Kulkuset, kulkuset.... eli kolme jouluista pwp:tä! (2. Housut, Draco/Severus, K-18)
Kulkuset, kulkuset.... eli kolme jouluista pwp:tä!
Rating: K-18
Pairing: Sirius/James, Severus/Draco ja Harry/Ron
Summary: Mikä summary, tämähän on pelkkää pwp:tä, jossa ei ole päätä eikä häntää.. :D
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot!
Eli kolme erillistä ja itsenäistä pwp:tä kolmella eri parituksella.
Housut (Severus/Draco)
Draco Malfoy katseli isossa olohuoneessa seisoskelevia ihmisiä nenäänsä hieman nyrpistäen. Puheensorina hautasi alleen joulukuusen oksilla istuvien enkelikoristeiden vienon laulun. Nuori Malfoy ei yrittänytkään peittää pitkästynyttä haukotustaan. Hän nousi laiskasti sohvalta ja venytteli kuin kissa vartaloaan. Silmäillessään tylsistyneenä vieraita hän huomasi Theodren vilkaisevan häntä uudemman kerran, mutta hän käänsi huokaisten katseensa. Theodre taisi olla kiinnostunut hänestä. Mutta Theodre oli tylsä. Tylsä isolla t:llä. Ei mitään salaperäisyyttä, ei mitään joka saisi mahassa siepit lentämään ja päässä hyrräämään. Toisin kuin...
Dracon huulille kohosi pieni, omahyväinen hymy, kun hän huomasi pitkän miehen vihdoinkin yksinään täyttämässä boolilasiaan. Hän otti nopeasti oman lasinsa ja kulautti sen tyhjäksi. Hän käveli ripein askelin boolimaljan ylle kumartuneen miehen luo.
”Hyvää iltaa, professori”, hän sanoi maireasti. Severus Kalkaros hätkähti ja käännähti katsomaan Dracoa. Draco värähti miehen lähes mustien silmien kylmää katsetta. Se sai väreet kulkemaan hänen vartalonsa läpi.
”Nuori Malfoy”, Kalkaros totesi silkkisellä äänellä. Draco nuolaisi huuliaan ja kumartui professorin ohitse ottamaan lisää boolia.
”Harvinaisen pitkäveteiset juhlat, eikö teistäkin? En ymmärrä, miksi isäni järjestää näitä joulukutsuja tylsille ihmisille”, Draco sanoi venyttelevästi. Hän käännähti katsomaan huoneessa olijoita ja nojasi pöytään. Vaalea poika nosti lasin huulilleen ja joi harkitun hitaasti. Hän antoi lasin jäädä huulilleen hetkeksi, ennen kuin laski sen pöydälle.
”Yläkerrassa ei ole ketään, siellä saisi olla rauhassa jos haluaisi”, Draco totesi ja vilkaisi Kalkarosta. Hänen otsansa kurtistui, kun mies käänsi katseensa kylmän huvittuneesti hymyillen.
”Älä tee itseäsi naurunalaiseksi, Malfoy. Kyllä minä huomaan, mitä yrität”, professori totesi rauhallisesti.
”Mitä sinä tarkoitat?” Draco kivahti.
”Menehän nyt muualle.”
Dracon suu loksahti auki.
”Mitä?” hän ärähti. Kalkaros huokaisi pitkästyneenä ja joi lasistaan.
”Uskomatonta, kuinka typerä sinä voit joskus olla. Minä olen täällä isäsi vieraana ja hän saattaisi ihmetellä, jos katoaisin jonnekin kanssasi. Ja jos isäsi saisi tietää, mitä hänen ystävänsä on tehnyt hänen oman kiiltokuvapoikansa kanssa, hän tappaisi minut ja siirtäisi sinut Durmstrangiin.”
”Ei äiti antaisi lähettää minua Durmstarangiin, ei vaikka kyse on vain viimeisestä vuodesta. Eikä isäni tappaisi sinua”, Draco huokaisi tylsistyneenä.
”Sinä et selvästikään tunne isääsi.”
Draco pyöräytti silmiään ja astui hieman lähemmäs professoriaan. Vaikka hän oli pitkä, oli Kalkaros silti pidempi. Hän piti siitä.
”Miten sinä voit sanoa ei? Viimeksikin siinä tunnin jälkeen...”
Draco vilkaisi nopeasti ympärilleen, mutta kukaan ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Niinpä hän astui yhä lähemmäs vanhempaa miestä.
”... en yhtään ollut keskittynyt tuntiin, ja sinä käskit minun jäädä tunnin jälkeen luokkaan...”
Draco antoi sormiensa hiipiä miehen käsivarrelle ja sivellä siitä hitaasti.
