(no subject)
Jospa sitä nyt sitten raapustelisi jotain tuosta New Yorkin reissusta, että on itsellekin jotain josta lukemalla muistaa juttuja sitten paremmin joskus vuosien päästä :) Pistetään cutin alle, koska tästä tulee pitkä...
Lähtö oli mulla siis 23.12. Jyväskylästä kello kahdeksan aamulla. Herätyskello oli soimassa kuuden aikoihin, mutta enpä olisi sitä tarvinnut, koska en nukkunut koko yönä yhtään. Jännitti lento ja lisäksi panikoin sitä, että pääseekö Lasse lähtemään Kelownasta, kun siellä oli edellisenä päivänä peruttu useampiakin lentoja lumimyrskyn takia. Ylös noustuani sitten sain netistä todeta, että Lassen lento oli siinä vaiheessa jo pari tuntia myöhässä. Muutamat tekstarit siinä toisillemme läheteltiin ja lopulta L sitten pääsi sieltä lähtemään ja minä tein loput valmistelut ja lähdin hakemaan isoveljeä joka mut lähti kentälle heittämään. Onneksi Tero suostui ajamaan koko matkan kentälle, koska en oikein ollut ajokunnossa yön valvomisen ja muun panikoinnin takia. Koko ajan autossa istuessa sormeilin hermostuneesti kännykkää ja odotin, että milloin Lasse pistää viestiä, että on päässyt Seattleen. Pelkäsin nimittäin sitä, että ei ehdi enää siellä jatkolennolle New Yorkiin, koska se Kelownasta sinne mennyt lento oli niin paljon myöhässä. Ja lopulta sain tekstarin, että oli käynyt juuri kuten pelkäsin... Ei ehtinyt jatkolennolle. Siinä vaiheessa alkoi oikeasti tuskastus iskeä, koska pelkäsin tosissani, että pääseekö L edes sen päivän puolella enää lähtemään vai meneekö seuraavaan tai jopa sitä seuraavaan päivään ennen kuin löytyy lento jolla sitten pääsee tulemaan. Hermona sain sitten taas odotella, että L pääsi hänen sanojensa mukaan kilometrin mittaisen jonon päästä asiakaspalveluun ja sai lisäinfoa seuraavasta mahdollisesta jatkolennosta. Luojan kiitos lento kuitenkin järjestyi vielä samalle päivää, mutta niin myöhäiseksi, että L ei enää ehtisi mua JFK:lle vastaan kuten oli alunperin sovittu (hänen lentonsa siis meni Newarkille josta menee toista tuntia päästä JFK:lle). Tämän kuuleminen kuitenkin helpotti kummasti omaa oloa ja sain jopa lentokentällä ja lennolla sitten syötyä hieman, kun aamu oli mennyt käytännöllisesti katsoen syömättä, koska en hermoilemisen takia pystynyt syömään. Kahdeksan ja puolen tunnin lento meni yllättävän kivuttomasti. Katselin leffan Ghost town melkein kokonaan ja WALL-E:a pikkuisen sekä lueskelin lentoa varten ostamaani Twilightia.
Suunnilleen neljän aikoihin iltapäivällä paikallista aikaa kone laskeutui JFK:lle. Maahantulohommelit hermostuttivat ihan kohtuullisen paljon ja ei ois kyllä taas uskonut, että olen melkein E:n kirjoittanut enkusta yo-kirjoituksissa... Sen verran huonosti puhuin, kun jännitti niin hirveästi. Elektroniset sormenjäljet ja valokuvan sekä muutaman kysymyksen jälkeen kuitenkin päästivät minut maahan. Yay :) Sitten saikin odotella silmät ristissä laukun saamista (en tosiaan saanut lennollakaan nukuttua joten tässä vaiheessa olin valvonut jo varmaan jotain 36h putkeen...). Laukun saatuani menin sitten ulos jossa heti oli parikin miestä kyselemässä, että tarvitsenko taksia... En näiden mukaan kuitenkaan lähtenyt, koska vaikuttivat juurikin niiltä huijareilta joista olin netistä lukenut: vievät turistilta aivan järkyttävät summat taksikyydistä ja eivät todellakaan ole osa oikeaa NYCin taksijärjestelmää. Sen sijaan kävelin selkeästi oikean taksitolpan luokse jossa keltaisia NYCin takseja parveili, annoin hostellin osoitteen ja pyysin päästä sinne. En tullut katsoneeksi kelloa, että kauan taksimatkaan lopulta meni, mutta varmasti yli tunti ainakin. Ruuhkat olivat aivan hirveät paikoitellen ja matka taittui kävelyvauhtia. Nopeammin (ja huomattavasti halvemmalla) olisin päässyt metrolla, mutta en uskaltanut yksin lähteä seikkailemaan. Olisin varmasti onnistunut päätymään aivan totaalisen väärään paikkaan. Oli kyllä ihan hienoa taksista nähdä kaupungin valot ja tunnistaa muutamia tuttuja rakennuksia kuten Empire State Building. Kohtuullisen epätodellinen olo oli niitä ja järjettömän kokoisia mainostauluja tien varsilla katsellessa. Lopulta hostellin oven taakse päästyäni vähän jännäsin, että kuinka vihainen hostellinpitäjä siellä on vastassa, koska olimme ilmoittaneet tuloajan aiemmin ja olin siitä myöhässä. Onneksi Anne oli kuitenkin aivan ihastuttava ja ystävällinen tapaus :) Sai heti tuntemaan tervetulleeksi ja kutsui meidät myös joulupäivän illalliselle (jonne ei kylläkään valitettavasti sitten ehditty). Anne esitteli minulle paikat ja jätti sitten odottelemaan Lassea joka vielä yritti päästä Newarkilta hostellille. Ajankulusta mulla ei ole enää mitään käsitystä, koska olin melko sekaisin jo kaiken valvomisen jäljiltä, mutta varmaan jonkun tunnin-kahden odottelun jälkeen L lopulta pääsi perille. Käytiin sitten metsästämässä vähän jotain syömistä (aivan järkyttävän makuiset pitsa slicet...) ja ruvettiin nukkumaan.
