Supernatural Asylum convention, England 11.5.-13.5.07
Yeah.. Eli siis täytys vissiin jotain raportin tynkää kirjoittaa meidän enkkulandian a.k.a Supernatural Asylum convention -matkasta.. Joten, tämä on itselleen muistin virkistykseksi ja pyytelen ettei tätä linkitellä mihinkään saati sitten laiteta sanoja omaan suuhun. Itse keskeistä eikö? Kuvia en jaksa alkaa laittelemaan, mielikuvituksellanne ei nyt siis ole rajaa.. Käyttäkää sitä oikein. ;)
Eli siis kaikki tämä intoilu alkoi torstaina kun kävimme nectarin kanssa moikkaamassa Lunarwolfia (Korppisusi). Aluksi hieman jännitin Lunarin näkemistä, ujo kun olen.. Vaikkei se minusta niin kovin näykkään.. *yikes* But anyway, hauskaa ainakin itselläni oli. Juteltiin kaikennäköistä turhaa ja ei niin turhaa, kuten esimerkiksi omasta tarkkavaisuudestani liikenteessä. Olin juuri ehtinyt sanoa Lunarille, ennen kuin tiemme erosivat, etten ole näitä kaikista tarkkaavaisimpia persoonia liikenteessä.. Samantein melkein auton alle.. Todennäköisesti olisin kävellytkin ellei Nectar olisi napannut kädestä kiinni.. No vipelsimme Nectarin kanssa junaan jossa sainkin sitten tapella konduktöörin kanssa iästäni. ( Josta tulikin mieleeni etten ole ikinä ennen tapellut konduktöörin kanssa, mutta tulipa sekin ilo koettua. ) No mut matka sujui loppupeleissä jees, konduktöörikin heltyi ja antoi matkustaa juniorilipulla.. Mutta perjantaina aamulla intoilu paheni entisestään, mietti onko muistanut ottaa kaikki tavarat mukaan; passi, rahat, lentoliput, yms. Koulussa päivä meni panikoidessa lentämistä ( miten niin olen muka lentopelkoinen? Planes crashes ! ), mut kyllä siitäkin sitten selvittiin muutamien hengitysharjoitusten avulla. Koulussa aika siis tuntui rientävän, kotona se taas tuntui matelevan. Siinä ehti sitten katsoa vielä Supernaturalin uusimman jakson.. Joka muuten by the way sai minussa kauhean itkukohtauksen aikaiseksi. Se siitä sitten siis.. Ennen lentokentälle lähtöä vielä viimeinen tarkastus passin ja hammasharjan väliltä, että kaikki tavarat ovat tulleet mukaan.
Lentokentälle lähdimme ajamaan kahdeksain aikoihin ja ongimme kyytimme vielä Tampereelta Lunarwolfin ja maiataren. Pienimuotoinen esittely tapahtui äitini ja conilaisten välillä. Autossa istuin hiljaa miettien miten ihmeessä aijon selvitä hengissä sen lennon.. Pakosuunnitelmat olivat kovassa käytössä sen viimeisen viiden minuutin ajan. Lentokentällä odottelimme hetkisen ennen kuin menimme check in:iin. ( suomen sijapäätteet liian vaikeita, älkää niistä välittäkö.) Kaikki sujui turvatarkastukseen asti hyvin. Voiko mitään vihata enempää kuin turvatarkastuksia? ei tule heti mieleen mitä inhoaisin yhtä paljon. Ja ne tädit siinä löysivät muka mun repusta jotain illegal, mut siel mitään ollut.. Seuraavaksi passintarkastuksessa oli 'hauska' poliisi. Tarkasteli passiani siinä hetkisen kunnes kysäisi mistä päin Toijalaa olen? MITÄ? ei toijala ole niin iso että täällä olisi jotain tiettyjä alueita.. Saati sitten että siihen kysymykseen pitäisi vielä vastata.. Minen edes tiedä mikä tämä alue on jolla me asumme.. Vastasin sitten pienen hämmennyksen jälkeen et asumme sen ja sen rajalle. Sen jälkeen pääsinkin sitten pois siitä kopperosta, juoksin kaverin luo ihmeissäni ja aloin nauramaan.. Tähän mennessä siis kaikki hyvin.. Seuraava ongelma.. Itse lentäminen. Vajaa kaksi tuntia odottelimme kentän kahviossa ennen lennon lähtöä. Siinä ehti hieman rauhoittumaan, mutta myös väsäämään pillimehupurkille yksiön kolmioleivän kotelosta( terveisiä vain Lunarwolfille, meistä tulee vielä kiinteistövälittäjiä ! ). Siinä vaiheessa kun aloimme keskutelemaan mehupurkin kanssa asunnon hinnasta, meidän lennollemme kuulutettiin porukkaa. Siispä keräsimme kimpsut ja kampsumme ja suunnistimme.. umm.. sille portille jolta sitten loppujen viimeksi pääsimme koneeseen. Nyt on suomenkieliset sanat hukassa mutta koittakaa pärjätä. Lunarin kanssa tungimme nokkamme jonoon ja selvitimme tiemme yhdessä siitä, me ollaan siis kaikesta päätellen hyvä tiimi. ;) Kuitenkin, pääsimme samoihin aikoihin jonosta kuin muutkin.. Pitihän siinä nyt pari juoksu askelta ottaa konetta kohti ja kiljahtaa muutama epämääräinen sana. Koneeseen könysimme kaikki samaan aikaan, ja istuimme vierekkäisille penkkiriveille. Nectar häsäsi tavaroidemme kanssa ja minä yritin istua aloillani.. huutamatta. Lievä paniikki alkoi hiipimään pikku hiljaa sieltä istuimen takaa ja ainoa ajatus ( myös metallican hyräily ) joka sai rauhoittumaan oli: Hey, c'mon ! You're gonna see Jensen !
