Pari hirveän kivaa päivää takana. Tai pikemminkin iltaa, päivät olis voineet olla paremmastakin päästä. Eilen oltiin Vilman kanssa ekstrapitkällä lenkillä, koska harhauduttiin seikkailemaan metsään. Oltiin ihan ihmeissämme, kun löydettiin uusia paikkoja Riihimäestä, ja mietittiin, miksei koskaan aikaisemmin oltu käyty siellä. Monta jännää lampea ja
(
Read more... )
Comments 5
miksei miun kerrostaloelämä oo yhtään noin kivaa, kun meillä ei ole kun kaks kerrosta ja parvekkeet limittäin eikä ees oikeeta rappukäytävää ! Pääkatuakaan ei ole, pelkkää metsää O.o
Reply
Teidän kodissa on varmasti omat hyvät puolensa :) Ja metsät on ihania.
Reply
OI TAHDON RIIHIMÄELLE kun te kaikki ihanat ootte siellä (L)
Reply
Meidän napurit ei taas oikein koskaan valita. En edes muista koska viimeksi..
Huomaa, ettei ne niin kamalia olekaan.
Aivan. Puhuminen ystäville ja kavereilleen helpottaa toisinaan ihan uskomattoman paljon. Sitä on melkein vaikea tajuta, että kuinka paljon se helpottaa. Se on hieno tunne, kun tuntuu että puolet murheista unohtuvat hetkessä ja tuntuvat rutkasti pienemmiltä.
Reply
Sanopa muuta. :)
Reply
Leave a comment