(no subject)

Jun 04, 2011 20:45

Olemme eläneet täällä jo pitkään rauhassa. Metsästäjiä ei ole näkynyt. Kaikki on mennyt niin normaalisti kuin vain voi mennä. Silti, emme voi vain alkaa elämään, kuin mitään vaaraa ei olisikaan. Mitä tahansa voi tapahtua.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me voisi elää niin normaalisti kuin vain suinkin on mahdollista. Ryoko ja Asazuki ovat ainakin osanneet ottaa askeleen eteenpäin... Riokin tuntuu elävän normaalisti...

Kanone. Ainakin pintapuolisesti hänkin tuntuu vain nauttivan täällä elämisestä, eikä ajattele huolia. En kuitenkaan usko, että hänkään on unohtanut.

Ei. Oikeastaan tuskin kukaan muukaan meistä on unohtanut, tai kykenee unohtamaan vielä. Ehkä joskus, ehkä. Nyt vain on liian aikaista.

Mutta täällä on mahdollisuus siihen, mitä maassa meillä ei ollut. Se on varmaa. Pitää vain jaksaa pitää toivoa yllä.
Previous post Next post
Up