Lennosta ensimmäinen tunti meni sinnitellessä ajatuksen kanssa et planes crashes, clowns kills.. tuo jälkimmäinen ei tullut kyllä mieleen koneessa. Toinen tunti meni torkkuessa, nimenomaan torkkuessa. EI lentokoneissa voi nukkua ! Se ei vain käy järkeen et lentokoneessa nukutaan.. Siitä tokkurasta kyllä heräsi aika nopeasti kun tuli pientä turbulenssia.. Arvatkaapas kuinka monta kertaa teki mieli huutaa; OH C'MON !! THIS CAN'T BE NORMAL !!! Sain kuitenkin hillittyä itseni siihen asti kunnes oikeansilmän silmäkulmaan tuli aivan mieletön paine, johtuen koneen laskeutumisesta. Siinä vaiheessa taisi päästä muutama ärräpää, hyvä etten itkemään alkanut.. Ihmeelliseen paikkaan se paine vain tuli, yleensähän se on korvat jotka menevät lukkoon.. But not in this time. No selvisin siis hengissä lennon Suomesta Englantiin.
Englannin päässä passitarkastukset menivät jees, ainoa joka pisti vähän miettimään oli poliisit. Viisi poliisia rivissä, kaikilla kädessä automaattiaseet. Se pisti vähän miettimään Suomen ja Englannin sääntöjä/lakeja, mitä ne nyt ovatkaan. Passintarkastuksista pääsivät kaikki kunnialla läpi, jonka jälkeen odotimme reilut 3 tuntia kentällä Lontooseen menevää bussia. Kolmen tunnin aikana vaelsimme ympäri kenttää, ostimme M&M -karkkeja, jokaisen Supernatural fanin täytyy ostaa sellainen pussi jos kerta mahdollisuus on. Vietimme noin tunnin kentällä ilman mitään väsymyksen oireita, mutta jotenkin sen tunnin jälkeen alkoi silmät painamaan niin paljon että sitä pystyi jo kutsumaan väsymykseksi. Nukuimme vajaan/reilun tunnin, itse heräsin siihen kun toinen jalkani putoaa toisen päältä lattialle niin että kumahti. No ei siinä mitään, ei kun kahvia ostamaan. Ilman kahvia ei tuu elämästä mitään, ei herää kunnolla. Raniloksen kanssa tehtiin siis tämä kahvi reissu, maiatar oli hävinnyt johonkin sillä välin. Lunar ja Nectar istuivat lattialla _hieman_ väsyneen näköisinä. Ja taas kerättiin kaikkia tavaroita kasaan hetki ja lähdettiin odottamaan bussia.. Joka oli btw myöhässä ! Argh siinä ulkona odotellessa tuli kylmä ja salaa mielessäni toivoin et olisin ottanut untuvatakin mukaan. Bussiin päästiin hetki kun odoteltiin, väristiin ja vinguttiin. Tai siis, niin minä tein. Bussissa kaikki valtasi omakseen kaksi penkkiä, tyypilliseen suomalaiseen tapaan ("Ja tähänhän ei istu kukaan mun viereen ! "). Bussiin tuli meidän lisäksemme vain yksi nainen, joten tilaa oli vielä ruhtinaallisesti. Matka Lontooseen kesti noin puolitoista tuntia joka meni nukkuessa ja iPodia kuunnellessa. Lontoossa odottelimme toisen bussin lähtöä tunnin, 60 minuuttia. Täytyy myöntää et tuli sitä yhdessä vaiheessa laskettua minuutteja bussin lähtöön, naurettua edessä torkkuville papparaisille/vanhemmille mieshenkilöille. Joista täytyykin mainita yksi, herrat istuivat nätissä rivissä edessämme, kaikki torkkuen. Meistä katsoen oikeassa reunassa istunut mies torkkui ehkä hieman liikaakin.. Pää nuokahteli aina silloin tällöin, jopa koko mies alkoi kallistumaan oikealle yhdessä vaiheessa. Siinä riitti iloa katsella ja naureskella, mutta samalla kuitenkin toivoa ettei hän putoaisi siitä. Bussiin koitimme hieman etuajassa, kuskilta saimme vain vihaisia kädenheilautuksia. Eikun takaisin sisälle odottamaan. Tämä 'vihainen' bussikuski tuli sitten huutelemaan sillä bussilla matkustavia, no mehän etupäässä juoksimme bussiin ja taas tyypillisinä suomalaisina, jokainen omalle penkkiriville. Kuski tuli laskemaan porukan määrää ja sanoi siinä samalla sitten meille että meidän täytyy varmaan jossain vaiheessa siirtyä istumaan vierekkäin. No siirryimme heti, mitä sitä suotta alkaa kesken matkan vaihtamaan paikkaa. Minun viereeni rantautui Nectar, Raniloksen viereen Lunar. Maiatar jäi tällä matkalla ilman kaveria, mutta matkalaukku piti paikan varattuna. :) Matka Lontoosta Conventryyn sujui vaihtelevasti. Itse kuuntelin iPodia, naureskelin nectarille kun tämä(kin) torkahteli siinä vieressäni. Jossain vaiheessa matkaa nukahdin itsekkin mutta herään inhottavaan tunteeseen