”... ja sinä vain otit minut siinä pöydällä... ”
”Se oli tyydyttävää, mutta ei kuolemisen arvoista”, Kalkaros keskeytti tyynesti Dracon.
”Mennään vain äkkiä, ei kukaan huomaa!”
”Isäsi...”
”Ei isäni sinua tappaisi, älä viitsi”, Draco keskeytti turhautuneena.
”En taida ottaa riskiä.”
Draco nojautui yhä lähemmäs professoria, joka vilkaisi häntä kylmästi.
”Osaatko pitää yhden salaisuuden? Minulla ei ole housuja tämän kaavun alla”, Draco sanoi heittäen valttikorttinsa pöytään ja kohotti kulmiaan vinosti hymyillen.
”Selvä. Suonet anteeksi, lähden keskustelemaan Averyn kanssa”, Kalkaros totesi ja nyökkäsi pienesti Dracolle.
Draco katsoi typertyneenä, kuinka mustiin pukeutunut mies käveli pitkin askelin takan edessä seisovan leveäharteisen ja tylynnäköisen miehen luo.
”Helvetin seniili”, Draco sihahti hampaidensa välistä. Hän sysäsi boolilasinsa pöydälle ja risti käsivartensa. Hänen sydämensä takoi villisti, kun viha nostatti adrenaliiniryöpyn hänen suonissaan. Hän etsi katseellaan isäänsä vieraiden joukosta ja huomasikin tämän juttelemassa ikkunan luona jonkun vieraan kanssa. Draco lähti varmoin askelin kohti lasi kädessä seisovaa Luciusta
”Isä”, hän sanoi kuuluvasti, ja Lucius Malfoy käänsi harmaat silmät poikaansa.
”Suonette anteeksi, pojallani on asiaa”, Lucius totesi, ja hänen seurassaan ollut mies nyökkäsi, ennen kuin poistui. Draco vilkaisi takan luona seisovaa Kalkarosta, joka käänsi tyynesti katseensa.
”Isä”, Draco sanoi taas päästessään isänsä luo. Hän vilkaisi ulos pimeään yöhön, jossa satoi lunta, ja yritti keksiä, miten muotoilla sanansa niin, että Kalkarokselle kävisi mahdollisimman huonosti.
”Niin, Draco? Minä olen kiireinen, sano asiasi nopeasti”, Lucius huokaisi.
”Minä todella en haluaisi tehdä tätä, mutta professori Kalkaros...”
”Ah, mistä muistuikin, että minun piti pyytää Severusta hakemaan työhuoneestani se...”
Draco polkaisi raivostuneena jalallaan, kun hänen isänsä käveli ripein askelin Kalkaroksen luo ja jätti hänet täysin huomiotta.
Draco vilkaisi vihaisesti takan edessä seisovaa kolmikkoa. Hän suuntasi kohti boolimaljaa, ja otti itselleen puhtaan lasin. Hän täytti sen ja kulautti sen tyhjäksi. Sen jälkeen hän kauhoi taas itselleen punaista boolia.
”Varovasti kulta, se on aika vahvaa. Vaikka oletkin täysi-ikäinen, en halua sinun tulevan humalaan”, ohi liihottava Narcissa sanoi, ja Draco mumisi jotain epämääräistä juodessaan lasin tyhjäksi. Hän vilkaisi myrkyllisesti taas Kalkarosta, joka naurahti hillitysti jollekin hänen isänsä kertomalle jutulle. Mies oli niin ärsyttävä. Silloin kun tälle sopi, he tapasivat. Heillä oli typeriä sääntöjä, joita piti noudattaa. Ja suurimman osan ajasta Draco oli miehelle kuin ilmaa.
”Kivat juhlat.”
Draco kääntyi katsomaan taakseen ilmestynyttä Theodrea. Hän vilkaisi pojan olan yli Kalkarosta, ja hänen huulilleen kohosi katkera hymy. Hän näyttäisi, että hän sai kyllä muitakin.
”Tiedätkö mitä minä haluaisin tehdä nyt?” Draco hymyili ruskeatukkaiselle pojalle. Theodre kohautti olkapäitään ja katsoi Dracoa odottavasti.
”Sinä ja minä... Isäni työhuoneessa...” Draco sanoi hipaisten hoikan pojan kylkeä. Theodren kasvoille kohosi yllättynyt ilme, joka vaihtui pian vinoon hymyyn.
”Nämä juhlat paranivat juuri huimasti. Näytä tietä”, poika totesi virnistäen. Draco käveli arvokkain askelin pois olohuoneesta luoden vielä katseen takan edessä seisovaan mieheen.
