Lamppuni, se seuraa minua. Vaikka olen sille niin monta kertaan sanonut että palaisi paikallensa, kuitenkin aina vaan se seuraa minua. HUS SIITÄ kivahdan. Lampun loiste sammuu. Hymyni herahtaa kasvoilleni ja jatkan matkaani.

Se seuraa minua edelleen. En näe sitä, mutta olisihan se sula mahdottomuus, että yli kaksi ja puolimetrinen katulamppu ( Read more... )

Tukossa nenä, tukossa korvat, tukossa silmät ja tukossa suu.

Tukossa luovuus,  Tukossa kirjoitus halu.

Tyttö , kasvoillaan hymy, joka saa auringon pilkistämään pilvien takaa. Istuu puisella puiston penkillä ja odottaa ( Read more... )

kuin kylmä ilma huoneeseen, se puskee päälle ( Read more... )

Jalat hiekassa, syvällä lämpimässä hiekassa. Istun katsellen tyyntä merta. Taivaalla on pilviä ja linnut ovat kadonneet lähistöltä. Aurinko laskee, se saa pilvet punertamaan. Kuten minun kosketukseni saa punan nousemaan poskillesi. Ikävöin sinua. Kiven takaa, esiin ilmestyy kaunis silkkiuikku. sen perässä ui kaksi, ei vaan kolme poikasta. Hiljaa ne ( Read more... )

Kävelen. Korvilla soi Join me. Olen matkalla metrikselle, niin kuin joka aamu. arvatenkin olen menossa kouluun. Myöhässä tietenkin. Huppu silmillä katson miestä joka makaa lippuautomaatin takana, oksennuksessa. Seassa taitaa olla verta, en tiedä. laskeudun portaita, lisää oksennusta. Mies on tainnut kävellä tästä. enempää asiaa ajattelematta nousen ( Read more... )

Pienet mustat silmät vilkkuen,
joutsen katseli nukkuvaa poikaa.

Lintu näytti nielaisseen kysymysmerkin,
kun se mietti,
MINNE
pojan mieli oli mahtanut eksyä.

Ja kuinka oikeassakaan joutsen olikaan!
Sen pienet mustat silmät kyllä näkivät.

Näkivät avonaisena ammottavan mielen.

Näkivät suuren keltaisen myrskyn.

Eilen illalla, kun olin menossa treeneihin näin silmän kantamattomiin sinisiä valoja. Faija huokas, " siel on sattunut pahasti" joo toivottavasti ei kukaan tuttu... TOIVOTTAVASTI EI KUKAAN TUTTU ( Read more... )

Tarjoilija! tarjoilija! TARJOILIJA ( Read more... )

Kävelen pitkin pimeitä Helsingin katuja. yksin ilman ystävää. koko kaupunki on hiiren hiljaa. edes normaalia liiknteen melua ei kuulu. käännyn Mannerheimintieltä kohti rautatientoria. Koko Elielin aukio oli syvän haudan pimeä. oli aivan hiljaista, Kunnes yhtäkkiä kuulen musiikkia Ravintola Vltavan takaa musiikkia... lähden kävelemään ääntä kohti. ( Read more... )