mahassa.. Jännitys.. Se fiilis on kuin miljoona perhosta olisi kaikki yhtä aikaa heränneet ja lähteneet lentoon. So not nice feeling. Mutta jännitimpä aiheesta. Kokonaisuudessaan matka taisi kestää hieman reilu pari tuntia ( korjatkaa jos olen väärässä ), jonka aikana ehti miettimään kaikenlaista, esim. melkein koko matkan ajan tien reunassa meni puinen aita. MITEN ihmeessä ihmiset ovat jaksaneet väsätä sellaisen? No, siihen ei ole järkevää vastausta kehittynyt edes minun kierossa mielessäni. Matkasta viimeinen puolituntia meni hääsätessä.. Ei kyennyt istumaan aloillaan, tuntui kuin olisi ollut 5 -vuotias lapsi joka ei ollutkaan saanut tikkariaan vaikka kuinka oli katsonut äitiään puppy face on. Hyviä vertauksia eikö, mutta suurin osa kuvastaa kuitenkin miltä sillä hetkellä tuntui.
Kahdeksan aikoihin olimme Coventryssä. What a feeling, kaamea vessahätä siis. Maiataren kanssa etsimme ensimmäisenä vessat. Ne eivät olleet maailman miellyttävimmät vessat. Should I say, pahimpia mitä olen nähnyt, heti Stanstedin kentän vessojen jälkeen. Tyttöparat jännittivät niin että meinasivat laskea housuunsa.. No ei, kyllä sitä umm... 6 tunnin aikana ehtii vessahätä tulla. No vessassa käynnin jälkeen seuraava problem. Missä mein Convention -hotelli on? No sitä etsittiin hetki, koko aika oikeaan suuntaan kulkien. I'm so proud of you girls ! Välillä tuli sellainen fiilari et onkohan tää nyt sittenkään oikea suunta? Mut oli se. Leofric hotel oli erinnäisten rakennusten kulmassa, itse mietin et voiko tuollaiseen puljuun kunnialla laittaa näinkin ison tapahtuman. Ulkoapäin rakennus näytti mitään sanomattomalta, mutta sisältä... whooooaaah, I LIKED IT ! Mut ensimmäisenä kun astuimme ns. aulaan, edessämme meni TODELLA pitkä jono. Mietimme et ei härre god, ei tämä voi olla rekisteröintijono. No ei se ollutkaan, se jono oli... Jensen Acklesin photo shoot -tickettejä varten. Ensimmäinen ajatus kun kuulin sen et ne kaikki ihmiset jonottavat Jensenin photo shoot -tickettejä oli: NOES ! Poor guy. Tahdon kuvaan hänen kanssaan mutta kaikki sympatiat ja empatiat hänelle. 700 ihmisen kanssa kuvaan viikonlopun aikana. Jos jätän kuitenkin väliin, silloin ei olisi enää kuin 699 ja Jensenin elämä olisi pelastettu. No ei aivan näin mutta säälin Jenseniä. Se jono.. se oli jotain niin järkyttävän pitkää ettei mitään rajaa.. No könysimme kimpsujen ja kampsujen kanssa ensimmäiseen/toiseen kerrokseen, jossa tapahtuman pääpaino oli. Rekisteröinti oli aulan 'takanurkassa', hissien vieressä. Aula oli tupaten täynnä ihmisiä ja täytyy myöntää et jos tapahtuma olisi ollut mikä tahansa tapahtuma, olisin juossut karkuun. Hillitsin itseni, mutta järjestäjät eivät. Porukka ei osannut sulkea leipäluukkujaan ja odottaa ohjeita mikä jono on mikäkin. MÖLYAPINAT ! Andrew parka koitti huutaa jotain, mutta ei hänen äänensä kantanut kovinkaan hyvin muiden ihmisten äänten yli. No onneksi joku nainen, jolla oli ERITTÄIN kirkas ääni otti tilanteen 'haltuun' ja sai ihmiset hetkeksi hiljaisemmiksi kuin he olivat aikaisemmin olleet. Me seisomme edelleenkin rappusten yläpäässä miettien missä meidän täytyy rekisteröityä saadaksemme kaikki tavaramme joita tarvitsemme päästäksemme sisään guest talkeihin sun muihin. Eräs täti ihminen tuli sanomaan meille että meidän pitäää odottaa vielä hetki, kunnes kaikki tämä häslinki on saatu selvitettyä. No eihän meillä mihinkään mikään kiire ollut. Odottelimme sen mitä vaadittiin ja menimme sitten ilmoittamaan että olemme saapuneet paikalle.. Kummallista kuinka suomalainen sukunimi voi olla niin vaikea ymmärtää, joten se piti tavata... Onneksi aakkoset opeteltiin jo ala-asteella. Rekisteröinti sujui moitteitta, kuten kaikki muukin. Palloilimme hetkisen kunnes ensimmäinen ns. ongelma käveli vastaan. Matkatavarat. No eihän niitä mukava ole mukana kantaa joten rynnistimme alakertaan kysymään Leofricin vastaanottotädiltä josko voisimme jättää tavaramme heidän 'sivuhuoneeseen'. Onneksi se kävi ja saimme jättää kaikki ulkovaatteemme ja tavarat sinne. Ja eikun