Leaving always seems like the easiest way until you've run too far to go back

Jun 18, 2013 19:02

To all of you, who don't know or care about larping, there's nothing in this entry for you. I'm sorry. To everyone else, this is the story and idea behind the life of Walk Many Moon, of the Bear Spirit Tribe, world and nowhere. I don't yet have any idea of how this will look like when it's finished, since I've only just opened the new entry page. ( Read more... )

processing, night-time complexities, stories, larp, therapy, melancholy, writing, life

Leave a comment

Comments 2

rujoudenkauneus July 1 2013, 23:40:57 UTC
<3

tais olla aikas eeppinen peli! kauan se kesti? kauniisti kirjotettu.

...mut tipahdin kun luin "Moon Moon" :'D

Reply

feylana July 2 2013, 08:17:09 UTC
No siis, about vuorokauden kesti, ja siitä eeppisimmät kohdat ehkä sen pari tuntia pimeällä, raunioituneen rakennuksen puoliromahtaneeseen seinään nojaten. :D Tuli vähän luotua taustatarinaa hahmolle ja sit kontaktin kanssa klikkas ja hups.

Joo, parasta tässä on se, että vältyin Moon Moon -memeiltä kunnes aloin ihmetellä sitä että Algan pelaaja naureskeli lempinimelle niin paljon.

Reply


Leave a comment

Up