Yay. Matkakertomuksen kolmas osa olisi sitten vihdoin täällä. Olen äärimmäisen väsynyt tällä hetkellä töiden takia joten kirjoitusvirheitä löytyy todennäköisesti tavallista enemmän ja teksti on muutenkin vähän bleeh. Mutta eiköhän siitä kuitenkin jonkinlaisen kuvan saa siitä mitä lauantaina Blackpoolissa tapahtui. Enjoy.
Lauantai 17.9.
Ladies and Gentlemen, Tom Lenk and Jonathan Woodward! (Tällä kertaa ihan aikuisten oikeasti.)
Aikaisen herätyksen (klo: 7:00) ja aamupalan jälkeen alkoi koko viikonlopun pahin päivä. Jonotusta, jonotusta, jonotusta ja jonotusta. Ja joko mainitsin? Jonotusta. Yhdeksän aikoihin se alkoi, kun menin jonottamaan kuvaan Potentiaalisten kanssa. Lopulta vuoroni tultua Iyari, Indigo ja Felicia hymyilivät sille kuinka meille kaikille oli sattunut päälle jotain vaaleanpunaista. Jälleen kerran kuva oli nopeasti ohi ja melko pian tämän jälkeen päästiin jonottamaan viikonlopun ensimmäisiä nimmareita. Vuorossa olivat Robia La Morte, James Leary, George Hertzberg ja Neil Roberts. Ensin jonotimme Robialta nimmareita, mutta koska häneltä pystyi ostamaan kalentereita, kuvia ja cd-levyjä niin jono liikkui hitaasti. Osa ihmisistä siirrettiin sitten Jamesin kohdalle jotta jono saataisiin kulkemaan nopeammin. Oman vuoroni tullessa ojensin hänelle yhden aiemmin ostamani kuvan sekä Suomesta tuomani keräilykortin jossa oli Clem. Puhuimme nämä perinteiset mitä kuuluu jne. jolloin James kertoi olevansa hieman väsynyt ja myönsi ottaneensa ehkä muutaman kaljan liikaa edellisenä iltana. ;) Itse en valitettavasti ollut paikalla tätä todistamassa, mutta Villeltä ja muilta kuulin kuinka James oli tanssinut pöydillä ja ollut muutenkin aika *krhm* "hyvässä" kunnossa. Jamesin jälkeen oli vuorossa George jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan Suomesta ja hän kertoi kuinka oli saanut nykiä Jamesia alas pöydiltä edellisenä iltana. Häneltä sain nimmarin con bookiini (pieni kirjanen jossa oli vähän infoa Primesta ja kaikista vieraista). Nyt jälkikäteen vähän harmittaa, kun en Georgelta ostanut kunnon kuvaa. Vaikka eipä siihen olisi ollut oikein varaakaan, että ehkä ihan hyvä kuitenkin.
Georgen pöydän luota suuntasin Neil Robertsin luokse jonka kohdalla ei ollutkaan ketään sillä hetkellä. Ilmeisesti aika moni kävijä skippasi hänet kokonaan, koska kyseessä oli henkilö, joka ei ole ollut mukana Buffyssa. Ojensin hänen avustajalleen con bookini samalla, kun Neil nousi seisomaan, katsoi minua silmiin, kätteli ja kysyi nimeäni (kutsui sweetheartiksi oikein ;) jenkit...) ja antoi poskisuukon. Pienen hetken hän yritti tavata sukunimeäni nimilapustani ja sitten luovutti. Sanottuani sen ääneen kysyikin hän heti, että olenko Suomesta. Piksa oli vissiin käynyt hakemassa Neilin nimikirjoituksen aiemmin joten hän tiesi, että paikalla on suomalaisia. Sain nimikirjoituksen con bookiini (olin muuten ainoa meidän porukasta joka sai oikein omistuskirjoituksenkin ;)), kättelin häntä vielä kerran ja sanoin kuinka oli mukava tavata hänet. Sitten olikin vuorossa viimeisen nimmarin haku. Robian kohdalla ei juuri jonoa ollut joten pääsin aika nopeasti valitsemaan kuvan johon hänen nimmarinsa pyytäisin. Robia kirjoitti nimensä ostamaani kuvaan ja kysyi sitten, että haluaisinko nimmarin myös con bookiini, joka oli kädessäni. Ojensin sitten myös sen hänelle ja saatuani nimikirjoitukset kiitin kauniisti ja lähdin pois salista.
