Yksityinen
Mitä se viime viikkoinen ikinä olikin, olen todella helpottunut että se on ohi ja näköni on taas ennallaan. Se kaikki ei olisi tuntunut niin inhottavalta, ellei Choutaroun olisi koko ajan tarvinnut olla huolissaan. Hän jätti tunnitkin väliin ollakseen kanssani, vaikka yritin vakuutella, että pärjäisin aivan hyvin muutaman tunnin yksinkin. Inhoan sellaista, kun joku huolehtii puolestani ja laiminlyö omia velvollisuuksiaan..
Kompastelin ja kaatuilin niiden muutaman päivän aikana useampaan kertaan ja Choutarou oli koko ajan vieressä, kun jotain tapahtui.. Nolottaa vieläkin ajatella koko asiaa. Mitä Choutaroukin mahtoi ajatella?
En sano, ettenkö olisi kiitollinen hänelle, mutta hänen pitäisi huolehtia myös itsestään, eikä antaa minun mennä oman elämänsä edelle.
Huonetoverinikin käyttäytyi jokin aika sitten vähän kummallisesti. Ei hän sanonut mitään, enkä kehdannut kysyäkään, mutta nyt hän vaikuttaa olevan taas aika lailla oma itsensä.