follow me for a while, this is the last one

[fly_birdie_fly]

jos olisin Robinson Crusoe. eikä laivani palaisikaan satamaan. elämä olisi yksi saari, yksi meri. tai olisin Pii Patel, ja veneeni ajelehtisi merellä sattuman kannateltavana, kyydissä vain yksi ihminen. ja Peter Parker, tiikeri. molemmat eksyivät, koska ylipäätään lähtivät pois sieltä, missä olivat.
molemmat kuitenkin pelastuivat yksinäisyydestään,

Comments

Mainio juttu

[anonymous]

Minun ainakin pitää jatkuvasti patistella itseäni lukemaan vanhoja klassikoita. Uutuuskirjat kyllä meinaavat aina tarttua käteen kirjakaupoissa.

Sitten kaiken ylle jääkin enää vain kysymys, miksi niitä vanhoja pitäisi lukea. Yleissivistyksen vuoksi? Tai samasta syystä kun vanhoissa linnoissa, museoissa ja kirkoissa on kivaa käydä? Ehkä ottaa valokuva tai pari. (Muistoksi ja kavereille.)

Mutta hienoa että olet RChen tarttunut. Itse en vielä, enkä varmaan pitkään aikaan tartukkaan.

- Mikael / Ihminen.org

Re: Mainio juttu

[fly_birdie_fly]

klassikoita tulee luettua silloin tällöin, vaikka työlästä se joskus on. Dostojevskiakin olen yrittänyt aloittaa muutaman kerran, mutta olivat kirjat jotenkin äärettömän tylsiä ja sanat maistuivat pölyltä. Salingerin Sieppari ruispellossa oli taas oikein rattoisaa luettavaa. Robinson Crusoe tuntui sellaiselta kirjalta joka täytyy joskus lukea! ei yhtään pöllömpi vaikka kerronta on vähän kömpelöä, hauskinta minusta noissa selviytyjäseikkailuissa ovat oikeastaan tarvikeluettelot ja kuvaukset saaresta ja elämästä siellä :) yksinäisyys ja eristyneisyys on jotenkin kiehtovaa, minäkin tunsin hätääntyväni kun aution saaren rannalta löytyy vuosikausien elon jälkeen jalanjälki, hurjaa, hui!

en tiedä onko klassikoiden lukeminen sitten niin tärkeää. lapset voisivat lukea kouluissa mieluummin uutuuskirjoja, sellaisia hauskoja ja hyviä, ainakaan itseäni Christien Kymmenen pientä neekerinpoikaa ei olisi innostanut lukemaan ellen olisi ollut muutenkin jo valmiiksi innostunut lukemaan, jopa (yök) klassikoita!