Tiedättekö, mieleeni tuli hiljattain eräs ajatus. Ajatus siitä, että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä: niitä jotka tekevät ja niitä jotka kokevatTekijän tunnistaa helposti, sillä heitä löytyy kaikilta yhteiskuntamme osa-alueilta aina pakkomielteisistä tiedemiehistä ja insinööreistä keskiluokkaiseen työnarkomaaniin. Heitä kuvaa eräänlainen
(
Read more... )
Comments 8
Sitä tajuaa tässä taas millä puolen aitaa sitä itsekin tallustaa.
Reply
Reply
(The comment has been removed)
Aivan! Tärkeää ei niinkään ole se, että näkeekö muut sen kuin minä, vaan että he kokisivat edes jotain. Seuraavaksi voidaan sitten yrittää pukea se koettu sanoiksi ja ehkä jopa vertailla kokemuksia, mistä saattaa seurata jopa keskustelu.
Reply
tuntevatko kokijat mielihyvää tekijöiden kustannuksella ja päinvastoin?
veisikö tekijöiden kokemuksista pohjan pois se, että he eivät olisikaan edes esimerkiksi keskivertoja suorittajia? jos ei olisi itselle mieluista verokkiryhmää ja toisinpäin. voisiko kokija enää ajatella tekevänsä metsäretkiä ajatellen samalla kuinka tekijät jäävät paitsi tästä kokemisesta?
minusta tuntuu että moni tekijältä päällisinpuolin näyttävä ja vaikuttava saattaisi paljastua lähempää tarkasteltuna kokijaksi joka ei osaa kokea ja kokijalta päällisinpuolin näyttävä tekijältä joka ei osaa tehdä. kankeasti ilmaistu, mutta ymmärtänet. he näkisin tässä asiassa harmaaksi alueeksi, jotka ovat kaikista vähiten onnellisia.
Reply
päinvastoin? veisikö tekijöiden kokemuksista pohjan pois se, että he eivät olisikaan edes esimerkiksi keskivertoja suorittajia?
Varmasti kaikki ihmiset vertailevat itseään ja omaa elämäntilannettaan (ja sen sisältämäiä asioita kuten kumppanin laatu, terveys, työpaikka, älykkyys, varallisuus, kauneus jne.) ainakin välillä toisiin ihmisiin ja kanavoivat sitä kautta kohennusta itsetuntoonsa ja tyytyväisyyteensä. Vrt. "Et ole saavuttanut elämässäsi mitään! Minulla on sentään perhe, tila-auto, 2,3 lasta ja asuntolainaa!"
Sanottakoon, että itse kyllä sanoisin ihmisten vertailevat itseään toisiin enemmän kuin ehkä haluavat sitä itselle ja muille myöntääkään. Mutta niin, jos siitä saa hyvää mieltä ja jonkinlaista elämässä onnistuneisuuden tunnetta joka auttaa eteenpäin räpiköimiseen, niin mikäpä siinä sitten?
jos ei olisi itselle mieluista verokkiryhmää ja toisinpäin. voisiko kokija enää ajatella tekevänsä metsäretkiä ajatellen samalla kuinka tekijät jäävät paitsi tästä ( ... )
Reply
Mikä omasta mielestäni on erityisen harmillista on "turhan" tekemisen epämuodikkuus. Liittyykö se jotenkin viihdeteollisuuteen? Ei sepitetä kansanlauluja, sen tekee tekijänoikeuksistaan kynsin hampain pitelevä ammattipopulaarimuusikko. Me sitten makaamme kotona ja kulutamme viihdettä. Kirjoissa aina mennään luontoon porukalla, vietetään aikaa sepittämällä runoja ym. Täällä ei kannata, kun voi lukea kotona finlandiapalkittua romaania joka on paljon kehittävämpää kuin amatöörimäinen sepustelu. Amatööriys on muutenkin pannassa. Ei ole keskustelua, on vain virallinen "keskustelu" josta voi lukea lehdistä ja jota voi seurata kotona telkkarista. Ei tarvitse tehdä mitään "turhaa", koska ammattilainen tekee sen kuitenkin paremmin, ja on vähän naivia harrastaa paitsi ovet ja sälekaihtimet kiinni (ettei kukaan vain kuvittele, että luulen, että minusta tulisi jotain). On sitten virallisesti parempi, ( ... )
Reply
Kaikki riippuu sun sosiaalisuudesta, outoudesta ja adaptaatiokyvystäsi, eli ns. mutanttikertoimesta!
Mikä omasta mielestäni on erityisen harmillista on "turhan" tekemisen epämuodikkuus. Liittyykö se jotenkin viihdeteollisuuteen?
Mainio kommentti! Varmasti liittyy osaksi siihen ja median läpitunkevuuteen. Meillä on nimittäin kaikki erilaisten ammattikriitikoiden parhaaksi ja kauneimmaksi arvioima käsiemme ja silmiemme ulottuvilla, joten miksi enää vaivautua itse harrastelemaan? Sehän olisi vain säälittävää amatöörimäistä näpertelyä, kun on kerran "parempaa virallistakin tarjolla".
Ja kiitos siitä vastineesta uskontokeskusteluun. Mulla on siihen yksi vastinekin tulossa, jos nyt vain koskaan saan sitä kokonaan aivoista paper... ruudulle siirrettyä. Lupaan kuitenkin yrittää!
Reply
Minä en oikein koe mitään, ja sekös vasta masentaa; ja siksi minun täytyy yrittää väkisin konstruoida itselleni jotain, jota voisin 'kokea'. Nyt olen jo niin pitkällä, etten enää tiedä, mistä oikeasti pidän ja mistä pidän vain sen vuoksi, että minä haluan jostain pitää.
Reply
Leave a comment