Rio. Kanone.
He molemmat ovat hajoamispisteessä. Rajalla. Lähes kosketuksen ulkopuolella, ellei jo niinkin kaukana. Olin tarkkaillut heitä kyllä jo pitkään, mutta en koskaan uskonut, että heillä menisi tämä näin pitkälle. Olin kuitenkin väärässä, enkä tarpeeksi varuillani. Jos olisin ottanut tilanteen paljon vakavammin ja tehnyt jotain...
Toisaalta, mitä minä olisin voinut asialle tehdä? Meillä kaikilla on jossain vaiheessa edessämme sama kohtalo. Emme tiedä, miten siltä voi välttyä, emmekä miten sieltä voi tulla takaisin, jos niin pahasti käy. Emme voi vaikuttaa toisiemme kohtaloihin, sillä olemme samassa veneessä kaikki.
Osa meistä uskoi, että tämä paikka olisi ratkaisu ongelmiimme. Täällä meitä ei vainoa kukaan. Emme joudu pelkäämään henkemme puolesta samalla tavalla, kuin kotona. Silti tapahtui asioita, jotka olivat tarpeeksi saamaan heidät molemmat rajamaille.
Voidaanko heidät vielä saattaa takaisin turvaan? Voimmeko me estää samaa tapahtumasta uudelleen?
Onko meillä toivoa?
Minä en tiedä ja se ehkä pelottaa enemmän, kuin mikään.
--
Uskotko sinä, että joku voi palata takaisin vajottuaan syvimpiin syvyyksiin, nuorempi Narumi?