Jouluaattona heräsin joskus kahdeksan maissa (sisäinen kello näytti kolmea iltapäivällä) ja aika pian taisin Lassenkin tökkiä hereille. Raukka :) Hällähän sisäinen kello oli vasta viisi aamuyöllä... Lähdettiin siitä sitten kuitenkin aika pian liikkeelle ja tutkailemaan paikkoja. Käytiin ainakin Macy'silla, Virgin Megastoressa, Victoria's secretillä ja varmasti monessa muussakin paikassa, mutta ei enää jaksa muistaa. Lähinnä vaan katseltiin vaikka meidän oli tarkoitus ostaa joululahjat tuolloin, kun oltiin puhuttu, että ihan turhaa lähteä Kelownasta/Suomesta mitään mukana kantamaan. Itse vaan kärsin niin huonosta olosta aikaerorasituksen ja edellisen päivän huonon syömisen takia, että en jaksanut keskittyä kunnolla shoppailuun joten jäi sitten lahjat ostamatta. Vaikka eiköhän siinä jo ollut ihan lahjaa tarpeeksi, kun sai yhdessä olla reissussa. Ei semmoista varsinaista joulufiilistä tullut tänä vuonna ollenkaan. Jouluruokanakin meni aattona japanilaista. Mutta ehtiipä noita perinteisempiä jouluja vielä vietellä. Usean tunnin kiertelyn jälkeen lähdettiin sitten metrolla takaisin hostellille East Villagen alueelle.
Joulupäivänä käytiin Central Parkissa hetkinen pyörimässä ja valokuvailemassa, mutta ei kovin kauaa viihdytty, koska mulla oli edellisen päivän vesisateen jäljiltä kengät vielä vähän märät. Lisäksi lämpimästi paistanut aurinko iloisesti sulatti puiston vähiä lumia vesisohjoksi jolloin kengät ja jalat kastuivat vielä entisestään... Käytiin sitten Starbucksilla lämmittelemässä ja palattiin metrolla hostellille katselemaan netistä, että minne mentäisiin syömään ennen Phantom of the Operaa. Paikaksi valikoitui Ellen's Stardust Cafe. Minäkin paikan nettisivuja katselin, mutta lähinnä menun osalta joten tuli melkoisena yllätyksenä sisään astuessa, että siellä oli laulavat tarjoilijat :) Oli aika elämys ja harmittaa kovasti ettei tullut kamera mukaan sinne.
Tuossa kuitenkin yksi video youtubesta joka on siellä kuvattu.
Piti nyt laittaa toinenkin, kun tuossa näkyy toi koroke jolla ne aika paljon tanssahteli ja me istuttiin siinä ihan vieressä. Käveli siis välillä ihan selän takana korkealla joku tarjoilija lauleskelemassa. Tuolla tosiaan suurin osa tarjoilijoista ilmeisesti tosissaan pyrkii juuri Broadwaylle musikaaleihin esiintymään ja kyllä upeat äänet kaikilla olikin. Ruokailun jälkeen sitten mentiin katsomaan Phantom of the Opera jonka näkemistä olin todellakin odottanut. Eikä tarvinnut pettyä. Vaikka meillä oli "halvat" paikat ja ne oli tosi takana ja aika korkealla niin silti näki todella hyvin. Mukana oli myös isäpuolelta lainaan saadut pienet kiikarit joilla välillä tuli katseltua tarkemmin joitain yksityiskohtia. Esitys oli kyllä aivan mieletön, ei sitä oikein pysty edes sanoin kuvailemaan eikä ylistyssanoja ole tarpeeksi. Ihan toista luokkaa mitä Suomen teatterissa ikinä mikään. Lassekin oli ihan fiiliksissä ja pari päivää hyräili tunnusmusiikkia. Ei nimittäin olleet odotukset hirveän korkealla, koska ei uusimmasta leffaversiosta ihan hirveästi pitänyt.
Tuo pätkä on juurikin sieltä teatterista jossa käytiin ja Phantomin esittäjäkin on sama. Eipä tuosta kovin hyvin selvää saa, mutta tuo oli kuitenkin yksi vaikuttavimpia kohtauksia koko esityksessä niin halusin siitä videon laittaa, kun sattui löytymään.
