aivokihelmöintiä

[flaneeraaja]

Yksi teistä valitti viime viikolla enemmän tai vähemmän leikkisästi, että olen tartuttanut jatko-opintopaniikkini häneen. Chuis désolée. Mutta narina, pähkäily ja piehtarointi alkavat vähitellen hälvetä (vaikka eivät tietenkään ikinä kokonaan lopu) - sain kirjoitettua erään penseästi sujuneen tekstin, tein reilun viikon irtioton enimmäkseen

Comments

[fridamagdaleena]

like!
kiva kuulla näistä pienistä mutta tärkeistä kampuskohtaamisista.
ja varikset eivät ole kovin kaukana unen, kuoleman ja ymmärtämisen mahdottomuuden maastoista! sitäpaitsi ne on suloisia! - kuin uni.

[flaneeraaja]

Mä preferoin harakoita, ne ei ole kokoharmaita vaan mustavalkoisia.. mutta ehkä opin näkemään variksissa muutakin kuin liejua

[snowoh]

ajattelin hieman sivistäytyä lukemalla erään itselleni vieraan tieteenalan laadukkaaksi arvioidun tutkimuksen, joten imuroin gradusi. en vielä ehtinyt silmäilyä pidemmälle, mutta voihan alaviite! mahdoitkohan niistä jotain mainitakin, ehkä joskus keväällä?

pienestä sinisestä muistikirjasta tuli mieleen vanha sininen kouluvihkoni, jota parhaillaan täytän graduajatuksilla. nostalgia ja intoilu sopii yhteen.

[flaneeraaja]

Mut hei, kaikki vitsit on piilotettu alaviitteisiin. Tosin hyvin kuivakkaat sellaiset. Kiitos imurointimielenkiinnosta :) Mä taas mietin eilen proseminaarissa aiheestani (Serge Gainsbourgin runous ja différance) sönkätessäni, kuinka paljon kirjallisuustieteen puolelle voi kieli- ja käännöstieteen laitoksella vetää. Aika paljon näköjään, sain siunauksen, vaikka lehtori sanoi ettei ole mikään "suuri kirjallisuustieteilijä". Onneksi samalla laitoksella on myös enemmän siihen suuntaan vinksallaan oleva mösjöö, täytyy mennä sitä konsultoimaan. Sitä paitsi kohtahan tässä ollaan samaa schoolia muutenkin.

Mulla on semmonen paksunpaksu kangaskantinen kirjanen, olin ilmeisen optimisti sitä ostaessani koska graduajatukset jättivät kyllä yllin kyllin muistiinpanotilaa myös myöhemmälle tutkimukselle.

[snowoh]

mä näin muutama yö sitten unta että kohtasin pinnin hississä nuoren miehen, joka sanoi että mun on ehdottomasti käytettävä gradussani derridaa. väittelin sen kanssa tosi kauan siitä että eihän se nyt tähän sovi, mutta heräsin ennen väittelyn lopputulosta.

meidän tiede on ainakin niin nuori, että vaikutteita on väkisinkin monesta suunnasta. lisäks ne tunnutaan ottavan ihan ilolla vastaan - graduunkin kannustetaan tuomaan osaamista kaikkialta, mistä sitä vaan relevantisti voidaan hyödyntää. kirjallisuustieteesi vastaanotto olisi epäilemättä lämmin. entisten ja nykyisten filologien aivoituksia en yhtä tarkkaan tunne, mutta oon ollut aistivinani aika suvaitsevaisen ympäristön. vertailussa esim. vaasan yliopistossa kieltä pääaineenaan opiskeleva kaverini, joka sai juuri kuulla ettei kirjallisuusanalyysi ole siellä tiedettä (ei kelpaa edes kandiin).

[flaneeraaja]

Ehkä se mies oli meidän proffa, vaikka se ei kyllä oo hirveen nuori, täyttää parin vuoden päästä 60. Mutta se sanoi mulle että mun on ehdottomasti käytettävä gradussani Derridaa ja kyseli aina sen Derkun perään niin kauan kunnes ihan loppumetreillä sen lisäsin keitokseeni. Tämä on sinänsä hauskaa, että normaalisti PT on tunnettu "happamasta" suhtautumisestaan dekonstruktiota kohtaan.

No tuolla kyllä ainakin opetushenkilökunta on varsin vastaanottavaista ja ystävällistä - prof JH:sta en tiedä, pelottavan oloinen mies. Mutta olen kuullut muita reittejä, että ainakin yks toinen romanistiprofessori naureskelee kirjallisuustieteelle, koska se ei ole tarpeeksi systemaattista ja tarkkaa. Filologiapuolella kirjallisuudentutkimus tuntuukin enemmän olevan semmosta stilistiikkaa, keskitytään vaikka puhuttelumuotojen variointiin tai subjunktiivin esiintymiseen siinä ja siinä romaanissa ja tehdään kaikenlaisia malleja ja taulukoita.

[aurinkoa]

"juuri sama asia minua on vaivannut Claude Simonilla"

Simonin "Raitiotie" oli vähällä räjäyttää pääni - eikä suinkaan orgastisen nautinnon vuoksi. Nyt en ole varma, uskallanko lukea muita hänen kirjojaan, joita olen ehtinyt jopa ostaa itselleni. "Tuuli" ja "Georgica" ainakin löytyy omasta hyllystä. Onkohan minun syytä pelätä niitä, vai oliko "Raitiotie" vain jo seniilin kirjailijan horinaa? :P

[flaneeraaja]

Georgicaa en ole lukenut - kuulemani mukaan pysyttelee tiukasti maanviljelystematiikassa - vaikka totta kai siitä rakentuu samalla varmasti jotain universaalin hienoa.

Tuuli sen sijaan oli ensimmäinen Simon jonka luin, tämän vuoden tammikuussa. Tykkäsin, oli ehkä helpoimmin lähestyttävä tähän asti. Änkytystä sopivissa määrin ja kun syntaksin rytmiin pääsee kiinni, ihan nautittavaa. Läsnä on toki kaikki se, mikä tekee Simonista pään räjäyttävää.

Toisaalta oli helpottavaa todeta L'herben kohdalla, että Simon on yhtä käsittämätöntä alkukielellä kuin suomennoksenakin.

Ehkä Simonia pitääkin lukea fiilispohjalta, assosiaatioista ja sekasorrosta nautiskellen, eikä yrittää rakentaa mitään koherenttia "mitä tapahtui todella" -ketjua. Kuulemani mukaa sopii etenkin visuaalisesti suuntautuneille tyypeille.

[aurinkoa]

Jaa, mä olen aina kuvitellut itseni visuaalisesti suuntautuneeksi. Täytynee antaa silmille toinen mahdollisuus ymmärtää. :)