Praha
Prahassa oli upeaa. En sitä sanoin kykene kuvaamaan, mutta yritänpähän kuitenkin.
Torstai 12.1.
Herätys varttia vaille viisi. Suihkuun, viime hetken pakkaamiset ja Itäkeskukseen. Lentoasemalla kaikki sujui hyvin ja joskus seitsemän ja kahdeksan välillä istuimmekin jo Outin kanssa lentokoneessa odottamassa lähtöä. Tai no minä odotin lähtöä, Outi luki lehteä. Olin viimeksi lentänyt joskus alle kouluikäisenä, joten ilmaannousu jännitti. Olihan se sitten hienoa - tihrustaa märän ja likaisen ikkunan läpi pienenevää Helsinkiä ja teiden valomatoja, sekä hetken päästä kuun valaisemia pilvimassoja.
Jouduimme vaihtamaan konetta Kööpenhaminassa, ja koska olimme päättäneet säästää lentojen hinnoissa, vaihtoa piti odotella nelisen tuntia. No mikäs siinä - yritimme kuvitella millaista olisi elää terminaalissa maiden välissä, niin kuin Tom Hanksin hahmo siinä elokuvassa oli tehnyt. Kai siellä hengissä pysyisi, jos vain rahat riittäisi. Voisi syödä pikaruokaravintoloissa ja ostaa viinaa tax freestä.
Olimme perillä Prahassa joskus kolmen ja neljän välillä. Selvisimme hotellillemme helposti, sillä lentokentältä oli suora bussiyhteys lähimmälle metroasemalle, ja hotellmme oli puolestaan aivan erään keskustan metroaseman vieressä. Hotelli oli pieni, mutta huoneemme oli tilava ja viihtyisä. Näköalaa meillä ei ollut, mutta sen korvasi pieni televisio ja Saksan Music Television.
Asetuttuamme hotelliin ja koomattuamme hetken päätimme lähteä katsomaan Prahaa. Olimme suunnitelleet pari erilaista kävelyreittiä, mutta koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme vain vaeltaa ympäriinsä vanhassa kaupungissa. Se oli ihan hyvä suunnitelma, sillä kauniita rakennuksia ja muuta nähtävää oli kyllä joka puolella.
Käveltyämme jalkamme kipeiksi testasimme Outille suositeltua ravintolaa, joka oli sisustettu vanhaan tapaan. En tiedä oliko ruokakin jotain paikallista perinneruokaa, mutta hyvää se ainakin oli. Päätin ennen matkaa pitää taukoa kasvissyönnistä, jotta voisin testata paikallisia ruokia. Myöhempinä päivinä syömäni ateriat eivät olleet kovin erikoisia, mutta noista ensimmäisen illan makkaroista näen unia vielä pitkään. Maiskis.
Palasimme hotellille maisemareittiä pitkin. Menimme nukkumaan jo joskus yhdeksän aikaan, sillä olimme molemmat nukkuneet huonosti koko alkuviikon.
Perjantai 13.1.
Perjantain vietimme Prahan linnassa. Se on mäen päälle rakennettu kompleksi, johon kuuluu useita kirkkoja ja palatsirakennuksia, sekä kesäpuutarha, joka oli nyt suljettuna. Mieleenpainuvin nähtävyys linnan alueella oli katedraali, sillä se oli ensimmäinen kerta kun näin katolilaisen kirkon. Sen koko ja mahtipontisuus tuntuvat vieläkin käsittämättömiltä. Ja minä kun olin luullut, että Turun tuomiokirkko on iso ja komea...
Kiersimme katselemassa linnan alueen nähtävyyksiä kuutisen tuntia, mikä tappoi jalkamme melko tehokkaasti. Emme jaksaneet enää käydä kävelemässä Juutalaiskortteleissa, joten menimme kuuntelemaan urkukonserttia vanhaan kirkkoon. Urkumusiikki nyt ei ole oikeastaan minun juttuni, mutta osassa kappaleista käytettiin myös jousia ja ne olivatkin paljon parempia. Konsertin jälkeen linkutimme takaisin hotellille ja päätimme istua illan sisällä. Hyvää viiniä ja saksalainen MTV - mikäs sen parempaa.
Lauantai 14.1.
Lauantai oli viimeinen kokonainen päivämme Prahassa. Kontaktimme oli luvannut viedä meidät illalla keikalle, joten päätimme antaa jaloillemme aikaa toipua. Menimme päiväretkelle Kutna Horaan, vanhaan kaivoskaupunkiin Prahan liepeillä. Oli mukavaa käyttää omien jalkojen sijaan bussia liikkumiseen.
