Ei vieläkään mitään...
Minua alkaa hermostuttaa todella. Syyslukukausi on jo melkein ohi eikä vilaustakaan. Muut käyvät jatkuvasti varomattomammiksi. He uskovat joka päivä vahvemmin siihen, että kaikki on vihdoin takana ja he voivat katsoa eteenpäin kauemmaskin, kuin seuraavan kulman taakse.
Se ei käy. Kohtaloa ei päihitetä pakenemalla naapurikaupunkiin, toiseen maahan tai edes avaruusasemalle! Se ei vain ole mahdollista. Ei meille. Heitä pitäisi muistuttaa siitä ennen kuin he todella unohtavat todellisuuden.
Hmm. En voi antaa uuden vuoden käynnistyä näin, mutta voin varmaan odottaa vielä joulun yli. Ehkä pitäisi myös yrittää puhua muille ensin.
Eyesille: Emme ole pitkään aikaan jutelleet kunnolla kahdestaan, joten lähtisitkö jonain päivänä kanssani järvelle? ^_^