Loki: Akaya Kirihara vs. Yuuta Fuji
Tänään tapahtunut loki tämän kommentin seurauksena.
Tilanne jatkuu kohtapuoliin merkinnöissä ja kommenteissa. Tämä vain oli tällainen minitapahtuma.
--
Tyynysodan jälkeisinä päivinä oli vaikea keskittyä mihinkään, joten Akaya ei ollut heti huomannut kaikkia merkintöjä, mitä oli tullut. Huomattuaan kuitenkin Yuutan tyynymerkinnän hän ei voinut olla kommentoimatta jotain loukkaavaa. Ei se mitään, vaikka kukaan ei huomaisi (ja Fuji I ei toivottavasti huomaisikaan), sillä se oli lähinnä kommentoitu vain hänen omaksi ilokseen.
Akaya venytteli ja siirtyi makoilemaan sängylleen. No, se oli ainakin hetkeksi vienyt tylsyyttä pois. Nyt sitten piti keksiä jotain muuta... ehkä hän voisi soittaa Hizumille ja kysyä lähtisikö tämä jonnekin.
Yuuta oli jo lähes unohtanut kadonneen tyynynsä etsintämerkinnän ja hyväksynyt, että joutuu käyttämään tulevaisuudessa toista tyynyä. Merkintään oli kuitenkin tullut parin päivän viiveellä uusi kommentti. Koska nuorempi Fuji ei ollut tottunut varatyynyyn, jota nyt joutui käyttämään, hän ei suoraan sanottuna ollut nukkunut mitenkään erityisen hyvin. Joten ei tarvittu kuin se yksi pieni loukkaava kommentti siltä Rikkain merileväpäältä, ja Yuutan kärsivällisyys oli lähes täysin menetetty.
Jos pojan kärsivällisyys olisi mennyt täysin, hän olisi nyt jo Orionissa iskemässä Kiriharan nenää uuteen muotoon. Mutta koska Yuutalla vielä pieni ripe oli kärsivällisyyttään jäljellä, hän vain nappasi tyynynsä käteen ja marssi mitään sanomatta ovet paukkuen ulos huoneesta ja otti suunnakseen punamustaväritteisen asuntolan.
Jos joku olisi sattunut katsomaan sillä hetkellä ulos minkä tahansa asuntola ikkunasta, hän olisi voinut ihmetellä, miksi erittäin vakavan näköinen, synkkäilmeinen nuori mies marssi tyyny kädessään pihamaan poikki.
Yuuta ei edes ajatellut sitä, vaan määrätietoisesti ympärilleen katsomatta käveli suoraan Agitan asuntolasta Orionin etuovelle. Yhdellä vilkaisulla Yuuta sai selville Orionin hieman kärsineestä nimitaulusta Rikkain demonin huoneen. Ensimmäinen kerros, loistavaa. Ei tarvitse lähteä kiipeämään kauas yläkertaan.
Yuutan hyvä onni tuntui jatkuvan, sillä hänen kohdehuoneensa ovi oli raollaan. Ei hän paljon miettinyt, miksi joku jättäisi ovensa auki, vaan yksinkertaisesti potkaisi raollaan olevan oven selälleen, marssi suoraan huoneen poikki ja iski tyynynsä melkoisella voimalla päin sängyllä makaavan pojan naamaan. Tyyny sai hänen puolestaan jäädä siihen koristamaan Kiriharan naamaa, Yuuta tyytyi vain kääntymään kannoillaan ja lähti huoneesta yhtä määrätietoisesti kuin sinne oli tullutkin.
Akaya oli jo ehtinyt rentoutumaan, kun tajusi, että hän oli unohtanut laittaa oven kunnolla kiinni tultuaan sisälle. No, ei voi mitään. Laharl varmaan laittaisi sen kiinni, kun huomaisi. Turha hänen olisi siitä liikkua, kun asentokin oli niin mukava. Poika otti kännykkänsä taskustaan ja rupesi kirjoittamaan tekstiviestiä Hizumille soittamisen sijaan.