26. päivä menikin sitten aika pitkälti shoppaillessa. Lähdettiin hostellilta kävellen tutkailemaan Little Italya sekä Chinatownia. Molempien alueilta löytyi aivan hirveästi kaikenlaisia pieniä putiikkeja ja tottakai hillittömät määrät matkamuistomyymälöitä... Lassen siskoille ostettiin Little Italysta semmoiset jännät rannekorut joissa on "helmien" seassa magneettiosia joiden avulla korun saa sitten kiinni. Hankala kuvailla :) Useamman tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten Chinatownista matkaa kohti WTC raunioita. Vaikka eihän siinä mitään nähtävää sinäänsä ollut, kun aidat ympärillä yhä, koska Freedom towerin rakennus on kesken. Mutta kyllä tuli hirveät kylmät väreet heti, kun tuli sille alueelle. Sitä oli niin järkyttävää silloin lukion ekalla seurata televisiosta miten ne tornit hajosi kasaan ja ihmiset täydellisessä paniikissa ja nyt oli juuri siellä missä se kaikki tapahtui. Kyllä vähän pysähdytti. Raunioilta sitten suunnattiin siinä vieressä olleeseen Century 21 outlet myymälään jossa minä vain ahdistuin, kun tavaraa oli aivan hillittömästi ja kaikki merkeittäin lajiteltuina ja koska en pahemmin ole merkki-ihminen niin ei tiennyt mitä etsiä. Lopulta päädyin sitten vain ostamaan tämmöiset kengät chestnutin värisenä: http://cdn.overstock.com/images/products/L10546306.jpg
Noita tuntui näkyvän suunnilleen joka toisella vastaantulevalla nycciläisellä nuorella naisella, mutta jospa ei Suomessa ihan niin paljoa näkyisi :) Ovat ainakin nyt olleet pakkasilla lämpimät villasukkien kanssa, kun olen Kasperia ulkoiluttanut.
Koska Centurysta ei juuri mitään löydetty niin suunnattiin sitten Times Squarelle ja käytiin Macy'silla jossa meinasi silmät pudota päästä, kun pääsi sille naisten osastolle (niitä taisi siis olla yhteensä kolme, eri kerroksissa kaikki ja eri ikäisille suunnattuja) josta minä vaatteita katselin. Vaatteita oli about saman verran lattioilla kuin rekeissä ja sotku oli aivan hirveä. Ilmeisesti ne jenkkileffojen alennusmyyntikohtaukset ei olekaan sitten ihan vitsillä keksittyjä... Siellä nimittäin tosissaan näytti siltä, että ihmisiltä on revitty hiuksia ja jaeltu mustia silmiä jotta on saatu juuri *se* tietty vaate itselle. Sairasta touhua. Yhden topin löysin tuolla kerralla ja Lasse itselleen lämpimän Tommy Hilfigerin hupparin. Macy'silta suunnattiin vieressä olleelle Victoria's Secretille, mutta siellä oli niin hillittömät määrät ihmisiä etten siellä kovin kauaa viihtynyt joten lähdettiin sitten vain väsyneinä takaisin hostellille.
Seuraavana päivänä lähdettiin kahdeksitoista Madame Tussaud'sille jonne oli liput jo valmiina ostettuna (onneksi, jonoa nimittäin oli ihan kiitettävästi lipun myyntiin...). Tuolta museosta nyt ei ihan hirveästi ole kerrottavaa. Kuvia sieltä on aivan älyttömät määrät kunhan vaan saan ne käytyä läpi ja muokattua siihen kuntoon, että kehtaa nettiin pistää. Facebookissa kun on todellakin vain murto-osa tuolla otetuista kuvista. Museokiertelyn jälkeen käytiin syömässä parit pitsa slicet ja kierreltiin uudestaan Macy'silla ja Victoria's Secretillä, kun kello oli nyt vähemmän kuin edellisenä päivänä niissä käydessä ja ihmisiä ei ollut ihan niin hirveästi. Macy'silta löytyi nyt pari paitaa ja Victorialta yökkäri jota tuli käytettyä jo paljon reissulla. Paitaosa kun oli tank top mallinen ja hostellihuone oli ösin aika sauna niin meinasi tulla pitkähihaisessa flanellipyjamassa hivenen lämmin.
28. päivä lähdettiin sitten metsästämään Juicy Couture liikettä, koska olin jo reilun vuoden himoinnut niiden velour tracksuitia, kun näin semmoisen One Tree Hillissä Brookella... Liike löytyi ja täytyy sanoa, että palvelu oli kyllä semmoista ettei suomalainen oikein tiennyt miten pitäisi olla :D Oltiin juuri Lassen kanssa löydetty nuo tracksuitit sieltä liikkeestä, kun meidän luokse tuli miesmyyjä joka kyseli voisiko olla avuksi ja mitä koko haluan (rekissä oli vain isoja kokoja) ja koon saatuaan lähti sitä jostain hakemaan. Palattuaan johdatti mut sovitusalueelle jossa kysyi nimeni ja esitteli itsensä sekä kätteli ja jätti meidät rauhaan sovittamaan. Juuri kun olin saanut omat vaatteeni takaisin päälle niin kuului kopin oven takaa "Marie, are you okay?" tms :) Sitten kovin kyseli, että tarvitsenko vielä muuta ja voiko olla avuksi ja johdatti sitten kassalle jossa palvelu oli myös hyvin ystävällistä. Hymyilytti pitkään sen jälkeenkin, kun oli liikkeestä astunut ulos. Kyllähän muissakin kaupoissa pääasiallisesti myyjät oli ystävällisiä ja avuliaita, mutta tuolla tuli juuri semmoinen tunne, että jos olisin keksinyt jotain pyytää niin tämä myyjä olisi heti rynnännyt sen minulle hakemaan. Pari päivää myöhemmin tosin vähän harmitti, kun huomasin, että saman asun olisin saanut -40%illa Bloomingdalesilta... Mutta ehkäpä tuo palvelu oli sen kalliimman hinnan arvoista ;) Samalla reissulla käytiin katsastamassa myös Rockefeller Centerin edustalla oleva hillitön joulukuusi. Oltaisiin haluttu käydä vähän lähempänä katsomassa sitä luistinrataa, mutta sillä alueella parveili niin hillittömät määrät turisteja (verrattavissa siihen, kun festareilla yrittää päästä kulkemaan hirveän ihmismassan läpi...) ettei jaksettu lähteä sinne tunkemaan. Lisäksi tsekattiin St. Patrick's Cathedral joka oli myös melkoisen vaikuttava näky, kun ei Suomessa ole tottunut näkemään mitään niin paljon koristeellisia yksityiskohtia sisältäviä kirkkoja.
Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kohti Vapaudenpatsasta. Käytiin semmoisella lautalla joka meni patsaan ohi ja sai ihan kivasti otettua kuvia. Olihan se hieno nähdä, mutta ehkä olisi ollut vielä hienompaa käydä ihan siellä patsaalla. Oltiin vaan pihejä ja todettiin, että kyllä se riittää, kun näkee vähän kauempaa tuolta lautalta. Lautta-ajelu kun oli ilmainen, mutta patsaalle meno olisi maksanut. Patsaan katselun jälkeen käytiin sitten hieman kiertelemässä Wall streetillä sekä käytiin viimein ostamassa J&R nimisestä liikkeestä adapteri jotta sain puhelimen ladattua. Oishan sen voinut ostaa aiemminkin, mutta muualla näytti adaptereilla olevan hintaa joku $30 dollaria ja tuolta sen sai kolmella dollarilla. Samaisen liikkeen musiikkiosastolta kartutettiin vähän meidän vinyylikokoelmaa. Mukaan lähti neljä levyä (Tool: Undertow, Beatles: Abbey Road, Pixies: Bossanova sekä Greasen soundtrack)ja enemmänkin olisi voinut ostaa jos olisi ollut rahaa ja mahdollisuuksia niitä enemmän raijata Suomeen. Tuon jälkeen suunnattiin hetkeksi hostellille ja sitten lähdettiin metrolla kohti Brooklynia. Jossa ei nähty mitään erityisen järkevää, koska mentiin sen verran myöhään. Olisi pitänyt mennä sinne joku päivä heti aamusta ja kierrellä koko päivä.
UV:n aatonaattona oli sitten suunnitelmissa lähteä katsomaan Empire State Buildingin huipulta maisemia. ESB:lle päästessä kuitenkin todettiin ettei kiehdo jonottaa paria tuntia (jonot olivat nimittäin aivan hirveät), kun Top of the Rockiin pääsee samalla hinnalla ja voi kävellä suunnilleen suoraan huipulle ilman jonottamista ja yhtä hienot maisemat. Suunnattiin siis TotRiin ja kyllä veti maisemat aika sanattomaksi. Oli todella upean näköistä. Alas tultuamme kierrettiin muutamat kaupat mm. World of Disney josta lähti yöpukuun sonnustautunut pehmo Ihaa mukaan. Syömässä käytiin Johnny Rocketsilla joka oli tosi kiva paikka. Juuri semmoinen burgeripaikka joita näkee vanhoissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Burgerit voitti mäkkärin ihan mennen tullen. Jälkkäriksi otettiin ihana mansikkapirtelö jossa oli päällä kermavaahtoa ja vielä kirsikka kruunaamassa koko komeuden :)
Uutenavuotena meillä oli varattuna pöytä yhdestä vähän paremmasta ravintolasta. Harmi vaan, että tuo ravintola sattui olemaan sillä alueella Times Squarella jossa katuja suljettiin uv:n pippaloita varten. Ei siis päästy sinne ravintolaan. Olisi pitänyt olla poliisille näyttää tulosteena jonkinlainen todiste siitä, että meillä tosiaan on siellä ravintolassa se varaus ja eihän me oltu semmoista tajuttu ottaa. Palattiin siis vain East Villageen ja käytiin hakemassa metroaseman läheltä yhdestä kahviosta mukaan palat tiramisua ja suklaamousse kakkua ja ruoaksi haettiin mulle kiinalaista ja Lasselle sushia. Hyvää oli ja todnäk hintalaatusuhteeltaan paljon parempaa kuin siellä kalliissa ravintolassa. Ruoan jälkeen oltiinkin sitten ihan ähkyjä ja katseltiin telkkarista Times Squaren pippaloita ja countdownia uuteenvuoteen. Mieluummin katsoi sitä sisällä lämpimässä kuin siellä paikan päällä. Times Squarella oli nimittäin aivan helvetillisen kylmä, kun tuuli aivan hirveästi. Olin ihan syväjäädytetty, kun yritettiin sinne ravintolaan päästä. Onneksi tuo oli ainoa päivä lähtöpäivän lisäksi jolloin oli tuommoiset ilmat, ei olisi ollut kovin miellyttävää pyöriä kaupunkia katselemassa jos koko ajan olisi ollut sellainen viima.
Lähtöpäivä tuli liian pian :/ Lasse saattoi mut JFK:lle ja kyllä siinä taas tippa silmässä oli, kun hyvästejä jätti. Vaikka eiköhän nää loputkin kuukaudet nopeasti mene, mutta kyllä tuntui kurjalta sanoa heihei. Nyt sitten taas lasketaan päiviä...
Kuvat vielä niille muutamille jotka eivät facebookissa ole. Ilmoitelkaa jos ei linkki toimi. Tuon kansion kuitenkin pitäisi olla niin, että näkyy myös sellaisille jotka eivät ole rekisteröityneet.