takaisin yläkertaan. Ensimmäinen guest talk oli alkamassa. Löysimme Lunarin kanssa sopivat paikat melko edestä. Ainoa miinus paikassa oli että edessämme istui, itseeni suhteututettuna, pitkiä ihmisiä.. Oh noes, mun tuuria. Juttelin Lunarin kanssa jostain asiasta kunnes tunsin oikealla puolella istuvan naisen tökkäävän minua ja kysyvän; Te taidatte kanssa olla Suomesta, Suomea kun puhutte. Olo oli aika busted, tiesinhän että siellä oli muitakin suomalaisia mutta silti. Lunar hoiti puhumisen kun toivuin tästä yhtäkkisestä järkytyksestä jonka koin.. Kuuntelin heidän juttujaan, joista en tajunnut yhtään mitään vaikka selvää Suomea se oli. Seuraavan ahaa -elämyksen koin kun näin helkutin tutun kävelytyylin.. Länkisääret... *thud* Jensen. Kyllähän mie olin aina tiennyt et Jensen on komea poika, mutta että noin komea ! Olotilaa kuvastaisi taas kuuluisa lausahdus; Katsoa saa muttei koskea. Änkytin Lunarille jotain erittäin epämääräistä josta hän taisi napata sanat Jensen ja pylväs. Joten kokonainen lause olisi ollut; Jensen seisoo tuolla pylvään takana. Siinä mielentilassa ei saanut mitään järkevää sanottua. Jälleen kerran oli busted olo. Lavalle tuli juontajaksi lykätty Paul (?) joka esitteli tulevien tapahtumien kulkua.. En kiinnittänyt häneen niin huomiota, kaiken huomioni, kuten varmaan kaikkien muidenkin huomion keräsi Jensen. No Paul sitten antoi Jensenille tilaa tulla lavalle ja OH MY GOD, koko sali puhkesi huutamaan ja kiljumaan. Ei ihmekkään, Jensen on hurmaava. Suurimman metelin laskeuduttua Jensen kertoili jotankin, en kuollaksenikaan muista mitä. ( ANTEEKSI ! Näin ei saisi missään tapauksessa käydä, se on laissakin kiellettyä. Maiataren raportista varmaankin löytyy enemmänkin Jensenin/näyttelijöiden sanomisia. Mutta vielä kerran anteeksi dementiani ! )
Jensenin lähdettyä lavalta sinne saapui ensimmäiset guest talk vieraat; Justin Hartley ja Alan Ritchson, Smallvillen näyttelijöitä. Justinin olin nähnyt muutamaan otteeseen Smallvillessä, Alan ei vaikuttanut tutulta. Harmittaa näiden vieraiden puolesta, katsojat vain hälisivät.. Olivatko sitten niin innoissaan tapahtumasta vai ei, sitä ei tiedä, mutta hälinää siellä ainakin oli joka puolestaan huononsi äänentoiston kuuluvuutta. Justin ja Alan, vaikuttivat hauskoilta tyypeiltä. Eniten pisti nauramaan kun katsojat saivat kysyä kysymyksiä, kaikki puhuivat mikkiiin aivan liian kaukaa, joten ei ollut mitään mahdollisuutta että pojat olisivat kuulleet kysymyksen. Kuitenkin, yksi nainen aloitti kysymyksensä niin hiljaa että Justin sanoi hänelle jo valmiiksi; I'll say it already; WHAT ?! Siinä pisti hajoilemaan. Justinin ilmekin kun hän sanoi sen.. *laugh* Mutta eipä se kysymys kuulunut yhtään sen paremmin kuin aikaisemmin. Teki mieli pariin otteeseen huutaa että puhukaa lähempää mikkiin jos haluatte vastauksen teidän kysymykseenne ! luckily, my english skills are so crap et en kehdannut huutaa mitään. Mitään erikoista ei jäänyt mieleen tästä guest talkista, kuin se et pakko saada Justinin nimmari ! Mut eihän ne nyt ollut se pointti... Seuraavaksi guest talk -paneeliin saapuivat Supernaturalissa näytelleet naiskaunottaret Nicki Aycox, Alona Tal ja Brooke Nevin. Nicki tunnetaan paremmin Meginä sarjassa, mutta jos Nicki olisi kävellyt minua kadulla vastaan, en olisi tunnistanut häntä ! Aivan erinäköinen kuin sarjassa. Alonan ja Brooken tunnistaisi ehkä jos he kävelisivät kadulla vastaan. En jaksanut oikein keskittyä tähän guest talkkiin joten puolet meni ohi korvien. Mitä nyt muutama juttu, ei mainitsemisen arvoinen asia tarttui mukaan. Paneelin jälkeen suuntasimme.. ihhehe.. hakemaan Jensenin coffee lounge -juttuihin arvontalippuja. Ne saatiin nopeasti, ja haimme sitten tavaramme meidän privatepiilosta ja suuntasimme kohti hotelliamme/motelli, what ever. =D Sen paikantamisessa menikin sitten hetki, se oli noin kilometrin päässä Leofric hotellista. Eli ei kovinkaan kaukana. Etsimme sitä about puolituntia kunnes löysimme sen. Ja aeewwww, mikä paikka. Niin ystävällistä palvelua..
