Voi heidi:( Ihan hanurista! Oon myös monta kertaa miettinyt, että olisi tosiaan ollut mukavampaa kun ei tiedä, mutta siihen olotilaan ei vain voi jäädä.. Aina on pakko ottaa riski näissä asioissa ja vaikka kuinka valmistautuu niin silti kun se oikeasti sitten tapahtuu, se tuntuu kamalalta. Vasta sen hylkäämisen tunteen jälkeen se tietämätön olotila tuntuu paremmalta ja toivoo voivansa palata siihen takaisin, mutta silloin se ei enää onnistukaan ja sitten vannoo itselleen, ettei tee enää koskaan aloitetta ellei ole 1000% varma siitä, että saa tunteilleen vastakaikua ja sitä ei tosiaan voi tietää koskaan:( Kamalaa sanoa, mutta on jotenkin lohduttavaa, että joku muukin taistelee tän saman asian ja yksinäisyyden kanssa. Aina sanotaan, että "no onhan sulla kavereita ja ethän sä yksin oo ja nauti elämän muista asioista" mut jotenkin mikään ei vain tunnu miltään niin kauan, kun ei oo sitä omaa rakasta vierellä, jotain semmoista ihmistä, (jolla ei ole sukuvelvoitteita rakastaa) joka rakastaa sun kaikkia puolia ja on valmis jakamaan elämänsä
( ... )
Comments 1
Reply
Leave a comment