Kutna Horan kohokohta oli Sedlecin (?) kirkko, jonka koristeluun oli oppaan mukaan käytetty 40 000 vainajan luut. Sisällä olikin krusifiksia lukuunottamatta kaikki koristukset tehty luista - siellä oli mm. kattokruunu, jonka valmistukseen oli käytetty kaikkia ihmiskehon luita. Outoa, että joskus on ollut aika, jolloin tuollainen koristelutyö on tuntunut järkeenkäyvältä.
Kutna Horassa käynnin jälkeen kiertelimme vielä pari tuntia Prahassa ja ostimme samalla loput tuliaisista. Illalla matkasimme sitten metrolla tapaamaan illan emäntää. Hän johdatti meidät esikaupungin teollisuusalueelle, missä illan keikka oli. Kyse olikin yksittäisen keikan sijaan jonkinlaisesta vaihtoehtoisen musiikin klubista - mikä sinä iltana tarkoitti lähinnä punkia ja ska:ta. Oli outoa kasella paikallaolijoita, joista lähes kukaan ei ollut pukeutunut mustaan eikä miehistä kuin parilla ollut pitkät hiukset. Eihän se tietysti mikään metallitapahtuma ollut mutta Suomessa on tottunut siihen, että lavatansseissakin olisi hyvät mahdollisuudet törmätä hevarilta näyttäviin ihmisiin...
Ilta oli pitkä ja riemukas ja se päättyi onnellisesti meidän saadessamme kyydin takaisin hotellille. Sovimme, että Suomi voittaa Tsekin jääkiekossa olympialaisissa vastineeksi siitä, että he voittivat meidät jalkapallossa. Sitten oli aika nukkua (sammua).
Sunnuntai 15.1.
Krapula, väsymys ja viiden tunnin matkustus ei ollut hyvä yhdistelmä. Selvisimme hengissä Helsinkiin, mutta tyylistä ei paljoa pisteitä heru. Ilta menikin sitten presidentinvaalien tuloslaskennan ja suklaan parissa. Mutta nyt kun olen parina yönä jo nähnyt unia Prahasta ja päivät muistellut matkaa, niin tekisihän tuo mieli lähteä jo uudelleen. Eihän se paluumatka niin paha ollut...
Ehkä tästä voisi lähteä kohti Kertsiä, Physicumin kahvilakin menee varmaan kohta kiinni. Kouluangstia seuraa myöhemmin.
Torstai 12.1.
Herätys varttia vaille viisi. Suihkuun, viime hetken pakkaamiset ja Itäkeskukseen. Lentoasemalla kaikki sujui hyvin ja joskus seitsemän ja kahdeksan välillä istuimmekin jo Outin kanssa lentokoneessa odottamassa lähtöä. Tai no minä odotin lähtöä, Outi luki lehteä. Olin viimeksi lentänyt joskus alle kouluikäisenä, joten ilmaannousu jännitti. Olihan se sitten hienoa - tihrustaa märän ja likaisen ikkunan läpi pienenevää Helsinkiä ja teiden valomatoja, sekä hetken päästä kuun valaisemia pilvimassoja.
Jouduimme vaihtamaan konetta Kööpenhaminassa, ja koska olimme päättäneet säästää lentojen hinnoissa, vaihtoa piti odotella nelisen tuntia. No mikäs siinä - yritimme kuvitella millaista olisi elää terminaalissa maiden välissä, niin kuin Tom Hanksin hahmo siinä elokuvassa oli tehnyt. Kai siellä hengissä pysyisi, jos vain rahat riittäisi. Voisi syödä pikaruokaravintoloissa ja ostaa viinaa tax freestä.
Olimme perillä Prahassa joskus kolmen ja neljän välillä. Selvisimme hotellillemme helposti, sillä lentokentältä oli suora bussiyhteys lähimmälle metroasemalle, ja hotellmme oli puolestaan aivan erään keskustan metroaseman vieressä. Hotelli oli pieni, mutta huoneemme oli tilava ja viihtyisä. Näköalaa meillä ei ollut, mutta sen korvasi pieni televisio ja Saksan Music Television.
Asetuttuamme hotelliin ja koomattuamme hetken päätimme lähteä katsomaan Prahaa. Olimme suunnitelleet pari erilaista kävelyreittiä, mutta koska ilta alkoi jo hämärtää, päätimme vain vaeltaa ympäriinsä vanhassa kaupungissa. Se oli ihan hyvä suunnitelma, sillä kauniita rakennuksia ja muuta nähtävää oli kyllä joka puolella.