Nimmareiden haun jälkeen lähdinkin jonottamaan seuraavaan yhteiskuvaan. Tällä kertaa vuorossa oli kuva Claren kanssa. Minun vuoroni koittaessa Clare huudahti "I love your poncho!" (päivän ensimmäinen, mutta ei tosiaankaan viimeinen kerta, kun vaatetustani kehuttiin :) ). Asetuin Claren vierelle kuvattavaksi ja kun kuva oli otettu, lähdin pois paikaltani, mutta Clare ja valokuvaaja pyysivät minut takaisin. Clare oli kuulemma räpsäyttänyt silmiään juuri kuvaa otettaessa joten piti ottaa uusi kuva. Tämän jälkeen siirryin hetkeksi main halliin kuuntelemaan Felicia Dayn ja Indigon Q&A:ta. Heidän seuranaan lavalla olisi pitänyt olla myös Tom Lenk ja tästä Felicia vitsailikin muutamaan otteeseen. Hän kertoi Tomin olevan vain ujo ja sanoi tämän olevan hänen taskussaan. Yhdessä vaiheessa Felicia myös esitti murskaavansa Tomin taskuunsa. :) Hassu tyttö. Kesken Q&A:n jouduin kuitenkin menemään taas jonoon, kun vuorossa oli kuva Armin Shimermanin kanssa. Ennen minua kuvassa kävi eräs Starfuryn foorumilta tuttu pari joka oli vihitty aiemmin aamulla. Tuli ainakin hieman erilaisia hääkuvia, kun päivän mittaan kävivät useammassakin kuvassa tähtien kanssa. :)
Felicia ja Indigo (ja Felician taskussa Tom Lenk)
Arminin kanssa kuvassa oltuani suuntasin jälleen main halliin jossa Point Pleasantin päätähti Elisabeth Harnois aloitteli Q&A:taan. Hänen kanssaan kysymyksiin piti olla vastaamassa maskeeraaja Dayne Johnson, mutta tässä vaiheessa oltiin jo hieman aikataulusta jäljessä joten oletan, että hän oli jo meikkaamassa Jamesia illan Clem kuvausta varten. Elisabeth vaikutti aluksi hieman aralta lavalla ja ei oikein tiennyt miten tulisi toimia. Kyseessä oli ilmeisesti hänen ensimmäinen Q&A:nsa aivan yksin (tai ainakin se siltä vaikutti) ja Primehan oli ensimmäinen con johon hän osallistui. Onneksi kuitenkin melko pian alkoi tulla kysymyksiä ja Elisabeth pääsi vastailemaan niihin. Aina kun tuli puheeksi PP:n viimeiset jaksot, pelkäsin että Elisabeth lipsauttaisi jotain spoilereita, mutta onneksi niitä ei tullut yhtään. Q&A:n loputtua oli vuorossa yhteiskuvat Elisabethin kanssa joten pääsin jälleen kerran… jonottamaan. Yay. Myös Elisabeth kehui ponchoani, kun oli minun vuoroni olla kuvassa hänen kanssaan.