Työhuone oli portaiden vasemmalla puolella, aivan lähellä olohuonetta. Päästyään sinne, Draco veti Theodren lähemmäs itseään, ja tämä kietoi epävarmana kädet hänen ympärilleen. Draco huokaisi ärtyneenä, kun Theodre tunnusteli hänen vartaloaan, hyväili kylkiä ja hiuksia, eikä näyttänyt pääsevän itse asiaan. Ei Kalkarosta säväyttäisi, jos tämä näkisi heidät näin!
”Voisitko mitenkään mennä asiaan?” Draco tiuskaisi. Hän käveli isänsä jykevän työpöydän luo ja hypähti sille istumaan. Hän nojasi käsillään taaksepäin ja levitti hieman jalkojaan. Theodre käveli hänen luokseen epävarmana.
”Pitäisikö... pitäisikö meidän mennä jonnekin muualle? Joku voi tulla sisään ja nähdä meidät...”
Draco pyöräytti silmiään. Theodre Nott ei tainnut olla niitä välkyimpiä ihmisiä. Tietysti joku voisi tulla sisään! Professori tulisi pian hakemaan jotain, mistä Lucius oli puhunut. Dracon huulille kohosi ilkeä hymy, kun hän ajatteli, millainen Kalkaroksen ilme olisi tämän astuessa huoneeseen. Hän näyttäisi, että kyllä hän muitakin löysi, ei hän tarvinnut miestä, joka ei osannut arvostaa häntä! Kalkaros tietenkin vihastuisi, ajaisi Theodren pois ja jatkaisi siitä, mihin tuo typerä poika oli jäänyt... Draco ei voinut estää pientä voihkausta ajatellessaan sitä. Hänen täytyi vain toivoa, ettei isä tulisi miehen mukana, sillä hän ei todella osannut arvata, miten tämä reagoisi...
Theodre seisoi yhä paikallaan, eikä näyttänyt oikein tietävän, mitä tehdä.
”Mutta entä jos isäsi...”
Draco hypähti pöydältä.
”Kuule, jos sinä et kykene tähän, niin minä etsin jonkun, joka kykenee.”
Theodre työnsi Dracon takaisin pöydälle ja sujautti nopeasti kätensä tämän kaavun alle.
”Hitto! Sinulla ei ole housuja.”
”Tiedän”, Draco huokaisi kietoessaan jalkansa pojan ympärille. Hän toivoi, että professori ei viivyttelisi kovin kauaa. Mieluiten hän halusi miehen tulevan huoneeseen ennen kuin koko juttu olisi ohi.
”Tykkäätkö sinä tästä?” Theodre kyseli antaessaan käsiensä hyväillä Dracoa. Draco huokaisi ja tunsi olevansa vain puolikova, jos sitäkään. Hän ei pitänyt Theodren käsistä, ne tuntuivat vieraille ja epämukaville. Dracon oli pakko myöntää, että vaikka hän kuinka halusi kostaa ja näyttää Kalkarokselle, niin hänen olisi pakko lopettaa pelleily Theodren kanssa, ennen kuin häneltä menisi seksihalut lopuksi elämää.
”Antaa olla, ei sinusta näköjään ole mihinkään!” Draco ärähti turhautuneena ja työnsi Theodren käden pois. Hän säpsähti, kun ovelta kuului matala naurahdus.
”En tiennytkään, että Malfoyn poika oli tuollainen.”
Theodre hypähti säikähtäneenä taemmas ja Draco käänsi katseensa ovelle nykien kaapuaan alemmas. Kalkaros seisoi ovella katselemassa tilannetta, mutta hän ei ollut yksin. Averyn katseli Dracoa vino hymy huulillaan.
”Häivy”, mies totesi Theodrelle, joka vilkuili epävarmana Dracoa.
”Mene jo, ei sinusta olisi ollutkaan mihinkään”, Draco tiuskaisi. Hänen suunnitelmansa ei ollut mennyt niin kuin piti, mutta ehkä tilanteen saisi vielä jotenkin käännettyä omaksi edukseen.
Theodre puikahti nopeasti ovesta Kalkaroksen ohi. Averyn lähestyi yhä Dracoa, joka vilkaisi nopeasti ovenkarmiin nojaavaa Kalkarosta. Mies tutki kylmän huvittuneena tilannetta.
”Kuule, poju, sinä et tiedä mistään mitään, ennen kuin olet kokenut kunnon miehen.”
”No, tähän mennessä kaikki tosiaan ovat olleet aika surkeita”, Draco totesi luoden merkitsevän katseen Kalkarokseen päin, jonka kylmä hymy ei laantunut.