Lähtö oli mulla siis 23.12. Jyväskylästä kello kahdeksan aamulla. Herätyskello oli soimassa kuuden aikoihin, mutta enpä olisi sitä tarvinnut, koska en nukkunut koko yönä yhtään. Jännitti lento ja lisäksi panikoin sitä, että pääseekö Lasse lähtemään Kelownasta, kun siellä oli edellisenä päivänä peruttu useampiakin lentoja lumimyrskyn takia. Ylös noustuani sitten sain netistä todeta, että Lassen lento oli siinä vaiheessa jo pari tuntia myöhässä. Muutamat tekstarit siinä toisillemme läheteltiin ja lopulta L sitten pääsi sieltä lähtemään ja minä tein loput valmistelut ja lähdin hakemaan isoveljeä joka mut lähti kentälle heittämään. Onneksi Tero suostui ajamaan koko matkan kentälle, koska en oikein ollut ajokunnossa yön valvomisen ja muun panikoinnin takia. Koko ajan autossa istuessa sormeilin hermostuneesti kännykkää ja odotin, että milloin Lasse pistää viestiä, että on päässyt Seattleen. Pelkäsin nimittäin sitä, että ei ehdi enää siellä jatkolennolle New Yorkiin, koska se Kelownasta sinne mennyt lento oli niin paljon myöhässä. Ja lopulta sain tekstarin, että oli käynyt juuri kuten pelkäsin... Ei ehtinyt jatkolennolle. Siinä vaiheessa alkoi oikeasti tuskastus iskeä, koska pelkäsin tosissani, että pääseekö L edes sen päivän puolella enää lähtemään vai meneekö seuraavaan tai jopa sitä seuraavaan päivään ennen kuin löytyy lento jolla sitten pääsee tulemaan. Hermona sain sitten taas odotella, että L pääsi hänen sanojensa mukaan kilometrin mittaisen jonon päästä asiakaspalveluun ja sai lisäinfoa seuraavasta mahdollisesta jatkolennosta. Luojan kiitos lento kuitenkin järjestyi vielä samalle päivää, mutta niin myöhäiseksi, että L ei enää ehtisi mua JFK:lle vastaan kuten oli alunperin sovittu (hänen lentonsa siis meni Newarkille josta menee toista tuntia päästä JFK:lle). Tämän kuuleminen kuitenkin helpotti kummasti omaa oloa ja sain jopa lentokentällä ja lennolla sitten syötyä hieman, kun aamu oli mennyt käytännöllisesti katsoen syömättä, koska en hermoilemisen takia pystynyt syömään. Kahdeksan ja puolen tunnin lento meni yllättävän kivuttomasti. Katselin leffan Ghost town melkein kokonaan ja WALL-E:a pikkuisen sekä lueskelin lentoa varten ostamaani Twilightia.
Suunnilleen neljän aikoihin iltapäivällä paikallista aikaa kone laskeutui JFK:lle. Maahantulohommelit hermostuttivat ihan kohtuullisen paljon ja ei ois kyllä taas uskonut, että olen melkein E:n kirjoittanut enkusta yo-kirjoituksissa... Sen verran huonosti puhuin, kun jännitti niin hirveästi. Elektroniset sormenjäljet ja valokuvan sekä muutaman kysymyksen jälkeen kuitenkin päästivät minut maahan. Yay :) Sitten saikin odotella silmät ristissä laukun saamista (en tosiaan saanut lennollakaan nukuttua joten tässä vaiheessa olin valvonut jo varmaan jotain 36h putkeen...). Laukun saatuani menin sitten ulos jossa heti oli parikin miestä kyselemässä, että tarvitsenko taksia... En näiden mukaan kuitenkaan lähtenyt, koska vaikuttivat juurikin niiltä huijareilta joista olin netistä lukenut: vievät turistilta aivan järkyttävät summat taksikyydistä ja eivät todellakaan ole osa oikeaa NYCin taksijärjestelmää. Sen sijaan kävelin selkeästi oikean taksitolpan luokse jossa keltaisia NYCin takseja parveili, annoin hostellin osoitteen ja pyysin päästä sinne. En tullut katsoneeksi kelloa, että kauan taksimatkaan lopulta meni, mutta varmasti yli tunti ainakin. Ruuhkat olivat aivan hirveät paikoitellen ja matka taittui kävelyvauhtia. Nopeammin (ja huomattavasti halvemmalla) olisin päässyt metrolla, mutta en uskaltanut yksin lähteä seikkailemaan. Olisin varmasti onnistunut päätymään aivan totaalisen väärään paikkaan. Oli kyllä ihan hienoa taksista nähdä kaupungin valot ja tunnistaa muutamia tuttuja rakennuksia kuten Empire State Building. Kohtuullisen epätodellinen olo oli niitä ja järjettömän kokoisia mainostauluja tien varsilla katsellessa. Lopulta hostellin oven taakse päästyäni vähän jännäsin, että kuinka vihainen hostellinpitäjä siellä on vastassa, koska olimme ilmoittaneet tuloajan aiemmin ja olin siitä myöhässä. Onneksi Anne oli kuitenkin aivan ihastuttava ja ystävällinen tapaus :) Sai heti tuntemaan tervetulleeksi ja kutsui meidät myös joulupäivän illalliselle (jonne ei kylläkään valitettavasti sitten ehditty). Anne esitteli minulle paikat ja jätti sitten odottelemaan Lassea joka vielä yritti päästä Newarkilta hostellille. Ajankulusta mulla ei ole enää mitään käsitystä, koska olin melko sekaisin jo kaiken valvomisen jäljiltä, mutta varmaan jonkun tunnin-kahden odottelun jälkeen L lopulta pääsi perille. Käytiin sitten metsästämässä vähän jotain syömistä (aivan järkyttävän makuiset pitsa slicet...) ja ruvettiin nukkumaan.
