(Untitled)

[fariini]

Puhuin siitä niin paljon koulussa tänään, etten halua kirjoittaa enää tänne. Tuntui kuitenkin siltä, että pitää mainita. Tietynlainen velvollisuudentunto ihmisenä käskee sanoa mielipiteensä siitä, etten esimerkiksi vaikuttaisi välinpitämättömältä. En ole. Kiistelimme tänään pitkään siitä, ketä siitä voi syyttää. Minun mielipiteeni on, lyhennettynä

Comments

[sulkasiipi]

Steampunk, villapaita, upouudet ihanat 11cm korot ja se, että näytit siltä, miltä haluaisitkin näyttäväsi ovat aivan (tai ainakin lähes) yhtä tärkeitä. Se on sinun elämäsi. Maailmassa on niin paljon surua ja aihetta järkytykseen, ettei tarvitse kantaa päällään kaikkien muiden murheita sen varjolla, ettei voisi iloita omista iloistaan.

Minä toivon, että ihmisistä tulisi rohkeampia. Että he uskaltaisivat sanoa ääneen, että on paha olla. Että he ymmärtäisivät, ettei heillä ole oikeutta päättää kenenkään toisen elämästä.

[fariini]

Pitäisinkin juuri isona ongelmana sitä, että yhteisöllisyys ei enää tue ihmisiä. Ne saavat apua, jotka itse sitä ymmärtävät tarvitsevansa. Kuka katsoo nykyään huomaa, jos joku tarvitsee apua itse sitä huomaamatta? Nykyään ei juuri ole enää sellaisia yhteisöjä ja ryhmiä, kuten ennen: tiiviitä perheitä ja sukuja, koululuokkia, ehkä työyhteisötkin olivat ennen vakaampia. Tätä on ehkä höperöä sanoa näin livejournalissa, mutta lisääntynyt sähköinen viestintäkään ei välttämättä helpota tilannetta. Tekstin kautta tunteet kun eivät välity kovin helposti. Ihmisiä pitäisi nähdä.

[sulkasiipi]

Ystävät. Miun koulukaverini - tyttö, jonka kanssa olin jutellut varsin vähän siihen asti elämästämme koulun ulkopuolella - tuli suoraan kysymään, onko miun paha olla, kun vaikutan surullisemmalta. Oli mukavaa huomata, että mie olin kerännyt ympärilleni verkon ihmisiä, jotka välittivät ja huomasivat silloin, kun oikeasti meni kehnosti.

Mutta on totta, että yhteisöllisyys on alkanut katoamaan. Invidualismin jatkuva huutaminen on tehnyt meistä yksinäisiä ja kilpailualttiita.

Ja joo, ihmisiä pitäisi nähdä. Paljon enemmän, paljon useammin. Koska ihmiset ovat parasta tässä elämässä :) Heti puusaunan, koivuvihdan ja Saimaan rannan jälkeen.

[joakimb]

Vai että jalat kipiät. Se kuulosti siltä että pohojoosessa oli mukavata pimiästä huolimata (huonoa murretta, joo)

[fariini]

Oi kuule, ei täällä enää pimiää ole! Meille satoi jo lunta ja tulee koko ajan lisää ^^

[raino]

Minä kyllä kallistun eniten syyttämään lepsua aselakia - jos samainen pöpipää olisi alkanut toteuttaa murhanhimoisia visioitaan puukolla, "vain" luultavasti yksi ihminen olisi kuollut.
Jaa-a, alan kyllä muistuttaa äitiä näin vanhemmiten siinä, etää "meuhkaavat anglosaksit" ja kaikenlainen kuvottava väkivalta televisiossa käy yhä enemmän hermoille. En kaipaa enää yhtäkään sarjamurhaaja-sarjaa.

Mutta, steampunk ja korkokengät ja osakuntajuhlat ovat sitä hyvää elämänsisältöä, jota kannatan! Jos kys. angstisella teinillä olisi ollut yhtä mukavia kiinnostuksenkohteita, sana Jokela tarkoittaisi minullekin edelleen Joensuussa olevaa baaria.

[fariini]

Tunnen kanssa muutuvani konservatiivisemmaksi hetki hetkeltä.

Eihän ihmiset voi katsoa jatkuvasti väkivaltaistuvampaa viihdettä ilman, että se jotenkin vaikuttaa. Tietenkään se ei tee kaikista murhaajia, mutta ei se turruttaminenkaan mielestäni hyvä vaihtoehto ole.

[joakimb]

http://forums.koalawallop.net/viewtopic.php?t=1719 tuli tuosta Steampunkista mieleen.