen kasvoihinsa ja painoi heidän otsansa vastakkain.
”Tuskin kukaan. Mutta tässä me vaan ollaan.”
”Niin ollaan”, Draco naurahti ja sai Harrylta pienen suukon.
Draco puristi silmänsä hetkeksi kiinni ja veti syvään henkeä. Hetken rauhoituttuaan hän vilkaisi yhä tärisevää kättään. Kultainen sormus tuntui oudolta sormessa, hän ei ollut tottunut pitämään sormuksia. Mutta siihen sormukseen hän tottuisi, sitä hän ei ikinä ottaisi sormestaan. Draco siveli toisella kädellään sormusta. Se kimalsi kauniisti, ja kookas, vihreä kivi välähti. Draco henkäisi ja katsoi kiveä tarkemmin.
”Harry!”
Harry kumartui painamaan suudelman hänen huulilleen.
”Vain parasta sinulle, rakas.”
”Mutta… tämä on aito!”
”Niin on.”
”Harry, meillä ei ole varaa tällaisiin sormuksiin!”
”On.”
”Ei ole! Harry!” Draco yritti.
”Draco, pidätkö sinä siitä?”
”Ei tässä nyt kyse ole siitä…”
”Pidätkö sinä?”
Draco huokasi ja kohotti katseensa vihreinä tuikkiviin silmiin.
”Pidänkö? Kuinka minä voisin olla pitämättä jostain näin kauniista?”
Harry hymyili ja tarttui Dracon käteen.
”Se siitä sitten”, mies totesi tiukasti, ja Draco kietoi kätensä taas miehen ympärille.
”Sinä senkin… sinä yllätit minut ihanasti. Ensin se ihana ateria ja sitten… ja tämä…” Draco sopersi.
”Mitä tahansa sinun vuoksesi.”
Draco naurahti hieman ja nousi sängyltä kostuneita poskiaan pyyhkien. Hän otti yöpöydän laatikosta tupakka-askinsa.
”Nytkö sinä pistät tupakaksi?” Harry naurahti. Draco pudisti päätään ja ryttäsi askin.
”Mitä tahansa sinun vuoksesi”, Draco totesi ja tiputti askin lattialle. Harry veti hänet leveästi hymyillen viereensä sängylle.
”Entäs kaikki se ’minä kuolen nuorena, enkä vanhana ja ryppyisenä’ -puhe”, Harry vinoili hellästi. Draco painoi hymähtäen huulensa miehen huulille.
”Minä taisin löytää miehen, jonka kanssa haluan elää vanhaksi, ryppyiseksi ukoksi asti.”
Harry veti hänet nauraen lämpimään halaukseen. Draco huokaisi painaessaan päänsä miehen rintakehää vasten. Hän ei ollut ikinä uskonut satuihin ja onnellisiin loppuihin, mutta sillä hetkellä hänestä tuntui, että hänen elämänsä oli uskomattoman kaunis satu. Ja hän tiesi tasan tarkkaan, mihin sanoihin se satu loppuisi: ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka.
A/N2
Siinä siis kolme kohtausta Dracon ja Harryn elämästä.
Kuten jo aikaisemmin totesin, en oikein tiedä, mitä tästä ajatella. Aika fluffyahan tämä oli…
Olisin kiitollinen, jos tänne asti lukenut jättäisi edes pienen kommentin :)
Vaikka liveä ei olisikaan, kommentin voi silti jättää. Olisi kiva, jos kommenttiin laittaisi esim. nimen, jolla Finissä seikkailee tms.