Jätimme tavaramme hotellille, minä ja Lunar majoituimme samaan huoneeseen ja loput sitten samaan huoneeseen. Lunarin kanssa aioimme herätä seuraavana aamuna seitsemältä aamupalalle, päästäksemme jonottamaan Jensenin Photo Shoot -tickettejä. Ja miehän sanoin kun saavuin paikalle et eeeehei, en mie tarvi kuvaa.. Tarvitin kuitenkin. Majoituksen jälkeen aloimme palloilemaan takaisin Con-hotellia kohti. Matkalla kuitenkin kävimme syömässä McDonaldsissa.. Meikäläisellä kävi pieni kömmähdys siellä.. Automaattisesti aloin tilaamaan.. SUOMEKSI.. no oli siinä sitten selittelemistä et vasta saavuimme paikalle ja on outoa puhua vierasta kieltä. Myyjä vain naureskeli. Arvatkaapas kuinka hävetti. No sain kuitenkin annokseni tilattua ja ei sen kummenpaa vahinkoa sattunut. Mutustelimme kaikessa rauhassa omat annoksemme ja naureskeltiin jotakin. Kello alkoi kuitenkin jo lähestymään aikaa jolloin seuraava guest talk alkaisi, joten pistimme pillit pussiin, toisin sanoen roskat roskiin ja lähdimme Leofriciä kohti. Minä ja Nectar aavistuksen erikautta kuin muut, joten meillä meni hiukan kauemmin löytää liukuportaat alas... Siinä odotellessa että portaat menisivät alas, aloin vilkutella muulle meidän porukalle. *Does the royal handshake* Sitä on mahdoton selittää, mutta se on aivan must joka kerta kun nähdään ! Voin antaa malliesimerkin sitten niille jotka sen haluavat nähdä jos joskus jossain törmäämme. No kuitenkin, pääsimme mekin alas asti, liian hitaasti kylläkin, ja lähdimme suunnistamaan Leofriciä kohti. Itselläni oli jonkinlainen aavistus missä olimme, mutta en ihan tajunnut sitä että olimme sen hotellin ns. takapihalla. No siitä sitten mentiin jostain sivuovesta sisään kenenkään huomaamatta ja naureskeltiin että olisikohan siitä saanut mennä. Menimme kuitenkin ja ei sitä kukaan koskaan saanut selville. Vipelsimme yläkertaan katsomaan Jensenin coffee lounge arvonta tuloksia ja NOES ! Itselläni meni kahden numeron päästä ja Raniloksella vain yhden ! Mitä tuuria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi hyvää.. Palloillimme hetkisen siinä aulassa miettien mitä tehdä. Maiataren kanssa päätimme mennä hakemaan Nickiltä, Alonalta ja Brookelta nimmareita. Ensimmäisenä jonotettiin Brookelle, koska hänen jononsa oli jostain tuntemattomasta syystä kaikista lyhyin. Siinä jonotellessa maiatar tökkäisee minua kylkeen ja vinkkaa hieman takavasemmalla seisovaan naiseen. Naisella oli päällään Plastic! Winchester -paita ja plastic!Winchesteriehin liittyvä pinssi. Hän sanoi maiatarelle jotain, en kuullut mitä, mutta jotain sellaista josta hän kieltäytyi nätisti. Katsoin hieman woot -ilmeellä ja maiatar selitti tilanteen minulle. Nainen oli tarjonnut meille pinssejä, mutta ei heti tajuttu että hän vain jakaa niitä, ei myy. No siinä sitten hieman punastellen takaisin naisen luo ja kysymään josko saisi sittenkin kaksi pinssiä. Nainen vain hymyili ja kaivoi pinssi pussinsa esille ja otimme molemmat omat pinssit. Naureskellen kiinniteltiin niitä paitoihimme kiinni ja sitten jo pitikin lykätä nimmarilappua, josta vedettiin yli montako nimmaria olet ottanut Brooken avustajalle. No kaikessa rauhassa annoin lappuni punahiuksiselle naiselle joka myöskin otti lappuni, katsoi sitä mutta samantein hän nosti katseensa minuun ja sanoi; Oh my god ! I love you hair ! Mun ilme tais olla näkemisen arvoinen, en minä tällaiseen ollut varautunut ! Nainen selitti että haluaisi kanssa samanlaisen leikkauksen kun minulla, muttei voi koska hänellä on kiharat hiukset. ( Which btw looked nice. ) Hän myöskin kyseli että mitä teen hiuksille aamulla ja kuinka saan laitettua ne miten ne oli nytkin. Ööh.. Selittelin et yeah, I don't do anything to them. I just leave them like that what way they're in the morning. Nainen vain naureskeli ja sanoi et kyllähän niille on pakko jotain tehdä kun ne tuon näköiset ovat. Yeah, kyllähän mie ne harjaan ja hieman tupeeraan ja sit kilo lakkaa niin hyvä tulee. Viimeiseksi nainen kysyi