“Haluatko tavata my”
Ovenkolahdus sai Akayan keskeyttämään kirjoittamisensa ja katsomaan ylös... minkä takia Yuutan heittämä tyyny osui suoraan hänen naamaansa. Se sattui aika paljon, mutta sitäkin enemmän hämmensi. Hämmennyksensä aikana Akaya onnistui vahingossa lähettämään Hizumille tarkoitetun tekstiviestin hieman muokattuna (“Haluatko tavata my6093eff”). Akaya puisteli tyynyn pois naamaltaan ja ehti vielä nähdä Yuutan selän lähtemästä ovesta ulos.
Hämmenyksensä tilalle ilmaantui ärtymys. Rikkaidain ässä, demoniksin kutsuttu poika, oli nopeammin ylhäällä kuin kukaan olisi ehtinyt uskaltaa sanoa ja juoksi ovesta toisen pojan perään. “FUJI!” Ja hyppäsi tämän kimppuun.
Yuuta olisi tahtonut erittäin mielellään ignoorata Kiriharan, mutta onnekseen hän kuitenkin päätti huudon kuullessaan kääntyä. Jos hän ei olisi kääntynyt, Kirihara olisi ollut varsin ikävästi hänen niskassaan ja Yuutan mahdollisuus puolustaa itseään olisi ollut heikompi, mutta nyt hän onnekseen ehti ottaa poikaa käsillään vastaan.
Iskun voimasta molemmat pojat rojahtivat asuntolan käytävälle pitkin pituuttaan. Yuuta ei onnekseen täysin rusentunut vanhemman pojan alle, mutta jäi kuitenkin sen verran alapuolelle, että hänen ensimmäinen reaktionsa oli iskeä polvellaan orionilaista lantioon saadakseen tämän pois päältään. Samalla hän kuitenkin tarttui käsillään siihen mistä vain kiinni sai, oli se sitten Kiriharan ranne tai paidan kaulus. Jos Kirihara halusi tapella, sehän sopi Yuutalle!
Oikeastaan, Akaya ei ollut suunnitellut aloittavansa kunnollista tappelua, mutta jos kerta sellainen oli alkamassa, niin ei siitä peräännyttykään. Potku osui lantioon, mikä sai Akayan irivstämään ja potkaisemaan takaisin, ihan sama mihin nyt sattuisi osumaan. Samalla hän tarttui myös Yuutan paidasta kiinni... no, ainakin toisella kädellään, sillä Yuutalla oli hänen toinen ranteensa. Samalla hän yritti pitää valta-asemansa ja pysyä siinä päällä, ettei nuorempi poika pääsisi niskan päälle.
Yuuta tunsi ja kuuli puseronsa saumojen protestoivan Kiriharan tarttuessa hänen paitaansa. Luultavasti paita joutaisi roskiin tämän illan jälkeen. Tosin ei Kiriharankaan pusero sen paremmassa kunnossa olisi, sen verran ikävää ääntä sen saumoista kuului. Mutta puseroilla ei nyt ollut mitään väliä, Yuutan ilta oli joka tapauksessa huono ja hän oli vihaisempi kuin pitkään aikaan, ja Kirihara sattui olemaan mitä oivallisin kohde purkaa sitä raivoa. Ei Yuuta muutenkaan Kiriharasta pitänyt, mutta ei Yuuta ollut sitäkään koskaan unohtanut, miten Kirihara oli satuttanut hänen veljeään. Ei varmasti olisi paha asia, jos Kirihara nyt saisi turpaansa.
Yuutan potku oli selvästi tuntunut kohtalaisesti, mutta niin kyllä Kiriharankin potku tuntui osuessaan Yuutaa suoraan palleaan. Yuuta tunsi ilman pakenevan keuhkoistaan, mutta ei hän silti luovuttamaan suostuisi. Vaikka Kirihara yhä saikin pidettyä valta-asemansa, Yuuta sai jaettua lyöntejä ja potkuja tasaiseen tahtiin.
Nuoremman pojan potkujen ja lyöntejen lisääntyessä Akayan valta-asema alkoi horjua ja nuorempi poika sai kun saikin osat vaihdettua. Tätähän ei orionilainen sietäisi! Muutaman potkun ja yhden lyönnin jälkeen osat olivat vaihtuneet taas, minkä jälkeen osat vaihtuivat taas... se näytti tavallaan kierimiseltä enemmän kuin tappelemiselta, kun molemmat vain heittelivät toisiaan edes takaisin.
