Istun omassa huoneessani rumat letit päässä, ja yritän kehittää jotain edes kohtuullisen järkevää sanottavaa. Aiheella ei ole niinkään väliä. Pitäisi jo mennä nukkumaan ja ennen sitä hieman selailla kirjaa, jota huominen luento käsittelee, mutta olen edelleen sen verran hämmentynyt tämänpäiväisestä havainnosta, että ajatus ei kulje ( Read more... )

En olisi millään halunnut palata Uppsalaan. Vaikka tiesin vallan hyvin, että vaikka itse jäisin Helsinkiin, matkaisivat kaikki muut pois joka tapauksessa, olisin halunnut vain pitkittää lomalla vallinnutta fiilistä siitä, että kukaan ei ole koskaan mihinkään lähtenytkään. Voi pojat, kuinka minua oli kaivattu ja kuinka minä olin kaivannut. Suomeen ( Read more... )

Tämä on jo sen verran perinteeksi muodustunut juttu, että itseni toistamisenkin uhalla totean vain, että

och där faller ännu ett år.

Miten nyt voi olla jo joulu?? En jaksa (enkä tykkääkään) kuunnella tekopirteitä joululauluja tai nähdä telkkarista miten tehdään jouluruokia tai stressata joululahjoista, eikä se edes johdu pelkästään siitä, että syksyn pahin kouluhommasuma keskittyy joulunalusviikoille. En vaan tykkää. Joulu on kyllä tavallaan saanut tänä syksynä uuden merkityksen ( Read more... )

Jätin Kent-lipun ostamatta. Noin 50 euron paukku keväälle tuntui isolta, kun ei tiedä missä on ja mitä tekee, minkään suhteen. Sen sijaan ostin itselleni ja siskolle liput SMG:n Tavastian keikalle, jotain tekemistä joulun välipäiviksi ( Read more... )

Maanantaiaamu: Ahdistun delkursin ekalla luennolla selitetystä työmäärästä lähes kyyneliin asti. En pysty, en osaa. Ei onnistu, heti kauas pois kotiin! Laitan lounastauolla sähköpostia pohjoismaisten kielten laitokselle. Hittoako tänne jäämään ja murehtimaan.
Maanantai-iltapäivä: Ryhmäprojektitapaaminen, ystävällisiä sanoja ja hyvä fiilis. Reilun ( Read more... )

Ahdistaa, kuristaa, joku vielä minuakin lihavampi istuu rintakehän päällä. Ei tästä tule mitään.
Olisikin vain hetkittäistä angstia tai syysmasennusta, mutta en ole valmis riskeeraamaan (mielen)terveyttäni vain todistaakseni muille (tai itselleni) jotain.
Taidan lähteä kotiin.

Helsingissä olen iloinen ja tyytyväinen ja kaikesta mahdollisesta innostunut. Voisin haluta jäädä tänne, vaikka tiedänkin että täällä olo tuntuu niin hyvältä juuri siksi, että se on tavallisuudesta poikkeavaa ja tilapäistä. Pidemmän päälle kaikki vaan hukkuisi samaan syksyiseen harmaaseen massaan, ja tämä kaupunki alkaisi ärsyttää taas siinä missä ( Read more... )

Liian monta päivää väliä enkä keksi, mistä hetkestä aloittaa. Jos vaikka siitä, että minua ei ole tehty toimimaan neljän tunnin yöunilla. Ja silti saatan itseni tilanteisiin, joissa ei ole muuta mahdollisuutta kuin aloittaa kahvin kittaaminen iltakahdeksalta ja rukoiltava, että saan jotain aikaiseksi sen verran säädylliseen aikaan, että on ( Read more... )

Elämään haetaan vaihtelua istumalla vuoropäivinä eri kirjastoissa ja syömällä vuoropäivinä kukka- ja parsakaalia. Ja tämä vaihtelu riittää ja tekee tyytytäiseksi. What's there to say, joinain päivinä on vain helpompi olla. Ruotsinkielistä lausetta hallinnon etiikasta ei tarvitse lukea neljään kertaan ymmärtääkseen mitä siinä ajetaan takaa, ja ( Read more... )