”Mitä sanot, jos me korjataan se tilanne?”
Draco nielaisi kookkaan miehen pysähtyessä hänen eteensä.
”Averyn, hän on Luciuksen poika. Sinuna en koskisi häneen”, Kalkaros totesi pitkästyneellä äänellä. Draco hillitsi voitonriemuisen hymynsä.
”Älä viitsi, et voi väittää, ettetkö olisi joskus ajatellut tätä ihan samaa. Nyt tämä ylimielinen ja hemmoteltu kakara suorastaan pyytää sitä. Hitot Luciuksesta”, Averyn sanoi.
”Älä koske häneen”, Kalkaros sanoi terävästi Averynin työntäessä Dracoa pöydälle. Dracon oli pakko purra huultaan estääkseen hymynsä. Hän oli koukuttanut Kalkaroksen täysin, ja se sai hänen vatsanpohjansa kutisemaan mukavasti. Mies oli mustasukkainen. Eikä Draco ollut vielä valmis päästämään Kalkarosta piinasta. Tuntui niin hyvältä kerrankin olla se, joka oli niskan päällä.
”Professori, mistä yhtäkkinen kiinnostus minun hyvinvointiini? Entä jos minä haluan tätä?” Draco sanoi venyttelevästi ja loi Kalkarokseen katseen. Hänen suupieleensä kohosi pieni hymynkare.
”Kalkaros, odota kiltisti vuoroasi, eiköhän tästä sinullekin riitä”, Averyn murahti.
Kalkaros nosti kätensä torjuvasti pystyyn.
”Averyn, muista että varoitin sinua. Jos Lucius saa tietää, sinä et selviä helpolla. Ja nuori Malfoy, minä en välitä sulmun vertaa sinun hyvinvoinnistasi, halusin vain varoittaa toveriani”, Kalkaros totesi. Dracon naama venähti, kun Kalkaros käännähti tyynesti ja veti oven perässään kiinni.
”No niin, nyt päästään asiaan...” Averyn mutisi. Dracon mahaa kouraisi inhottavasti. Tämä ei kuulunut hänen suunnitelmaansa! Miten Kalkaros saattoi vain kääntyä ja kävellä pois? Eikö mies muka piitannut vaikka Averyn tekisi hänelle mitä?
”Odota, me... Au!” Draco parkaisi, kun hänen yrittäessä nousta Averyn painoi hänet kovakouraisesti takaisin pöydälle. Mies kiskoi hänen kaapuaan ylemmäs, ja miehen huulille kohosi vino hymy, kun tämä tajusi Dracon olevan housuton.
”Käyn vain hakemassa huoneestani jotain öljyä liukasteeksi”, Draco sanoi yrittäessään taas nousta, mutta Averyn piti hänet tiukasti pöytää vasten. Draco kirosi mielessään Kalkaroksen alimpaan helvettiin. Hän ei ikinä ollut odottanut Kalkaroksen todella olevan täysin tunteeton häntä kohtaan. Ei hän ollut ikinä pysähtynyt ajattelemaan, mitä Kalkaros tunsi häntä kohtaan, mutta se että mies ei todella välittänyt hänestä yhtään... Dracon mahaa kouraisi kylmästi. Hän hieraisi rintakehäänsä, jota tuntui kiristävän. Hitto hän oli liemessä Averyn kanssa, eikä Kalkaros välittänyt yhtään.
”Ei, me teemme tämän minun tavallani”, Averyn totesi.
”Minä vain...”
”Suu kiinni!”
Draco puristi huulensa yhteen ja sulki silmänsä värähtäen. Hänen pitäisi vain kestää se, se olisi kohta ohi. Ja sitten hän laittaisi Kalkaroksen kärsimään. Hän tappaisi miehen vaikka paljain käsin, jos se ei loitsulla onnistuisi. Hitto, hän ei vain voinut ymmärtää, miten Kalkaros saattoi jättää hänet siihen. Ei mies voinut olla niin typerä, että olisi oikeasti uskonut Dracon haluavan Averyn.
”Averyn”, kylmä ääni totesi ovelta aivan yllättäen. Averyn vetäytyi kauemmas hiljaa kiroten.
”Lucius, en koskenut häneen! Hän suorastaan pyysi sitä, minä yritin...” Averyn selitti pienen huolen kuultaessa hänen äänestään. Draco kiskoi nopeasti kaapuaan päälleen ja pureskeli alahuultaan osaksi hyvin huojentuneena. Hän ei tosin ollut varma, kumpi oli pahempi vaihtoehto: se että Averyn olisi ottanut hänet, vai se, että erittäin vihaisen näköinen Lucius keskeytti heidät.
