Vaikka synnyttäisi lapsen, ei voi koskaan tietää millainen hän on syntyessään tai millaiseksi kasvaa. Ei voi myöskään itse tietää miten reagoi synnytykseen/syntymään ja lapsen kanssa elämiseen. Eikä TARVITSEKAAN tietää. Ei kukaan ole seppä syntyessään, ei myöskään äiti. Lapsen kasvattaminen on vanhemmaksi kasvamista. Ei elämää - omaa tai lapsen - voi suunnitella (tai pelätä!) etukäteen. Elämä on ihanaa siksi että se on ennalta-arvaamatonta. On omasta asenteesta kiinni, miten siihen suhtautuu. Jos päättää pärjätä niin todennäköisesti pärjää. Lapsen saaminen = lisääntyminen on ihmisen vuosituhantinen perusvietti. Hei, aika paljon porukkaa on handlannut sen ihan kiitettävästi. Pois pois post-post-moderni stressi!
Dora, et ole vieläkään liittänyt mua kaverilistallesi!! Krrrrr. Sen takia sun uudet lj-merkinnät eivät näy mun kaverilistauksessa enkä tajua tulla lukemaan merkintöjäsi. Klikkaa vain plus-merkkiä mun päiväkirjamerkinnän kohdalla tai oletuskuvani kohdalla, niin meistä voi tulla ystäviä
( ... )
Piti vielä lisätä, että Shriver sanoi yhdessä haastattelussa, että hän käytti romaaninsa lähtökohtana myös omia tuntemuksiaan lapsena ja teini-ikäisenä, koska hän koki aina olonsa vähän epämukavaksi perheenjäsenenä ja hänellä oli tunnetasolla etäiset välit vanhempiinsa (kuten kirjan äidillä ja pojalla on etäiset välit toisiinsa).
Lisäksi joskus ulkopuolinen ihminen näkee helpommin jonkun asian nurinkuriset tai oudot piirteet, kuten homoseksuaalit näkevät marginaaliasemastaan käsin helpommin heterosuhteiden oudot konventiot, joita asianomaiset taas itse eivät näe (koska ne ovat liian lähellä) tai osaa kyseenalaistaa.
Piti lisätä, että Jannebetilla oli paljon hyviä pointteja. Luin joskus sanonnan, että ei kukaan pianon ostanut osaa heti soittaa sillä ja ole hyvä pianisti, ja samoin lapsen saaneen täytyy opetella hyväksi äidiksi tai isäksi. Eikä ole olemassa vain yhtä mallia olla hyvä vanhempi.
Mä en itse vielä tiedä, haluanko tulevaisuudessa lapsia vai en. Ajattelen niin, ettei mun vielä tarvitsekaan tietää. Ainakaan mun ei kannata stressata asiaa nyt, vaan käsittelen sen sitten kun tilanne on ajankohtainen. Ensiksi sitä voisin valmistua yliopistosta, saada työpaikan, löytää jonkun ihanan ihmisen rinnalleni, elää huoletonta nuoruuttani, kasvaa henkisesti lisää...
Comments 6
Harkitse adoptiota!
Vaikka synnyttäisi lapsen, ei voi koskaan tietää millainen hän on syntyessään tai millaiseksi kasvaa. Ei voi myöskään itse tietää miten reagoi synnytykseen/syntymään ja lapsen kanssa elämiseen. Eikä TARVITSEKAAN tietää. Ei kukaan ole seppä syntyessään, ei myöskään äiti. Lapsen kasvattaminen on vanhemmaksi kasvamista. Ei elämää - omaa tai lapsen - voi suunnitella (tai pelätä!) etukäteen. Elämä on ihanaa siksi että se on ennalta-arvaamatonta. On omasta asenteesta kiinni, miten siihen suhtautuu. Jos päättää pärjätä niin todennäköisesti pärjää. Lapsen saaminen = lisääntyminen on ihmisen vuosituhantinen perusvietti. Hei, aika paljon porukkaa on handlannut sen ihan kiitettävästi. Pois pois post-post-moderni stressi!
- Jannebet
Reply
Reply
Niin... ja sen oli kirjoittanut nainen joka ei ole kokenut äitiyttä....
Reply
Reply
Lisäksi joskus ulkopuolinen ihminen näkee helpommin jonkun asian nurinkuriset tai oudot piirteet, kuten homoseksuaalit näkevät marginaaliasemastaan käsin helpommin heterosuhteiden oudot konventiot, joita asianomaiset taas itse eivät näe (koska ne ovat liian lähellä) tai osaa kyseenalaistaa.
Reply
Mä en itse vielä tiedä, haluanko tulevaisuudessa lapsia vai en. Ajattelen niin, ettei mun vielä tarvitsekaan tietää. Ainakaan mun ei kannata stressata asiaa nyt, vaan käsittelen sen sitten kun tilanne on ajankohtainen. Ensiksi sitä voisin valmistua yliopistosta, saada työpaikan, löytää jonkun ihanan ihmisen rinnalleni, elää huoletonta nuoruuttani, kasvaa henkisesti lisää...
Reply
Leave a comment