(no subject)
Nakutat pöydän pintaa.
Kyntesi päästävät välillä raapivan äänen. Ne ovat pitkät kuin naisilla, ei miehillä pitäisi olla sellaisia sormia. Käsiä. Kauniita.
Tuijotat selkääni, sillä lakkasin aika päiviä sitten katsomasta sinua silmiin, aika päiviä sitten olemasta sinuun päin. Etkä sinä tajua. Tuijotat vain kärsimättömänä selkääni, piirrät tikarin paikkaa lapaluuni alle katseellasi. Sormeni näpräävät kissanruokapaketin reunoja yhä hermostuneimpina, kyykistyn alas ja kaadan hyytelömäisen ruuan turkoosiin kulhoon. Kissat eivät välitä kiittää minua, ne käyvät suoraan asiaan. Kuten sinäkin, et sinä koskaan yritä olla mieliksi. Käyt vain suoraan asiaan.
Tartut kevein käsin lanteistani ja vedät kiinni itseesi, jahka olen noussut. En käänny vieläkään, sillä olet jo aika päiviä sitten lakannut yrittämästä pyörittää minua kuin partneria tanssilattialla nähdäksesi kasvoni. Siirrät vain hiukseni olkani ylitse valumaan rintani päälle ja painat kasvosi niskaani. Hengität minua ja annat suudelman niskanikamalle, jota kutsut auringoksi sen ympärillä näkyvien verisuonien vuoksi, jotka ovat kuin säteitä. Et sano sanaakaan, joten minun ei tarvitse vastata. Voin vain tuijottaa kun kissat syövät ja odottaa että päästät irti.
Istun sängyn reunalla, parvekkeen ovi on auki ja verhot lepattavat sisälle ulkona käyvän tuulen vuoksi. Ihoni on kananlihalla, varpaani koskettavat kylmää lattiaa. Sinä makaat vain muutaman kymmenen sentin päässä, nukut kuin lapsi toinen kätesi minun paikalleni unohtuneena. Kiedot peittoa tiukemmin ympärillesi, mutta et herää. Ostimme erilliset peitot kaksi viikkoa sitten.
Nousen ylös ja hiivin parvekkeelle. Istun parvekkeen lattialle nurkkaan ja kuuntelen yön liikennettä. Yksikään auto ei päästä ääntä.
Herään aamulla neljä tuntia jälkeesi, kahvi on jäähtynyt pannuunsa ja aamupala tarvikkeet on kerätty pois. Poltat savuketta ja kerrot että meidän pitää erota.