1. lokakuuta, klo 1.48
Viimeinen työpäivä Berliinissä on ohi, viimeinen päivä Berliinissä on alkanut. Tulin hetki sitten kotiin viettämästä viimeistä iltaa (työ)kavereiden seurassa, ja en voi kuin olla kiitollinen, että olen saanut tutustua näin huikean upeisiin tyyppeihin.
Viimeisen työpäivän tunnit meni työntäyteisissä merkeissä, kun viimeistelin omia hommia päätökseen ja kirjoitin vielä kesken olevista ja hoidettavista asioista jonkinlaiset toivottavasti ymmärrettävät ohjeet Katrille sekä ensi viikolla aloittavalle uudelle harkkarille. Vähän ennen viittä oli vihdoin aika todeta, että tämä oli tässä; kirjoitin firman sisäiselle Skype-kanavalle tervehdyksen ja suljin koneen viimeistä kertaa. Oman i18n*-tiimini vetäjä halasi ja toivotti paitsi hyvää jatkoa, myös tervetulleeksi koska tahansa uudestaan heille töihin, wir werden dich vermissen.
Muita työkavereita en vielä hyvästellyt tässä vaiheessa, sillä olin kutsunut heidät vielä viimeisen kerran moikkaamaan mua illalla - ja olin todella positiivisesti ja lämpimästi yllättynyt siitä, kuinka moni oikeasti vielä tuli mukaan. Osan kanssa käytiin syömässä hyvät indo-aasialaissapuskat ja osa poistui siitä suoraan kotiin, muutaman kanssa jatkettiin toisen tänään firmassa työnsä lopettaneen harkkarin bileisiin, joissa puolestaan tapasin loput (yhtä lukuun ottamatta, niin kuin juuri tajusin) työkaverini ja ehdin jutella vielä hetken ei-työympäristössä ennen kuin oli pakko todeta, että nyt on aika suunnata kotiin ja nukkumaan, että saan huomenna (tai siis tänään) hoidettua kaiken sen, mitä on vielä hoidettava.
Paluumatkalla kotiin tuli vielä mutkia matkaan, samaan tapaan kuin tänään töistä palatessa; vielä näin viime metreillä oli pakko etsiä uusi paluureitti kotiin, sillä normaalisti käyttämäni katu oli suljettu liikenteeltä filmausten takia. En tiedä kuvasivatko leffaa vai jotain tv-sarjaa, mutta joka tapauksessa tie oli suljettu. Töistä iltapäivällä palatessani pystyin vielä koukkaamaan vain pienen mutkan kautta, mutta äsken kotiin palatessani en päässyt sitäkään kautta enää. Tiesululla kanssani jutteli erittäin ystävällinen tyyppi, joka tarjosi vaihtoehtoista todella random reittiä jonkun puiston läpi, joka olisi vienyt ihan väärään suuntaan, joten totesin, että seikkailen mieluummin random reittiä suunnilleen oikeaan suuntaan... ja löytyihän se Karl-Marx-Alleen tuttu risteys sieltä lopulta.
On jo lokakuun ensimmäinen päivä, paluupäivä, eikä tällä hetkellä nukuta lainkaan, mutta kai se on nukkumaan mentävä. Huomenna on edessä vielä asunnon siivous, viimeisten virallisten asioiden hoitamista sekä vielä muutamat viimeiset hyvästit, niin ystäville kuin tälle kaupungillekin.
Päivän sana / Wort des Tages: verabschieden, hyvästellä.
* i18n-lyhenne (I-achtzehn) tulee sanasta internationalisation, jossa alun i-kirjaimen ja viimeisen n-kirjaimen välissä on 18 kirjainta.
Viimeisen työpäivän tunnit meni työntäyteisissä merkeissä, kun viimeistelin omia hommia päätökseen ja kirjoitin vielä kesken olevista ja hoidettavista asioista jonkinlaiset toivottavasti ymmärrettävät ohjeet Katrille sekä ensi viikolla aloittavalle uudelle harkkarille. Vähän ennen viittä oli vihdoin aika todeta, että tämä oli tässä; kirjoitin firman sisäiselle Skype-kanavalle tervehdyksen ja suljin koneen viimeistä kertaa. Oman i18n*-tiimini vetäjä halasi ja toivotti paitsi hyvää jatkoa, myös tervetulleeksi koska tahansa uudestaan heille töihin, wir werden dich vermissen.
Muita työkavereita en vielä hyvästellyt tässä vaiheessa, sillä olin kutsunut heidät vielä viimeisen kerran moikkaamaan mua illalla - ja olin todella positiivisesti ja lämpimästi yllättynyt siitä, kuinka moni oikeasti vielä tuli mukaan. Osan kanssa käytiin syömässä hyvät indo-aasialaissapuskat ja osa poistui siitä suoraan kotiin, muutaman kanssa jatkettiin toisen tänään firmassa työnsä lopettaneen harkkarin bileisiin, joissa puolestaan tapasin loput (yhtä lukuun ottamatta, niin kuin juuri tajusin) työkaverini ja ehdin jutella vielä hetken ei-työympäristössä ennen kuin oli pakko todeta, että nyt on aika suunnata kotiin ja nukkumaan, että saan huomenna (tai siis tänään) hoidettua kaiken sen, mitä on vielä hoidettava.
Paluumatkalla kotiin tuli vielä mutkia matkaan, samaan tapaan kuin tänään töistä palatessa; vielä näin viime metreillä oli pakko etsiä uusi paluureitti kotiin, sillä normaalisti käyttämäni katu oli suljettu liikenteeltä filmausten takia. En tiedä kuvasivatko leffaa vai jotain tv-sarjaa, mutta joka tapauksessa tie oli suljettu. Töistä iltapäivällä palatessani pystyin vielä koukkaamaan vain pienen mutkan kautta, mutta äsken kotiin palatessani en päässyt sitäkään kautta enää. Tiesululla kanssani jutteli erittäin ystävällinen tyyppi, joka tarjosi vaihtoehtoista todella random reittiä jonkun puiston läpi, joka olisi vienyt ihan väärään suuntaan, joten totesin, että seikkailen mieluummin random reittiä suunnilleen oikeaan suuntaan... ja löytyihän se Karl-Marx-Alleen tuttu risteys sieltä lopulta.
On jo lokakuun ensimmäinen päivä, paluupäivä, eikä tällä hetkellä nukuta lainkaan, mutta kai se on nukkumaan mentävä. Huomenna on edessä vielä asunnon siivous, viimeisten virallisten asioiden hoitamista sekä vielä muutamat viimeiset hyvästit, niin ystäville kuin tälle kaupungillekin.
Päivän sana / Wort des Tages: verabschieden, hyvästellä.
* i18n-lyhenne (I-achtzehn) tulee sanasta internationalisation, jossa alun i-kirjaimen ja viimeisen n-kirjaimen välissä on 18 kirjainta.