"Katoin sitä vitun apinaa silmiin, kaivoin revolverin ja hymyilin. Se katto mua takas, oli ku ei olis mitää hätää, hymähti ja mumis jotain.
Eka ajattelin et ammun sen jalan tohjoks, mut sit mietin: Jos nyt täräytän tolta kusipäältä polvilumpion, se käy ulisee ja herättää naapurit. Ne soittaa poliisit, ei tää paska oo sen arvonen.
Tähtäsin uudelleen,
(
Read more... )
Comments 8
Reply
Reply
Reply
Noi on hulluja tekstejä.
Reply
"Sinne menee satakakskyt kiloo paskaa", mä sanoin ääneen itelleni ja naurahdin. Kiersin sen ruumiin ja menin huoneen toiselle puolelle, laitoin aseen mun yöpöydälle ja ihmettelin viel kerran kuinka paljon toi vitun nilkki sotki. Huoneen koko tää puoli on ihan ton veressä ja aivonesteis, mä ajattelin ittekseni ja menin keittämään kahvia."
Tykkään tästä kohdasta. Olenko sairas vai miksi minusta on ihana ajatella huonetta, jonka toinen puoli on ihan jonkun veressä ja aivonesteissä?
Tämä ei todellakaan ole B-luokan tekstejä. Tai no riippuu vähän, että miten luokittelee. Minä en itse osaisi tällaista kirjoittaa. Olen nyt hyvin kateellinen.
Reply
Mmh... Kyllä sinä tuollaisen pystyt kirjoittamaan, ehket itse tiedä sitä.
Mutta tiedätkö... Kunhan saat mielesi oikealla "taajuudelle", niin pystyt kirjoittamaan mitä tahansa. Journaliasi lukiessa huomaa sen, en tiedä tiedätkö itse, mutta sinusta tulisi hyvä kirjailija :)
Uskon taitoihisi enemmän kuin sinä itse, aika hassua.
Reply
Minustako kirjailija? Tuskimpa vain. Mikä journalissani muka saa sinut luuleemaan, ett minusta voisi kirjailija tulla?
Se on hassua. Lopeta taitoihini uskominen, koska minulla ei edes mitään taitoja ole.
Reply
En, en minä lopeta sitä uskomista, turhaan.
Niinpä. Hassua, miten välinpitämätön joku voi olla...
Reply
Leave a comment