Jouluaattona heräsin joskus kahdeksan maissa (sisäinen kello näytti kolmea iltapäivällä) ja aika pian taisin Lassenkin tökkiä hereille. Raukka :) Hällähän sisäinen kello oli vasta viisi aamuyöllä... Lähdettiin siitä sitten kuitenkin aika pian liikkeelle ja tutkailemaan paikkoja. Käytiin ainakin Macy'silla, Virgin Megastoressa, Victoria's secretillä ja varmasti monessa muussakin paikassa, mutta ei enää jaksa muistaa. Lähinnä vaan katseltiin vaikka meidän oli tarkoitus ostaa joululahjat tuolloin, kun oltiin puhuttu, että ihan turhaa lähteä Kelownasta/Suomesta mitään mukana kantamaan. Itse vaan kärsin niin huonosta olosta aikaerorasituksen ja edellisen päivän huonon syömisen takia, että en jaksanut keskittyä kunnolla shoppailuun joten jäi sitten lahjat ostamatta. Vaikka eiköhän siinä jo ollut ihan lahjaa tarpeeksi, kun sai yhdessä olla reissussa. Ei semmoista varsinaista joulufiilistä tullut tänä vuonna ollenkaan. Jouluruokanakin meni aattona japanilaista. Mutta ehtiipä noita perinteisempiä jouluja vielä vietellä. Usean tunnin kiertelyn jälkeen lähdettiin sitten metrolla takaisin hostellille East Villagen alueelle.
Joulupäivänä käytiin Central Parkissa hetkinen pyörimässä ja valokuvailemassa, mutta ei kovin kauaa viihdytty, koska mulla oli edellisen päivän vesisateen jäljiltä kengät vielä vähän märät. Lisäksi lämpimästi paistanut aurinko iloisesti sulatti puiston vähiä lumia vesisohjoksi jolloin kengät ja jalat kastuivat vielä entisestään... Käytiin sitten Starbucksilla lämmittelemässä ja palattiin metrolla hostellille katselemaan netistä, että minne mentäisiin syömään ennen Phantom of the Operaa. Paikaksi valikoitui Ellen's Stardust Cafe. Minäkin paikan nettisivuja katselin, mutta lähinnä menun osalta joten tuli melkoisena yllätyksenä sisään astuessa, että siellä oli laulavat tarjoilijat :) Oli aika elämys ja harmittaa kovasti ettei tullut kamera mukaan sinne.
Tuossa kuitenkin yksi video youtubesta joka on siellä kuvattu.
Piti nyt laittaa toinenkin, kun tuossa näkyy toi koroke jolla ne aika paljon tanssahteli ja me istuttiin siinä ihan vieressä. Käveli siis välillä ihan selän takana korkealla joku tarjoilija lauleskelemassa. Tuolla tosiaan suurin osa tarjoilijoista ilmeisesti tosissaan pyrkii juuri Broadwaylle musikaaleihin esiintymään ja kyllä upeat äänet kaikilla olikin. Ruokailun jälkeen sitten mentiin katsomaan Phantom of the Opera jonka näkemistä olin todellakin odottanut. Eikä tarvinnut pettyä. Vaikka meillä oli "halvat" paikat ja ne oli tosi takana ja aika korkealla niin silti näki todella hyvin. Mukana oli myös isäpuolelta lainaan saadut pienet kiikarit joilla välillä tuli katseltua tarkemmin joitain yksityiskohtia. Esitys oli kyllä aivan mieletön, ei sitä oikein pysty edes sanoin kuvailemaan eikä ylistyssanoja ole tarpeeksi. Ihan toista luokkaa mitä Suomen teatterissa ikinä mikään. Lassekin oli ihan fiiliksissä ja pari päivää hyräili tunnusmusiikkia. Ei nimittäin olleet odotukset hirveän korkealla, koska ei uusimmasta leffaversiosta ihan hirveästi pitänyt.
Tuo pätkä on juurikin sieltä teatterista jossa käytiin ja Phantomin esittäjäkin on sama. Eipä tuosta kovin hyvin selvää saa, mutta tuo oli kuitenkin yksi vaikuttavimpia kohtauksia koko esityksessä niin halusin siitä videon laittaa, kun sattui löytymään.