”Draco. Ylös siitä.”
Draco nousi nopeasti pöydältä. Hän väisti isänsä vihaisen katseen.
”Isä, minä...”
”Mene huoneeseesi ja pysy siellä. Hoidan sinut juhlien jälkeen.”
Draco tiesi isänsä äänensävystä, ettei ollut hyötyä sanoa vastaan. Hän nyökkäsi ja käveli ripeästi huoneesta. Hän veti oven perässään kiinni ja veti pari kertaa syvään henkeä.
”Lucius, minä vannon, että hän...”
”Averyn, sinun olisi pitänyt tietää.”
Draco ei jäänyt kuuntelemaan miehien sananvaihtoa, vaan käveli ripeästi eteishallin läpi. Olohuoneesta kuului hilpeää keskustelua ja lasien kilinää, kun vieraat kohottelivat maljojaan. Draco harppoi sydän takoen portaat yläkertaan ja hämärää käytävää pitkin huoneeseensa. Hän sulki oven huokaisten ja lysähti istumaan lattialle. Hänestä tuntui, että hänen kätensä tärisivät. Hän oli todella saanut itsensä pahaan liemeen. Ja kaikki vain kylmän, inhottavan Kalkaroksen takia.
”Tämä on yksi perseelleen mennyt joulu”, Draco totesi pimeälle huoneelleen ja kolautti päänsä pari kertaa oveen.
”Ja kenenkähän syy se mahtaa olla?”
Draco hypähti seisomaan kuullessaan kylmän silkkisen äänen ja katseli ympärilleen hämärässä huoneessa. Vain takka loi punertavaa valoa, mutta se ei riittänyt valaisemaan koko huonetta.
”Sinulla ei ole mitään asiaa tänne. Ulos minun huoneestani”, Draco komensi ja yritti etsiä huoneessa olevaa Kalkarosta. Hän hapuili taikasauvaansa sytyttääkseen kyntteliköt, mutta kuului kaavun kahahdus ja viileä käsi tarttui hänen ranteeseensa.
”Minä sain sen käsityksen, että sinä siinä boolimaljan äärellä kutsuit minut tänne.”
Draco värähti miehen tyynen äänen voimasta. Kukaan ei ikinä ollut vaikuttanut niin häneen.
”Se tarjous ei ole enää voimassa”, Draco vastasi koppavasti. Hän yritti toisella kädellään irrottaa miehen otteen ranteestaan, mutta Kalkaros tarttui hänen toiseenkin käteensä.
”Ai, sait Averylta jo mitä halusitkin?” mies kysyi pirullisesti.
Draco yritti riuhtaista itsensä irti miehen otteesta, mutta Kalkaroksen ote ei hellinnyt. Dracon hämärään tottuneet silmät tuijottivat vihaisesti edessään seisovan miehen silmiin.
”Sinä olisit antanut hänen tehdä minulle ihan mitä vain! Sinä vain jätit hänet minun kanssani kahden!” Draco tiuskaisi. Kalkaros kohautti olkapäitään, ja painautui Dracoa vasten, kun poika yritti pyristellä irti.
”Tietysti. Sinähän halusit sitä.”
”Anna minun nyt vain olla”, Draco tiuskahti.
”En. En, ennen kuin olemme taas muistuttaneet mieliimme meidän pienet sääntömme, jotka sinä olet tainnut unohtaa. Numero yksi oli...?”
Draco käänsi katseensa ja kieltäytyi vastaamasta. Hän ähkäisi, kun Kalkaroksen ote hänen käsistään koveni.
”Älä ikinä kerro kenellekään”, Draco sihahti alistuneena. Hän tiesi, että oli turha yrittää vastustaa Kalkarosta. Se olikin ollut yksi Kalkaroksessa puoleensavetävästä asiasta. Mutta nyt...
”Toinen sääntö?”
”Ei etunimiä.”
”Kolmas?”
”Ei jutustelua ennen seksiä, sen aikana tai sen jälkeen”, Draco huokaisi. Hän tuijotti itsepäisesti professorinsa olan yli ikkunasta ulos. Ulkona kirpeässä pakkasyössä loisti taivaalla kirkas kuu.
”Neljäs sääntö?”
”Sinä määräät mitä, missä ja milloin.”
”Hyvä poika”, Kalkaros totesi, mutta ei hellittänyt otettaan.
Draco käänsi päänsä sivuun, kun mies nojasi lähemmäs häntä. Hän värähti Kalkaroksen kuiskatessa silkkisesti hänen korvaansa.