… ja sama jatkui vielä useita minuutteja ennen kuin heidät keskeytettiin.
Tilanne jatkuu kohtapuoliin merkinnöissä ja kommenteissa. Tämä vain oli tällainen minitapahtuma.
--
Tyynysodan jälkeisinä päivinä oli vaikea keskittyä mihinkään, joten Akaya ei ollut heti huomannut kaikkia merkintöjä, mitä oli tullut. Huomattuaan kuitenkin Yuutan tyynymerkinnän hän ei voinut olla kommentoimatta jotain loukkaavaa. Ei se mitään, vaikka kukaan ei huomaisi (ja Fuji I ei toivottavasti huomaisikaan), sillä se oli lähinnä kommentoitu vain hänen omaksi ilokseen.
Akaya venytteli ja siirtyi makoilemaan sängylleen. No, se oli ainakin hetkeksi vienyt tylsyyttä pois. Nyt sitten piti keksiä jotain muuta... ehkä hän voisi soittaa Hizumille ja kysyä lähtisikö tämä jonnekin.
Yuuta oli jo lähes unohtanut kadonneen tyynynsä etsintämerkinnän ja hyväksynyt, että joutuu käyttämään tulevaisuudessa toista tyynyä. Merkintään oli kuitenkin tullut parin päivän viiveellä uusi kommentti. Koska nuorempi Fuji ei ollut tottunut varatyynyyn, jota nyt joutui käyttämään, hän ei suoraan sanottuna ollut nukkunut mitenkään erityisen hyvin. Joten ei tarvittu kuin se yksi pieni loukkaava kommentti siltä Rikkain merileväpäältä, ja Yuutan kärsivällisyys oli lähes täysin menetetty.
Jos pojan kärsivällisyys olisi mennyt täysin, hän olisi nyt jo Orionissa iskemässä Kiriharan nenää uuteen muotoon. Mutta koska Yuutalla vielä pieni ripe oli kärsivällisyyttään jäljellä, hän vain nappasi tyynynsä käteen ja marssi mitään sanomatta ovet paukkuen ulos huoneesta ja otti suunnakseen punamustaväritteisen asuntolan.
Jos joku olisi sattunut katsomaan sillä hetkellä ulos minkä tahansa asuntola ikkunasta, hän olisi voinut ihmetellä, miksi erittäin vakavan näköinen, synkkäilmeinen nuori mies marssi tyyny kädessään pihamaan poikki.
Yuuta ei edes ajatellut sitä, vaan määrätietoisesti ympärilleen katsomatta käveli suoraan Agitan asuntolasta Orionin etuovelle. Yhdellä vilkaisulla Yuuta sai selville Orionin hieman kärsineestä nimitaulusta Rikkain demonin huoneen. Ensimmäinen kerros, loistavaa. Ei tarvitse lähteä kiipeämään kauas yläkertaan.
Yuutan hyvä onni tuntui jatkuvan, sillä hänen kohdehuoneensa ovi oli raollaan. Ei hän paljon miettinyt, miksi joku jättäisi ovensa auki, vaan yksinkertaisesti potkaisi raollaan olevan oven selälleen, marssi suoraan huoneen poikki ja iski tyynynsä melkoisella voimalla päin sängyllä makaavan pojan naamaan. Tyyny sai hänen puolestaan jäädä siihen koristamaan Kiriharan naamaa, Yuuta tyytyi vain kääntymään kannoillaan ja lähti huoneesta yhtä määrätietoisesti kuin sinne oli tullutkin.
Akaya oli jo ehtinyt rentoutumaan, kun tajusi, että hän oli unohtanut laittaa oven kunnolla kiinni tultuaan sisälle. No, ei voi mitään. Laharl varmaan laittaisi sen kiinni, kun huomaisi. Turha hänen olisi siitä liikkua, kun asentokin oli niin mukava. Poika otti kännykkänsä taskustaan ja rupesi kirjoittamaan tekstiviestiä Hizumille soittamisen sijaan.
“Haluatko tavata my”
Ovenkolahdus sai Akayan keskeyttämään kirjoittamisensa ja katsomaan ylös... minkä takia Yuutan heittämä tyyny osui suoraan hänen naamaansa. Se sattui aika paljon, mutta sitäkin enemmän hämmensi. Hämmennyksensä aikana Akaya onnistui vahingossa lähettämään Hizumille tarkoitetun tekstiviestin hieman muokattuna (“Haluatko tavata my6093eff”). Akaya puisteli tyynyn pois naamaltaan ja ehti vielä nähdä Yuutan selän lähtemästä ovesta ulos.