26. päivä menikin sitten aika pitkälti shoppaillessa. Lähdettiin hostellilta kävellen tutkailemaan Little Italya sekä Chinatownia. Molempien alueilta löytyi aivan hirveästi kaikenlaisia pieniä putiikkeja ja tottakai hillittömät määrät matkamuistomyymälöitä... Lassen siskoille ostettiin Little Italysta semmoiset jännät rannekorut joissa on "helmien" seassa magneettiosia joiden avulla korun saa sitten kiinni. Hankala kuvailla :) Useamman tunnin kiertelyn jälkeen jatkettiin sitten Chinatownista matkaa kohti WTC raunioita. Vaikka eihän siinä mitään nähtävää sinäänsä ollut, kun aidat ympärillä yhä, koska Freedom towerin rakennus on kesken. Mutta kyllä tuli hirveät kylmät väreet heti, kun tuli sille alueelle. Sitä oli niin järkyttävää silloin lukion ekalla seurata televisiosta miten ne tornit hajosi kasaan ja ihmiset täydellisessä paniikissa ja nyt oli juuri siellä missä se kaikki tapahtui. Kyllä vähän pysähdytti. Raunioilta sitten suunnattiin siinä vieressä olleeseen Century 21 outlet myymälään jossa minä vain ahdistuin, kun tavaraa oli aivan hillittömästi ja kaikki merkeittäin lajiteltuina ja koska en pahemmin ole merkki-ihminen niin ei tiennyt mitä etsiä. Lopulta päädyin sitten vain ostamaan tämmöiset kengät chestnutin värisenä: http://cdn.overstock.com/images/products/L10546306.jpg
Noita tuntui näkyvän suunnilleen joka toisella vastaantulevalla nycciläisellä nuorella naisella, mutta jospa ei Suomessa ihan niin paljoa näkyisi :) Ovat ainakin nyt olleet pakkasilla lämpimät villasukkien kanssa, kun olen Kasperia ulkoiluttanut.
Koska Centurysta ei juuri mitään löydetty niin suunnattiin sitten Times Squarelle ja käytiin Macy'silla jossa meinasi silmät pudota päästä, kun pääsi sille naisten osastolle (niitä taisi siis olla yhteensä kolme, eri kerroksissa kaikki ja eri ikäisille suunnattuja) josta minä vaatteita katselin. Vaatteita oli about saman verran lattioilla kuin rekeissä ja sotku oli aivan hirveä. Ilmeisesti ne jenkkileffojen alennusmyyntikohtaukset ei olekaan sitten ihan vitsillä keksittyjä... Siellä nimittäin tosissaan näytti siltä, että ihmisiltä on revitty hiuksia ja jaeltu mustia silmiä jotta on saatu juuri *se* tietty vaate itselle. Sairasta touhua. Yhden topin löysin tuolla kerralla ja Lasse itselleen lämpimän Tommy Hilfigerin hupparin. Macy'silta suunnattiin vieressä olleelle Victoria's Secretille, mutta siellä oli niin hillittömät määrät ihmisiä etten siellä kovin kauaa viihtynyt joten lähdettiin sitten vain väsyneinä takaisin hostellille.
Seuraavana päivänä lähdettiin kahdeksitoista Madame Tussaud'sille jonne oli liput jo valmiina ostettuna (onneksi, jonoa nimittäin oli ihan kiitettävästi lipun myyntiin...). Tuolta museosta nyt ei ihan hirveästi ole kerrottavaa. Kuvia sieltä on aivan älyttömät määrät kunhan vaan saan ne käytyä läpi ja muokattua siihen kuntoon, että kehtaa nettiin pistää. Facebookissa kun on todellakin vain murto-osa tuolla otetuista kuvista. Museokiertelyn jälkeen käytiin syömässä parit pitsa slicet ja kierreltiin uudestaan Macy'silla ja Victoria's Secretillä, kun kello oli nyt vähemmän kuin edellisenä päivänä niissä käydessä ja ihmisiä ei ollut ihan niin hirveästi. Macy'silta löytyi nyt pari paitaa ja Victorialta yökkäri jota tuli käytettyä jo paljon reissulla. Paitaosa kun oli tank top mallinen ja hostellihuone oli ösin aika sauna niin meinasi tulla pitkähihaisessa flanellipyjamassa hivenen lämmin.
28. päivä lähdettiin sitten metsästämään Juicy Couture liikettä, koska olin jo reilun vuoden himoinnut niiden velour tracksuitia, kun näin semmoisen One Tree Hillissä Brookella... Liike löytyi ja täytyy sanoa, että palvelu oli kyllä semmoista ettei suomalainen oikein tiennyt miten pitäisi olla :D Oltiin juuri Lassen kanssa löydetty nuo tracksuitit sieltä liikkeestä, kun meidän luokse tuli miesmyyjä joka kyseli voisiko olla avuksi ja mitä koko haluan (rekissä oli vain isoja kokoja) ja koon saatuaan lähti sitä jostain hakemaan. Palattuaan johdatti mut sovitusalueelle jossa kysyi nimeni ja esitteli itsensä sekä kätteli ja jätti meidät rauhaan sovittamaan. Juuri kun olin saanut omat vaatteeni takaisin päälle niin kuului kopin oven takaa "Marie, are you okay?" tms :) Sitten kovin kyseli, että tarvitsenko vielä muuta ja voiko olla avuksi ja johdatti sitten kassalle jossa palvelu oli myös hyvin ystävällistä. Hymyilytti pitkään sen jälkeenkin, kun oli liikkeestä astunut ulos. Kyllähän muissakin kaupoissa pääasiallisesti myyjät oli ystävällisiä ja avuliaita, mutta tuolla tuli juuri semmoinen tunne, että jos olisin keksinyt jotain pyytää niin tämä myyjä olisi heti rynnännyt sen minulle hakemaan. Pari päivää myöhemmin tosin vähän harmitti, kun huomasin, että saman asun olisin saanut -40%illa Bloomingdalesilta... Mutta ehkäpä tuo palvelu oli sen kalliimman hinnan arvoista ;) Samalla reissulla käytiin katsastamassa myös Rockefeller Centerin edustalla oleva hillitön joulukuusi. Oltaisiin haluttu käydä vähän lähempänä katsomassa sitä luistinrataa, mutta sillä alueella parveili niin hillittömät määrät turisteja (verrattavissa siihen, kun festareilla yrittää päästä kulkemaan hirveän ihmismassan läpi...) ettei jaksettu lähteä sinne tunkemaan. Lisäksi tsekattiin St. Patrick's Cathedral joka oli myös melkoisen vaikuttava näky, kun ei Suomessa ole tottunut näkemään mitään niin paljon koristeellisia yksityiskohtia sisältäviä kirkkoja.