Käveltyämme jalkamme kipeiksi testasimme Outille suositeltua ravintolaa, joka oli sisustettu vanhaan tapaan. En tiedä oliko ruokakin jotain paikallista perinneruokaa, mutta hyvää se ainakin oli. Päätin ennen matkaa pitää taukoa kasvissyönnistä, jotta voisin testata paikallisia ruokia. Myöhempinä päivinä syömäni ateriat eivät olleet kovin erikoisia, mutta noista ensimmäisen illan makkaroista näen unia vielä pitkään. Maiskis.
Palasimme hotellille maisemareittiä pitkin. Menimme nukkumaan jo joskus yhdeksän aikaan, sillä olimme molemmat nukkuneet huonosti koko alkuviikon.
Perjantai 13.1.
Perjantain vietimme Prahan linnassa. Se on mäen päälle rakennettu kompleksi, johon kuuluu useita kirkkoja ja palatsirakennuksia, sekä kesäpuutarha, joka oli nyt suljettuna. Mieleenpainuvin nähtävyys linnan alueella oli katedraali, sillä se oli ensimmäinen kerta kun näin katolilaisen kirkon. Sen koko ja mahtipontisuus tuntuvat vieläkin käsittämättömiltä. Ja minä kun olin luullut, että Turun tuomiokirkko on iso ja komea...
Kiersimme katselemassa linnan alueen nähtävyyksiä kuutisen tuntia, mikä tappoi jalkamme melko tehokkaasti. Emme jaksaneet enää käydä kävelemässä Juutalaiskortteleissa, joten menimme kuuntelemaan urkukonserttia vanhaan kirkkoon. Urkumusiikki nyt ei ole oikeastaan minun juttuni, mutta osassa kappaleista käytettiin myös jousia ja ne olivatkin paljon parempia. Konsertin jälkeen linkutimme takaisin hotellille ja päätimme istua illan sisällä. Hyvää viiniä ja saksalainen MTV - mikäs sen parempaa.
Lauantai 14.1.
Lauantai oli viimeinen kokonainen päivämme Prahassa. Kontaktimme oli luvannut viedä meidät illalla keikalle, joten päätimme antaa jaloillemme aikaa toipua. Menimme päiväretkelle Kutna Horaan, vanhaan kaivoskaupunkiin Prahan liepeillä. Oli mukavaa käyttää omien jalkojen sijaan bussia liikkumiseen.
Kutna Horan kohokohta oli Sedlecin (?) kirkko, jonka koristeluun oli oppaan mukaan käytetty 40 000 vainajan luut. Sisällä olikin krusifiksia lukuunottamatta kaikki koristukset tehty luista - siellä oli mm. kattokruunu, jonka valmistukseen oli käytetty kaikkia ihmiskehon luita. Outoa, että joskus on ollut aika, jolloin tuollainen koristelutyö on tuntunut järkeenkäyvältä.
Kutna Horassa käynnin jälkeen kiertelimme vielä pari tuntia Prahassa ja ostimme samalla loput tuliaisista. Illalla matkasimme sitten metrolla tapaamaan illan emäntää. Hän johdatti meidät esikaupungin teollisuusalueelle, missä illan keikka oli. Kyse olikin yksittäisen keikan sijaan jonkinlaisesta vaihtoehtoisen musiikin klubista - mikä sinä iltana tarkoitti lähinnä punkia ja ska:ta. Oli outoa kasella paikallaolijoita, joista lähes kukaan ei ollut pukeutunut mustaan eikä miehistä kuin parilla ollut pitkät hiukset. Eihän se tietysti mikään metallitapahtuma ollut mutta Suomessa on tottunut siihen, että lavatansseissakin olisi hyvät mahdollisuudet törmätä hevarilta näyttäviin ihmisiin...
Ilta oli pitkä ja riemukas ja se päättyi onnellisesti meidän saadessamme kyydin takaisin hotellille. Sovimme, että Suomi voittaa Tsekin jääkiekossa olympialaisissa vastineeksi siitä, että he voittivat meidät jalkapallossa. Sitten oli aika nukkua (sammua).
Sunnuntai 15.1.
Krapula, väsymys ja viiden tunnin matkustus ei ollut hyvä yhdistelmä. Selvisimme hengissä Helsinkiin, mutta tyylistä ei paljoa pisteitä heru. Ilta menikin sitten presidentinvaalien tuloslaskennan ja suklaan parissa. Mutta nyt kun olen parina yönä jo nähnyt unia Prahasta ja päivät muistellut matkaa, niin tekisihän tuo mieli lähteä jo uudelleen. Eihän se paluumatka niin paha ollut...
Ehkä tästä voisi lähteä kohti Kertsiä, Physicumin kahvilakin menee varmaan kohta kiinni. Kouluangstia seuraa myöhemmin.