Elisabeth
Kuvan jälkeen lähdin käymään hotellihuoneessa, koska olo alkoi siinä vaiheessa olla jo hieman heikko. Olin viimeksi syönyt neljä tuntia sitten ja jatkuva jonoissa seisominen vei aika tehokkaasti voimat. Söin pussillisen nuudeleita ja nappasin vesipullon sekä myslipatukan kassiini, kun suuntasin takaisin main halliin kuuntelemaan Claren ja Georgen Q&A:n loppua. Kysymyksistä en muista juuri mitään. Paitsi yhden jonka Piksa jo omassa kertomuksessaan mainitsi. Joku kysyi, kumpi voittaisi jos Adam ja Glory joutuisivat vastakkain. Ennen kuin George ehti vastata mitään, sanoi Clare, että Glory tietenkin, koska hän on jumala. ;) Hieman ennen Q&A:n loppua joutui Clare lähtemään viereiseen saliin, koska oli hänen vuoronsa jakaa nimikirjoituksia. George jäi sitten lavalle yksinään ja yritti koko ajan pitää paitaansa piilossa. Miksikö? Paidassa oli kuva kukosta ja teksti "Big Cock". Yllättäen George sai kuulla paidasta kommenttia päivän aikana useammin kuin kerran. :) Yhdessä vaiheessa kyselijöille varatusta mikrofonista kuului tutun kuuloinen ääni. Danny Strong oli jälleen kerran päättänyt pysähtyä kysymään kysymyksen (en tainnut edellisessä päivityksessä kertoa kuinka hän kysyi Iyarilta, Indigolta ja Felicialta kuka oli seksikkäin triosta…). Valitettavasti en enää muista mitä hän kysyi. :(
Clare ja George
Q&A:n päättymisen jälkeen päätin vielä käydä ostamassa lipun kuvaan Robian kanssa jo tälle päivälle jotta saisin sunnuntaina nukkua hieman pidempään (tai niin minä vielä tuolloin kuvittelin). Lisäksi kävin ostamassa jo valmiiksi Dannyn, Claren ja Elisabethin kuvat, koska heidän nimmareitaan pääsisimme hakemaan seuraavaksi. Iyarin, Indigon ja Felician kuvathan hankin jo edellisenä päivänä, kun ostin paketin johon kuului jokaisen yksityiskuva, ryhmäkuva Potentiaaleista sekä yhteiskuva kaikkien kolmen kanssa. Lisäksi kaupan päälle sai kuvan Sarah Haganista. Ennen nimmareiden saamista kävin kuitenkin vielä kuvassa Robian kanssa ja sitten palasin takaisin muiden luokse.
Ville ihastelee (kauhistelee..?) Piksan ostamaa Julie Benzin nimmaria.
Jonotusta...
Jonkun aikaa odoteltuamme pääsimme sisään saliin ja tällä kertaa ensimmäisenä sain nimmarin Elisabethilta, joka kirjoitti nimensä ostamani kuvan lisäksi myös con bookiin. Kuvaan Elisabeth kirjoitti "to Mary, thanks for visiting the point" ja piirusteli sarjasta tutun 666 kuvion. Elisabethin luota siirryin Claren kohdalle, joka oli edelleen yhtä hymyileväinen ja mukava kuin aiemmin valokuvassakin. Häneltä sain nimmarit keräilykorttiin ja ostamaani valokuvaan. Seuraavaksi oli vuorossa Danny jolta sain myös nimmarit ostettuun kuvaan ja keräilykorttiin. Näissä nyt ei oikein ole mitään erityisen mielenkiintoista. Jokaisen kanssa tuli suunnilleen puhuttua vain sen verran, että kysyi mitä kuuluu jne. Indigolta sain nimikirjoituksen hänen yksityiskuvaansa sekä Potentiaalisten ryhmäkuvaan. Sitten vuorossa olikin Villen uusin suuri rakkauden kohden Felicia. :) Hän kehui ponchoani ja selitti kuinka hän ei ole itselleen kuitenkaan sellaista hankkinut, koska jostain älyttömästä syystä pelkää miten sen kanssa kävisi jos se olisi päällä tulvan sattuessa. Takertuisi joka paikkaan kiinni ja sitten pian hukkuisi. Tätä kertoessaan hän kirjoitti samalla nimensä yksityiskuvaansa ja ryhmäkuvaan johon Indigo oli kirjoittanut nimensä hetkeä aiemmin. Felician jälkeen sain nimmarit Iyarilta ja sitten suuntasinkin viimeiseen nimmarijonoon. Arminin kohdalle päästyäni ojensin hänelle Sunnydale High Yearbookini ja kysyin kuinka hän voi. Tähän sain vastaukseksi ystävällisen, joskin hieman väsyneen hymyn ja Armin myönsi olevansa hieman väsynyt ja arveli, että niin varmaan olen vähän minäkin. Myönsin olevani ja samassa sainkin kirjani takaisin. Kiitin nimikirjoituksesta ja lähdin pois salista.