Seuraavana päivänä lähdettiin sitten kohti Vapaudenpatsasta. Käytiin semmoisella lautalla joka meni patsaan ohi ja sai ihan kivasti otettua kuvia. Olihan se hieno nähdä, mutta ehkä olisi ollut vielä hienompaa käydä ihan siellä patsaalla. Oltiin vaan pihejä ja todettiin, että kyllä se riittää, kun näkee vähän kauempaa tuolta lautalta. Lautta-ajelu kun oli ilmainen, mutta patsaalle meno olisi maksanut. Patsaan katselun jälkeen käytiin sitten hieman kiertelemässä Wall streetillä sekä käytiin viimein ostamassa J&R nimisestä liikkeestä adapteri jotta sain puhelimen ladattua. Oishan sen voinut ostaa aiemminkin, mutta muualla näytti adaptereilla olevan hintaa joku $30 dollaria ja tuolta sen sai kolmella dollarilla. Samaisen liikkeen musiikkiosastolta kartutettiin vähän meidän vinyylikokoelmaa. Mukaan lähti neljä levyä (Tool: Undertow, Beatles: Abbey Road, Pixies: Bossanova sekä Greasen soundtrack)ja enemmänkin olisi voinut ostaa jos olisi ollut rahaa ja mahdollisuuksia niitä enemmän raijata Suomeen. Tuon jälkeen suunnattiin hetkeksi hostellille ja sitten lähdettiin metrolla kohti Brooklynia. Jossa ei nähty mitään erityisen järkevää, koska mentiin sen verran myöhään. Olisi pitänyt mennä sinne joku päivä heti aamusta ja kierrellä koko päivä.
UV:n aatonaattona oli sitten suunnitelmissa lähteä katsomaan Empire State Buildingin huipulta maisemia. ESB:lle päästessä kuitenkin todettiin ettei kiehdo jonottaa paria tuntia (jonot olivat nimittäin aivan hirveät), kun Top of the Rockiin pääsee samalla hinnalla ja voi kävellä suunnilleen suoraan huipulle ilman jonottamista ja yhtä hienot maisemat. Suunnattiin siis TotRiin ja kyllä veti maisemat aika sanattomaksi. Oli todella upean näköistä. Alas tultuamme kierrettiin muutamat kaupat mm. World of Disney josta lähti yöpukuun sonnustautunut pehmo Ihaa mukaan. Syömässä käytiin Johnny Rocketsilla joka oli tosi kiva paikka. Juuri semmoinen burgeripaikka joita näkee vanhoissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. Burgerit voitti mäkkärin ihan mennen tullen. Jälkkäriksi otettiin ihana mansikkapirtelö jossa oli päällä kermavaahtoa ja vielä kirsikka kruunaamassa koko komeuden :)
Uutenavuotena meillä oli varattuna pöytä yhdestä vähän paremmasta ravintolasta. Harmi vaan, että tuo ravintola sattui olemaan sillä alueella Times Squarella jossa katuja suljettiin uv:n pippaloita varten. Ei siis päästy sinne ravintolaan. Olisi pitänyt olla poliisille näyttää tulosteena jonkinlainen todiste siitä, että meillä tosiaan on siellä ravintolassa se varaus ja eihän me oltu semmoista tajuttu ottaa. Palattiin siis vain East Villageen ja käytiin hakemassa metroaseman läheltä yhdestä kahviosta mukaan palat tiramisua ja suklaamousse kakkua ja ruoaksi haettiin mulle kiinalaista ja Lasselle sushia. Hyvää oli ja todnäk hintalaatusuhteeltaan paljon parempaa kuin siellä kalliissa ravintolassa. Ruoan jälkeen oltiinkin sitten ihan ähkyjä ja katseltiin telkkarista Times Squaren pippaloita ja countdownia uuteenvuoteen. Mieluummin katsoi sitä sisällä lämpimässä kuin siellä paikan päällä. Times Squarella oli nimittäin aivan helvetillisen kylmä, kun tuuli aivan hirveästi. Olin ihan syväjäädytetty, kun yritettiin sinne ravintolaan päästä. Onneksi tuo oli ainoa päivä lähtöpäivän lisäksi jolloin oli tuommoiset ilmat, ei olisi ollut kovin miellyttävää pyöriä kaupunkia katselemassa jos koko ajan olisi ollut sellainen viima.
Lähtöpäivä tuli liian pian :/ Lasse saattoi mut JFK:lle ja kyllä siinä taas tippa silmässä oli, kun hyvästejä jätti. Vaikka eiköhän nää loputkin kuukaudet nopeasti mene, mutta kyllä tuntui kurjalta sanoa heihei. Nyt sitten taas lasketaan päiviä...
Kuvat vielä niille muutamille jotka eivät facebookissa ole. Ilmoitelkaa jos ei linkki toimi. Tuon kansion kuitenkin pitäisi olla niin, että näkyy myös sellaisille jotka eivät ole rekisteröityneet.