”Uusi, viides sääntö on, että älä yritä tehdä minua mustasukkaiseksi. Minä en ole sinusta mustasukkainen, joten sinä aiheutat itsellesi vain harmeja. Minun puolestani saat maata koko velhomaailman kanssa. Sinä et merkitse minulle mitään. Et mitään.”
”Ihan sama”, Draco kivahti. Kalkaros päästi hänen käsistään irti.
”Toivottavasti opit yhdestä kerrasta”, mies mutisi ja siirsi kätensä Dracon lanteille. Draco värähti. Hänen sydämensä tuntui takovan rinnassa huimaa vauhtia Kalkaroksen käsien nykiessä hänen kaapuaan ylemmäs.
”Lopeta. En ole enää sillä tuulella”, Draco totesi nenäkkäästi ja työnsi miehen kädet pois niin, että kaapu valahti taas alemmas. Kalkaros vain naurahti.
”Minä saan sinut sille tuulelle”, mies totesi Dracon korvaan painaessaan pojan tiukasti oven ja oman vartalonsa väliin. Draco henkäisi ja päätti antaa olla. Hän tiesi itsekin, että Kalkaros sai hänet sille tuulelle ihan milloin vain, vaikka vain pelkällä katseella tai ohimennen lausutulla kommentilla. Häntä ärsytti, että hän oli niin heikko. Nytkin, kun vanhemman miehen käsi nyki hänen kaapunsa taas ylös ja siirtyi tunnustelemaan hänen paljasta takapuoltaan, hänen polvensa tuntuivat heikoilta. Typerää jäädä niin pahasti koukkuun toiseen ihmiseen.
”Sinä et valehdellut niistä housuista, hyvä”, mies mutisi tyytyväisenä antaessaan sormiensa siirtyä leikkimään Dracon pakaroiden väliin. Draco huokaisi ja nojasi päänsä oveen. Hän sulki silmänsä keskittyessään vain nauttimaan miehen taitavista käsistä. Kaapu valahti hetkeksi takaisin hänen vartalonsa verhoksi, kun Kalkaros tarvitsi kätensä muuhun. Draco värähti mielihyvästä, kun hän kuuli miehen vyönsoljen kilahtavan ja vetoketjun aukeavan.
Draco henkäisi raskaasti, kun mies kiskoi taas hänen kaapunsa vyötäisille ja tutut, pitkät sormet valmistelivat häntä viileän öljyn avulla. Hän totteli, kun hänen rakastajansa laittoi hänen kätensä kaulansa ympäri.
”Parin metrin päässä olisi iso sänky”, Draco huomautti kietoessaan jalkansa Kalkaroksen ympärille tämän nostaessa hänet syliinsä.
”Suu kiinni”, mies murahti asetellessaan hänet paremmin ovea vasten, ja Draco puristi huulensa tiukasti kiinni estääkseen voihkaisun Kalkaroksen työntyessä häneen sen kummemmin kyselemättä.
”Etkö pelkää, että isäni...”
”Suu kiinni.”
Draco hymyili vaisusti, ennen kuin hänen suunsa aukeni nautinnolliseen valitukseen. Takassa puu paukahti halki. Draco nojasi oveen ja sulki silmänsä nauttien täysin rinnoin pienistä työnnöistä. Hän kuunteli omaa ja rakastajansa raskasta hengitystä, ja heidän vaatteidensa kahinaa.
Draco irrotti toisen kätensä ja pyyhkäisi hiuksia otsaltaan, kuvitellen, miltä olisi tuntunut, jos hänen kumppaninsa olisi tehnyt niin hellän eleen. Hän antoi sormien hivellä poskeaan ja siirtyä siitä huulille. Hän hypisteli alahuultaan kuvitellen Kalkaroksen huulet omilleen, näykkäisemään alahuulta omistavasti ennen suudelmaa. Mies maistuisi varmasti boolille, marjaiselle ja makealle.
”Kenestä sinä haaveilet?”
Draco säpsähti ja avasi silmänsä Kalkaroksen tuijottaessa häntä viileästi. Hän käänsi katseensa kattoon.
”Onko sillä väliä?”
Draco älähti Kalkaroksen koventaessa otettaan. Hänen päänsä kolahti oveen ja hänen oli pakko siirtää molemmat kätensä taas ottamaan tukea miehestä, kun tämä muutti asentoa rajumpiin työntöihin sopivaksi.
”Ei sillä olekaan. Minä haluan vain tietää, kenet sinä kuvittelet tilalleni,” Kalkaros sanoi tyynesti, vaikka hänen eleensä olivat kaikkea muuta kuin tyyniä. Draco liikahti yrittäen asentoaan muuttamalla saada miehen työnnöt tuntumaan mukavammilta, mutta turhaan.