et onko minulla luonnonkiharat hiukset vai ei.. Tuota noin. Ei ne nyt niin luonnonkiharat ole mut ei ne mitkään ihan tikkusuoratkaan ole.. No lopulta pääsin Brooken kohdalle kysymään nimmaria ja siinä tuli ensimmäinen ongelma. Nimeni kirjoittaminen. Tavasin sen varmaan kolme kertaa, jonka jälkeen sain kuulla ettei minun nimeni voi olla noin lyhyt, täytyyhän minulla nyt pidempi nimi olla. Naureskellen vain vastasin; yeah, my name really is that short. Tytöt katsoivat ihmeissään et mitä ihmettä mutta hyväksyivät asian mukisematta. Kiittelin Brookea nimikirjoituksesta ja kun olin lähdössä paikalta kuulin takaani viel hihkaisun I LOVE YOUR HAIR ! Nauroin. Kiva että joku tykkää. :) No seuraavaksi hinasimme itsemme Alonan jonoon, jossa oli nainen jakamassa lappuja johon hän kirjoitti sinun nimen valmiiksi näyttelijöitä varten. Häneltäkin sain kuulla nimeni lyhyydestä. Ei se ole outoa jos on nelikirjaiminen nimi, varsin yleistä Suomessa. Nimenomaan Suomessa, mutta nythän olimme Englannissa. *facepalm* Alonan nimmarijono oli hieman pidempi kuin Brooken, itseasiassa aika reilustikin pidempi. Siinä sai jo jonotella hetken. No hyvässä seurassa aika kuluu nopeasti. Maiatar meni ennen minua pyytämään nimmaria ja mie lykkäilin sitten sitä toista lappua Alonan avustajalle joka kysyi yksi vai kaksi nimikirjoitusta. Vastasin että yksi riittää vallanmainiosti ja mies päästi aeewww äänen ja sanoi et ei riitä mutta saat silti vain yhden. Sitä kuitatessaan hän sai siihen lappuseen reiän, taisi olla 'vihainen' vain tästä yhdestä nimmarista. No ei, hätäisesti hän vain nimensä siihen kuittasi ja alustakin oli hieman pehmeähkö. Alonan nimikirjoituksen pyysin Supernaturalin DVD -boxin takakanteen johon otin myös Nickinkin. Kiittelin Alonaa ja Nickiä nimikirjoituksista ja god kun he olivat ystävällisiä. Okay, ei tälläisissa tilaisuuksissa voi olla kauhean kärttyinen tai saa negatiivista palautetta joka ei taas ole hyväksi, mutta silti. Ihania ihmisiä näin hetken perusteella.
Hihaho, kolme arvausta kenen guest talk oli seuraavaksi johon menimme. Meidän kiiltokuvapoika Jensenin ! AWWWWWW ! Se fiilis mikä siinä vaiheessa tuli kun Jensen tuli lavalle. Sanoin kuvaamatonta. Uskomatonta. En vain kykene selittämään sitä. Ainoa jonka voin omasta puolestani sanoa, ainakin luulisin, jokaisen teinitytön unelmien täyttymys. Eikä tarvi edes olla teini, unelmat täyttyivät silti. Tulee ihan haikea olo kun tätä kirjoittaa ja ei vain voi kokea sitä fiilistä tässä hetkessä. Onneksi on muistot. ;) Alku paneelista meni valokuvien räpsimiseen ja muuhun säätämiseen. Tulihan siinä itsekin muutama kuva otettua mutta minkäs teet kun lavalla on niin komea poika, vain vajaan 10 metrin päässä sinusta. No hetken kuluttua päästiin ihan asiaan ja Jensen vastaili kärsivällisesti kaikkiin kysymyksiin. Ja nyt on pakko mainita kun olen jostain lukenut ihmisten kommentteja. Jotkut sanovat että Jensenin asenne faneihin on hieman kylmä ja välinpitämätön. Näin asia ei kuitenkaan ole, Jensen on varsin mukava ja kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista, ei todellakaan ole kylmä faneja kohtaan, ehei ! That's bullshit. Koska, luulen osittain ( Jensen taisi itsekkin mainita ) että kun Jared on mukana, Jensen jättäytyy silloin itse hieman sivummalle josta voi puolestaan saada käsityksen että poika on välinpitämätön. Mutta tunnetusti Jared on tästä parivaljakosta se 'hösläävämpi' versio, joten hän on samalla hieman puheliampaa sorttia. Mitä sitä enää vastata samaa jonka toinen on jo vastannut? Ei se että sun kaveri vastaa kysymykseen, suurin piirtein samalla tavalla kuin sinä itse, eikä siihen ole oikein mitään lisättävää, tee sinusta välinpitämätöntä ihmistä. Tottakai ihmisillä on ennakkoluuloja ihmisistä, mutta itselläni nämä kaikki huhut kumosi Jensen itse. Hän todisti olevansa erilainen ihminen mitä huhut kertovat. Tästäkin voidaan olla montaa erimieltä mutta ehh, tämä on minun mielipide joten let it be. Mutta tämä guest talk meni erittäin nopeasti, aavistuksen liian nopeaa. Olisin mielelläni kuunnellut lisää juttuja mutta tietty, aika on rajallista. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Paneelin jälkeen suuntasimme hotellillemme, jossa katsoimme Lunarin kanssa Bugs -jakson. Se oli must nähdä koska Jensen oli juuri selittänyt guest talkissa tämän moneen kertaan kuullun, kuuluisan 70 000 ampiaisen joukossa tapahtuneen kuvauksen. *laugh* Hotellilla vietimme muutaman tunnin, valmistuen illan pippaloihin. Hehhe, naamiaiset siellä vissiin piti olla mut meikä oli fiksuna tyttönä päättänyt säästää repussaan tilaa ja ottanut vain mustankauluspaidan mukaan, jonka sitten kiskoin päälleni. Aloimme pikku hiljaa palaileen takaisiin Leofriciin jossa Jason Mann jo lauloi. Menimme maiataren kanssa hakemaan hieman juotavaa ja Lunar sanoi jäävänsä odottamaan meitä siihen missä seisoi. Menimme siis maiataren kanssa jonottamaan juomia, jotka maiatar sit osti koska epäilin ettei oma ikäni riitä. Molemmat ottivat smirnoffit ( vai miten ikinä kirjoitetaankaan. ) ja suuntasimme hieman lähemmäksi lavaa, ettien lunarwolfia joka ei enää seissyt siinä missä sanoi odottavansa meitä. Palloilimme pullojemme kanssa sivuun ja seisoskelimme siellä hetkisen kunnes Jason ilmoitti soittavansa, dunno biisin nimeä, ja pyysi Jenseniä lavalle kanssaan. Jensen sitten palloili lavalle ja jäi seisomaan hieman taka-alalle, aluksi. Biisin aikana huomasi kuinka Jensen vaivihkaa hivuttautui mikkiä kohti, muttei tietenkään päässyt yhtä lähelle kuin Jason koska olisi siinä sitten samalla sohinut Jasonin kitaraa. Mutta Jensenin äänen erotti silti kohtalaisen hyvin ja woooaaah.. *thud* just loved that voice ! Kun Jensen rantautui takaisin paikalleen esityksen jälkeen, huomasin Lunarin istuvan lattialla, reilun kolmen metrin päässä Jensenistä ! Juoksin siihen Lunarin viereen ja hihkaisin hänelle et; haha, found ya ! Istuin hänen viereen lattialle ja maiatar teki saman. Siinä sitten aivan kikseissä Jensenin läsnäolosta istuskeltiin, siemailimme juomiamme ja nautimme hyvästä musiikista. Jason soitti todella hyvin, itselläni oli hieman ennakkoluuloja tyylisuuntauksen pohjalta mutta poika todella tiesi miten ottaa yleisö haltuun ! Itseni ainakin musiikki tempaisi mukaansa ja mikä aina parempaa, se kuullosti livenä(kin) loistavalta ! Joten yhteenvetona tästä; jos olisi mahdollisuus vielä joskus mennä Jasonin keikalle, menisin aivan mielelläni ! Jäi niin hyvä mieli siitä, toivottavasti jäi kaikille muillekkin ! Jason alkoi lopettelemaan keikkaa ja Jensen kiipesi uudestaan lavalle, esittelemään ystävänsä ja selittämään jotain tämän levyn myynnistä, jota sait ostaa aulasta. Kuten olen jo tämän tekstin alkutekijöissä maininnut, dementia vaivaa joten en muista mitä Jensen on sanonut. Tai sitten Jensen on hurmannut minut täysin ( jonka se tekikin ) ja sen takia muisti mennyt. Mutta kuitenkin, pojat poistuivat yhdessä, yleisö huuteli haluavansa lisää mutta ei sitä kuitenkaan saanut. Salissa alkoi olemaan niin kuuma että minun oli pakko mennä sieltä hetkeksi pois, muut ilmeisesti seurasivat koska ilmestyivät vain hetkeä myöhemmin siihen aulaan. Ai että siellä oli ihanan viileä verrattuna salin lämpötilaan. Seisoskeltiin siinä hetki ja muut olisivat halunneet mennä jo saliin, en minä heitä estänytkään, mutta en lähtenyt mukaankaan. Nojailin siihen kaiteeseen kunnes siitä yhdestä ovestä pölähtää kaksi tapahtumassa toiminutta henkilöä huutamaan aulaa hieman tyhjemmäksi. Rappusissa ei saanut olla ketään. WTH? Jensen. Aivan, Jensen tarvitsi hieman tietä ( siksi vissiin NIIN leveät kulkuväylät, koska päivällä oli ollut se eräs happening. ) päästäkseen lähtemään hotellilleen. Ja aeewww, kun hän käveli ohitse... *sydän hakkaa* WHAT A FEELING ! Oli siinä sitten pakko vilkuttaa ja huutaa hyvää yötä, johon Jensen sitten vastasi vilkuttamalla takaisin. ( Emt, mut satuin seisomaan juuri siinä sopivassa paikassa jossa ei ollut muita *grin* ) Onneni kukkuloilla menin takaisin saliin johon muut olivat jo hieman aikaisemmin menneet, kuitenkin niin että olivat nähneet Jensenin poistumisen ( kuullostaapa traagiselta. ). Bongasin, ylläri,ylläri Maiataren ensimmäisenä ja taas menimme jonottamaan juomia. Suu alkoi kuivaa ja eihä tämä ollut kuin toinen pullo vasta joten mitä pienistä. Seisokelimme siinä ja juteltiin, kunnes sitten maiatar oli kääntänyt selkänsä minulle jossain vaiheess, well that's not big deal, mutta meidän väliin tunki Jensenin, pidempi turvamies. Olin sillee et WTH?! Sit hän huomasi minun ilmeeni ja kysyi olenko jonossa. OF COURSE I AM ! en mä siinä muuten olisi seissyt. Tuli siinä sit muutama sana vaihettua iästäni, ylläri, olenko liian nuori vain ei. No en tietenkään ole, mitä se nyt kuvitteli.. *puppyface* No maiatar törkkäsi sitten pullon käteeni ja menimme samalle lattia paikalle istumaan kuin aikaisemmin ja hengasimme siinä sitten hetkisen ja katselimme kun porukka tanssi. Vähänajan päästä joku nainen tuli sanomaan meille, ja muille jotka istuivat lattialle ettei se ole hyvä paikka istua. Keräsimme tavarat yhteen ja etsimme pöydän meille kaikille viidelle. Lunar jäi tanssimaan mutta löysi meidät kuitenkin sieltä ihmisten joukosta. Jossain vaiheessa oli jo kolmas pullo alkanut tyhjentymään ja tuli hieman sellainen olo et nyt on kiskottu liian nopeaa tahtia näitä. ( periaate; maistuu limulle mut menee kuitenkin päähän.) No ei ne silleen päähän noussut mutta huomasi että jotain oli otettu. No mitäs pienistä kun ei ne pienetkään meistä. Lunar tuli aina välillä hengähtämään ja juttelemaan meidän kanssa ( Tyttö, sun olis tarvinnut toimia kuin Ash; napannut vain jonkun pullon pöydältä ja juonut siitä ;) ). Olin juuri ennen kun lähdimme näihin pippaloihin sanonut Lunarille mein hotellissa et minulla söi päässä... kolme arvausta... GAYBAR ! NOES ! Ja eiköhän se soitettu sitten tuollakin... ja otetaas nyt sitten loput kaksi arvausta mikä biisi söi loppuillan päässä.. yeah. Mut se oli vain sivupolku, palataan takaisin yleiselle tielle eli. Lunar meni takaisin tanssimaan.. Macarenaa.. ehheh, se on hauskan näköistä kun 40 ihmistä vetää sitä. *laugh* Hengailtiin siinä muiden kanssa ja yhtäkkiä siihen mein viereen pamahtaa joku suomalainen nainen. Tuli vain ilmoittamaan että Suomi pääsi loppuotteluun vaahteranlehtiä vastaan jääkiekossa. Pistin sitten kotiin vihaista viestiä että miksei minulle olla kerrottu ! Tuli sielt viestiä takaisin jossa vain ilmoitettiin sen olevan ainoa hyvä asia, Pakarinen ei kuulemma voi voittaa euroviisuja ( silloin ei ollut vielä voittaja selvinnyt ). No ei ihmekkään, eihän se biisi mikään ihmeellinen ollut. Tekstailin siinä sitten hetken tänne suomeen, saa nähdä millainen lasku pamahtaa postiluukusta... *yikes* No pikkuvikoja. Bilettäminen jatkui, edelleenkin Lunarin osalta. Ja nyt meistä saa käsityksen et me vaan istuttiin paikallamme. NOES ! me biletettin sisäisesti. No nii just haha. Olipa hauska. Mut kuitenkin, Lunar saapui jälleen kerran meidän luo jolloin aloimme suunnittelemaan lähtöä paikasta, aamulla kuitenkin aikaisin aamupalalle. Lähdimme siinä hieman ennen kahtatoistan ja hipsimme pikkuhiljaa hotellille päin. Ei siinä matkalla mitään erikoista tapahtunut, muutakuin oravan toisto kymmen kertaa nopeasti peräkkäin englanniksi, kokeilkaapas piruuttanne. Nauratte lopputulokselle. Me ainakin nauroimme. Pääsimme turvallisesti hotellille ja toivottelimme toisillemme hyvät yöt ja painuimme eri huoneisiin. Oli hiukan nuukahtanut olo joten unettomuudesta ei ollut vaaraa, väittäisin että nukahdin heti kun iskin pääni tyynyyn. Ehdin kai sanoa Lunarille Sweeeett Deans ennen kuin nukahdin. Pienten lasten nukkumaanmenoaika on katsokaas jo seitsemältä illalla ja mie valvoin reilusti sen yli. No ei, tuli vähän aikasemmalta yöltä univelkoja, sen takia uni maitti better than ever !
Kirjoitan kahdessa erässä tarkoituksella, mut älkää kysykö miksi.
Maskeeraaja kiittää ja kumartaa.