Nimmareiden saannin jälkeen ehdimme pienen hetken hengähtää ennen kuin lähdimme Piksan, Kristan ja Annan kanssa jonottamaan kuvaan Clemin kanssa. Päästyämme huoneeseen jossa kuvat otettiin, ihastelimme Clemiä odottaessamme vuoroamme. Oli melkoisen kummallinen tunne nähdä Buffysta tuttu demoni siinä aivan nenän edessä. :) Vielä oudompaa oli päästä kuvattavaksi tämän suloisen olennon kanssa. Kuvissa oltuamme suuntasimme kaikki meidän huoneeseemme hengähtämään muutamaksi tunniksi. Eikä liene vaikea arvata mitä tapahtuu, kun joukossa on muutama kameraterroristi ja koko porukka on saatu kerrankin samaan tilaan. Ryhmäkuvia! Monella kameralla ja monen monta otosta. Osa onnistui hyvin ja osa vähemmän hyvin.
Puoli yhdeksän aikoihin lähdimme takaisin main halliin jossa oli tarkoitus alkaa fancy dress competition. Ensin kuitenkin Sean Harry ilmaantui lavalle ja puhui jotain yleisölle (en enää jaksa muistaa sen tarkemmin, että mitä). Hetken päästä hän otti taas puheeksi Tomin ja Jonathanin epäammattimaisuuden ja siinä vaiheessa olin jo aika hoh hoijaa, vanha vitsi, älä jaksa jauhaa siitä, koska ottaa jo muutenkin päähän, kun ne kaksi eivät tulleet. Juuri saatuani ajatuksen loppuun kuului kauhea ryminä ja lavalle lensi pari matkalaukkua ja niiden perässä lavalle loikkasivat herrat Lenk ja Woodward. Juuri sen näköisinä, että olivat suoraan lentokoneesta tulleet. Koko sali repesi hurraamaan ja taputtamaan ja samalla Tom näytti käsissään uutta passiaan. :) Viikonlopun toiset kyyneleet tulivat tässä vaiheessa. Kaikille on varmaan jo tullut aiemmin selväksi kuinka pettynyt olin, kun kuulin näiden kahden peruneen. Tunne oli aivan mieletön, kun sitten näki, että he pääsivät paikalle kuitenkin. Yleisön rauhoituttua Sean sanoi, että he tekevät parhaansa jotta jokainen halukas saisi seuraavana päivänä yhteiskuvan ja nimmarin Tomin ja Jonathanin kanssa.
Jonathan Woodward ja Tom Lenk!
Sitten Neil Robertsille ojennettiin onnittelukortti ja syntymäpäiväkakku, koska oli hänen syntymäpäivänsä. Hetkeä myöhemmin myös Clare sai kortin ja kakun (hänen syntymäpäivänsä oli pari viikkoa aiemmin). Lisäksi lavalla oli kaksi isoa muovisäkkiä täynnä pehmoleluja joita tapahtumaan osallistuneet olivat tuoneet (myös meidän ostamamme pehmopupu Andre). Seanin kertoessa, että ne lahjoitettaisiin Claren nimissä paikalliseen lastensairaalaan, olivat Claren silmät kyynelissä. Onnittelujen jälkeen siirryttiin vihdoin pukukilpailuosuuteen. Edessä kävi pyörähtämässä vaikka minkä näköistä tapausta. Buffyversen hahmoista Willow ja Spike olivat yllättäen suosituimmat kisailijoiden joukossa. Oma suosikkini oli kuitenkin eräs lapsi joka oli puettu Yodaksi. Aivan uskomattoman suloinen tapaus. Pukukisan jälkeen alkoi taas iltabileet.
Nukkumaan päästiin lopulta joskus kahden aikoihin, kun Piksa vapautui steward hommista. Uusi aikataulu sunnuntaille oli julkaistu illan aikana ja liput seuraavan päivän valokuviin Tomin ja Jonathanin kanssa tulisivat myyntiin yhdeksän aikoihin seuraavana aamuna. Halusimme aivan ehdottomasti saada kuvat molempien kanssa joten päätimme herätä ajoissa seuraavana aamuna. Siinä siis menivät ne minun ja Piksan suunnittelemat pitkät yöunet...