”En kuvitellut ketään tilallesi! Voisitko nyt edes yrittää tehdä tästä vähän mukavampaa minulle, se äskeinen tahti ja kulma olivat paljon paremmat”, Draco voihkaisi. Kalkaros pysähtyi hetkeksi ja tuijotti häntä tummilla silmillään, joista oli mahdoton päätellä, mitä mies ajatteli. Draco käänsi katseensa ja keskittyi tuijottamaan takkatulta tuntiessaan poskiaan kuumottavan. Kalkaros antoi hänen laskeutua nojaamaan enemmän oveen, ja jatkoi hieman hitaammin, pienin työnnöin. Draco ynähti tyytyväisenä ja antoi kätensä laskeutua hänen omalle erektiolleen liikkumaan sillä laiskoin vedoin. Hänen rakastajansa tarttui häneen tiukemmin työntyessään nyt mahdollisimman syvälle. Draco valitti nautinnosta ja vilkaisi miehen kasvoja. Hämärässä huoneessa tummat silmät näyttivät yhä tummemmilta ja terävät kasvonpiirteet hieman pehmeämmiltä. Draco henkäisi ja tarrasi mieheen nautinnon vyöryessä hänen lävitseen. Kalkaroksen ote hänestä tiukkeni yhä entisestään, kun mies saavutti hiljaa oman huippunsa. Draco ajatteli väsyneesti hymyillen, että professorin kädet saattoivat jättää pari mustelmaa hänen kylkeensä.
Yhtäkkiä hetki oli ohi. Draco tunsi rakastajansa vetäytyvän hänestä kauemmas, ja pian hän seisoi taas omilla jaloillaan. Kalkaros laittoi jo vyötään kiinni.
”Isäsi tulee varmasti kohta ja odottaa sinulta selitystä siitä Averynin jutusta. Sano että otit muutaman boolilasillisen liikaa ja saatoit rohkaista häntä”, Kalkaros sanoi ja oikoi kaapuaan. Draco kohautti olkiaan.
”Minun puolestani isä saa vaikka tappaa hänet.”
Draco parahti Kalkaroksen painaessa hänet kipeästi ovea vasten.
”Sinä olet typerä ja ylimielinen kakara! Sinun on kasvettava aikuiseksi, jos ikinä haluat, että joku oikeasti välittäisi sinusta, eikä hakisi vain hetken tyydytystä! Isäsi on valmis tekemään kaiken sinun puolestasi, ja sinä et todella ansaitse sitä, kun haluat isäsi tappavan ihmisiä tuollaisen takia! Selvittäisit joskus itse sotkusi, etkä odottaisi isäsi auttavan sinua!”
Draco tuijotti hämmentyneenä miehen tummiin silmiin.
”Onko ymmärretty?” Kalkaros tivasi.
”On”, Draco sanoi hiljaa.
”Nyt minun pitää käydä näyttäytymässä vielä juhlissa, ennen kuin lähden”, Kalkaros totesi ja suoristi kaapunsa.
”Makaatko sinä muiden kanssa?”
Dracolla kesti hetki tajuta, että sanat olivat lähteneet hänen omilta huuliltaan. Kysymys selvästi hämmensi myös Severuksen, mutta vain hetkeksi.
”Sillä ei ole mitään merkitystä.”
”Minä haluan vain tietää. Ihan vain tautien ehkäisyn kannalta”, Draco tokaisi viileästi.
”No, sanotaan näin, että molempien etu taitaa olla, että käytetään ehkäisyä”, Kalkaros totesi silkkisesti, ennen kuin työnsi Dracon pois oven edestä.
Dracon mahassa muljahti, mutta silti hän kääntyi miehen puoleen. Miten hän saattoi silläkin hetkellä vihata edessään olevaa miestä. Ja samalla hän mietti, milloin he taas näkisivät. Hän halusi niin paljon että edes joskus... Draco pudisti päätään.
”Nyt on joululoma, joten emme varmaankaan näe. Molemmilla on sopivasti aikaa muille rakastajille. Mutta entäs uutena vuotena? Isäni järjestää taas ne perinteiset juhlat. Tapaamme ehkä sitten siellä”, Draco totesi ontolla äänellä, jota hän hiljaa mielessään kirosi. Miksei hän voinut vain olla hiljaa ja antaa asian olla?
”Katsotaan, olen todennäköisesti aika kiireinen”, professori totesi viileästi ja pujahti nopeasti ovesta. Draco seisoi hetken paikallaan oven sulkeuduttua. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin, ja hän puri tuhrautuneena hammastaan. Hän ei ymmärtänyt, mistä kaikki se paha olo hänen sisälleen oikein oli kerääntynyt. Hän löi nyrkillään kerran oveen.