Hämmenyksensä tilalle ilmaantui ärtymys. Rikkaidain ässä, demoniksin kutsuttu poika, oli nopeammin ylhäällä kuin kukaan olisi ehtinyt uskaltaa sanoa ja juoksi ovesta toisen pojan perään. “FUJI!” Ja hyppäsi tämän kimppuun.
Yuuta olisi tahtonut erittäin mielellään ignoorata Kiriharan, mutta onnekseen hän kuitenkin päätti huudon kuullessaan kääntyä. Jos hän ei olisi kääntynyt, Kirihara olisi ollut varsin ikävästi hänen niskassaan ja Yuutan mahdollisuus puolustaa itseään olisi ollut heikompi, mutta nyt hän onnekseen ehti ottaa poikaa käsillään vastaan.
Iskun voimasta molemmat pojat rojahtivat asuntolan käytävälle pitkin pituuttaan. Yuuta ei onnekseen täysin rusentunut vanhemman pojan alle, mutta jäi kuitenkin sen verran alapuolelle, että hänen ensimmäinen reaktionsa oli iskeä polvellaan orionilaista lantioon saadakseen tämän pois päältään. Samalla hän kuitenkin tarttui käsillään siihen mistä vain kiinni sai, oli se sitten Kiriharan ranne tai paidan kaulus. Jos Kirihara halusi tapella, sehän sopi Yuutalle!
Oikeastaan, Akaya ei ollut suunnitellut aloittavansa kunnollista tappelua, mutta jos kerta sellainen oli alkamassa, niin ei siitä peräännyttykään. Potku osui lantioon, mikä sai Akayan irivstämään ja potkaisemaan takaisin, ihan sama mihin nyt sattuisi osumaan. Samalla hän tarttui myös Yuutan paidasta kiinni... no, ainakin toisella kädellään, sillä Yuutalla oli hänen toinen ranteensa. Samalla hän yritti pitää valta-asemansa ja pysyä siinä päällä, ettei nuorempi poika pääsisi niskan päälle.
Yuuta tunsi ja kuuli puseronsa saumojen protestoivan Kiriharan tarttuessa hänen paitaansa. Luultavasti paita joutaisi roskiin tämän illan jälkeen. Tosin ei Kiriharankaan pusero sen paremmassa kunnossa olisi, sen verran ikävää ääntä sen saumoista kuului. Mutta puseroilla ei nyt ollut mitään väliä, Yuutan ilta oli joka tapauksessa huono ja hän oli vihaisempi kuin pitkään aikaan, ja Kirihara sattui olemaan mitä oivallisin kohde purkaa sitä raivoa. Ei Yuuta muutenkaan Kiriharasta pitänyt, mutta ei Yuuta ollut sitäkään koskaan unohtanut, miten Kirihara oli satuttanut hänen veljeään. Ei varmasti olisi paha asia, jos Kirihara nyt saisi turpaansa.
Yuutan potku oli selvästi tuntunut kohtalaisesti, mutta niin kyllä Kiriharankin potku tuntui osuessaan Yuutaa suoraan palleaan. Yuuta tunsi ilman pakenevan keuhkoistaan, mutta ei hän silti luovuttamaan suostuisi. Vaikka Kirihara yhä saikin pidettyä valta-asemansa, Yuuta sai jaettua lyöntejä ja potkuja tasaiseen tahtiin.
Nuoremman pojan potkujen ja lyöntejen lisääntyessä Akayan valta-asema alkoi horjua ja nuorempi poika sai kun saikin osat vaihdettua. Tätähän ei orionilainen sietäisi! Muutaman potkun ja yhden lyönnin jälkeen osat olivat vaihtuneet taas, minkä jälkeen osat vaihtuivat taas... se näytti tavallaan kierimiseltä enemmän kuin tappelemiselta, kun molemmat vain heittelivät toisiaan edes takaisin.
… ja sama jatkui vielä useita minuutteja ennen kuin heidät keskeytettiin.