Kohta ei varmaan kukaan jaksa enää lukea näitä romaaneja...
TIISTAINA 17.2.
Koin elämäni ensimmäiset (eikä suinkaan viimeiset) nicalaiset synttäripartyt, kun töissä eräs tyttönen täytti x-vuotta. Hoitotätin muisti prakailee hetkittäin. Voin kertoa, että jos töissä on ollut meteliä normipäivinä, niin sinä päivänä sitä oli kyllä triplasti enemmän
(
Read more... )
Comments 3
Ei siis auta muu: pakko lopettaa kesken, kun muuten en oo ikäpäivänä harjottelussa...
Reply
naureskelin teidän ruoan odotuksille.
koin myötätuntokipua jaloissa mutakylpykävelystä.
sattu kun oksat rapsahteli käsille.
onneks ei tarvinnut kokea kuitenkaan silti niitä sähköjohtoja naamalla.... vaikka ehdinkin nähdä silmissäni sarjakuvamaisia kuvia, kuinka kärvistytte siellä bussin katolla.
tämän jälkeen oli hyvä nukahtaa ja nähdä lämpimiä unia ja herätä siihen että palelee niiiiin paljon ettei järkee!
Reply
Melkoset synttärit ja muutkin seikkailut!
Reply
Leave a comment