”Paskaa”, Draco sihahti hampaidensa välistä, ja löi uudelleen. Vielä pari kovaa iskua, ja hänen rystysensä alkoivat punottaa. Kiroillen hän käveli sängylleen istumaan ja painoi pään käsiinsä. Hän ei ymmärtänyt, mitä hän näki professorissaan, ei mies mikään erityisen komea ollut. Ja hän ei todellakaan ymmärtänyt, miksi hänestä tuntui niin pahalta ajatella miestä muiden kanssa.
Hän istui kauan yksin pimeässä ja yritti olla ajattelematta mitään. Alhaalta kuului poistuvien vieraiden hälinää, ja hetken päästä oveen koputettiin terävästi, kuten Lucius aina koputti. Draco ryhdistäytyi ja veti nopeasti peiton tahriintuneen kaapunsa suojaksi.
”Sisään”, hän totesi ja yritti nopeasti haroa hiuksiaan ojennukseen. Kun ovi aukeni, Luciuksen pitkä hahmo piirtyi oviaukkoon.
”Mitä helvettiä se oli?” Lucius kysyi tiukasti.
”Isä minä...” Draco mutisi päätään pudistaen.
”Ja Averynin kanssa, helvetti sentään! Minun pitäisi antaa sinulle selkään! Mikä sinua vaivaa, eikö sinulla ole mitään itsesuojeluvaistoa?” Lucius sanoi tiukkaan sävyyn. Draco muisti professorinsa sanat ja kirskutti hampaitaan. Hänen olisi tehnyt mieli sanoa kaiken olevan Averyn syy. Mutta mies oli epäilemättä saanut jo kunnon annoksen kidutuskirousta. Ja jos Kalkaros saisi tietää että hän ei ollut totellut...
”En tiedä, join kai liikaa boolia. En minä tajunnut, että hän todella uskoisi, mitä sanoin... En tiedä mitä oikein ajattelin”, Draco sanoi lopulta. Hän vilkaisi isäänsä, joka haroi vaaleita hiuksiaan vihaisesti.
”Et tainnut ajatella mitään! Onneksi Severus ei ollut löytänyt sitä liemikirjaa, ja minä lähdin hakemaan sitä hänelle!”
Draco käänsi nopeasti katseensa ovella seisovaa isäänsä.
”Professori Kalkaros tuli sanomaan sinulle...?”
Lucius ei kuunnellut. Mies käveli sisään huoneeseen ja seisahtui huokaisten takan eteen.
”Mitä minä teen sinun kanssasi? Minä puhuin äsken hänen kanssaan. Hän on huomannut, että keskittymisesi on herpaantunut tunneilla. Sait liemikokeestakin kuulema huonomman kuin Potter!”
Dracon silmät suurenivat. Liemethän olivat hänen paras aineensa, ja Harry Potter ei yltänyt lähellekään hänen arvosanojaan!
”En minä...”
”Vaati hieman suostuttelua, mutta hän lupautui opettamaan sinua joululomalla. Lähdet hänen luokseen heti joulupäivän jälkeen ja tulet takaisin uuden vuoden juhliin. Minä tiedän, ettet pidä tästä, mutta tämä on sinun omaksi parhaaksesi. Kotitonttu tulee pakkaamaan laukkusi, niin saat viettää huomisen päivän huoleta minun ja äitisi kanssa.”
Draco nyökkäsi saamatta sanaa suustaan. Lucius käännähti lähtemään huoneesta.
”Draco, minä olen ankara sinulle, koska se on sinun parhaaksesi. Sinä olet minun poikani, ja minä haluan, että sinulla on hyvä tulevaisuus. Pysyt kaukana Averysta, ja pidät pääsi selvänä juhlissa, kun et kerran tajua rajojasi. Sinä... Minä en halua, että sinulle käy mitään.”
”Kyllä, isä”, Draco sopersi nöyrästi. Lucius nyökkäsi pikaisesti, ennen kuin poistui. Kotitonttu hiipi hiljaa huoneeseen ja sytytti kyntteliköt. Draco kellahti selälleen ohimoitaan hieraisten ja tuijotti kattoa. Hän yritti kuumeisesti miettiä, mitä hittoa juuri oli tapahtunut.
”Helga pakkaa neljät sisähousut, kolmet mustat ja yhdet tummanvihreät?”
”Juu juu”, Draco mutisi hajamielisesti. Yhtäkkiä hänen huulilleen kohosi pieni, voitonriemuinen hymy, ja hän sulki silmänsä.
”Älä laitakaan niitä housuja, en taida tarvita niitä.”