Talvivarusteiden rasitusajot
Wanhan tallin joulumarkkinat Loviisan lähellä meni niin miellyttävästi kuin sään huomioiden voi olettaa. Nukuttiin lämmitetyssä mutta ei liian kuumassa sisätilassa, aurinko paistoi ja pakkanen esti tallintakaisen tuoksun. Toisaalta oli sen verran kylmä että kovin paljoa väkeä paikan päälle ei eksynyt, kun kuitenkin oli jokseenkin syrjässä kaikesta ja ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma. Sain myytyä jotain pientä sälää sekä yhdet neulakinnastumput, elävöittäjälle tietysti...
Vaatteita oli päällä pääosin riittävästi. Huijasin pitkien kalsareiden ja binderin verran, muuten kaikki oli villaa. Housut tosin ruotsin armeijan sarkaiset, ja jaloissa kaksien villasukkien lisäksi huopatossut, jotka oikeasti ovat ihan järjettömän hyvä vaatekappale jos ei tarvitse kovin paljoa ravata sisällä välillä. Muinoin palelluttamani kaksi varvasta ilmoittelivat itsestään lähinnä useiden tuntien paikallaan istuskelun jälkeen, verenkiertoa parantava kävely lämmitti ne uudestaan välittömästi. Pitokin oli nahkapohjien lopullisen irtoamisen jälkeen erinomainen. Toisaalta villasukkien kombottaminen kuulemma ajoi saman asian, viidennet riittävät jo lämpöeristykseen jopa -15 asteessa eivätkä kerää lunta niin pahasti kuin huopa.
Ylävartalossa pellavapaita, ohut villatunika ja huopunut villatunika kettukauluksella + viitta olivat onnistunut ratkaisu. Lampaannahkahattua sen sijaan pitää muokata hiukan - lämmin on, mutta muoto on huono, lähinnä liian pitkä takalippa aiheuttaa hankaluutta. Neulakinnaslapaset riittivät lämmittämään, mutta niiden poisottaminen oli piinallista. Ohuet nahkahanskat ehkä auttaisivat tähän ongelmaan.
Se ainakin tuli havaittua että mahdollisella yön yli kestävällä muinaisvaelluksella pitää olla joko oikeasti lämmin nukkumatila, tai sitten ahkio. Sitä huopamäärää nimittäin ei kanna mitenkään järkevästi mitä tuollaisella säällä yöstä selviämiseen tarvitaan.
Riisipuuron keitto avotulella padassa sen sijaan oli sellainen operaatio, johon ei toiste kannata lähteä. Ihan oikeasti, maidon vahtiminen niin ettei se ehdi palaa kovin pahasti ja se keittoaika... saatiin silti myytyä ihan hyvin. Luvatut taistelunäytökset sen sijaan jäivät aika alikatsotuiksi.
Lauantaina ja sunnuntaina aloitettiin samalla "mitäs sitä markkinoilla miekan kanssa kuljetaan, osaatko edes käyttää sitä" haastelulla tallin vintillä, missä siis varsinaiset myyjät ja markkinavieraat olivat. Lauantaina tehtiin ensiksi teatterimättöä kahdestaan, sitten toisen taistelijan menetettyä käsikirjoituksen mukaan kilpensä saatiin I ja E mukaan leikkiin avuksi. Näytös päätettiin kahdenkeskiseeen painiin ja siihen että C käski pojat töihin.
Sunnuntaina oli vielä vähemmän katsojia, ja C joutui lähtemään, joten todettiin että ei yritetä mitään humoristista tai käsikirjoitettua tappelua, vaan otellaan vain näyttävästi ja hyvin 3 erää. Yleisöä oli peräti yksi lapsiperhe, Loviisan sanomien toimittaja jonka akku loppui kesken, ja joku toinen kameran takana häärännyt. Jee. Ehkä vähiten yleisöä ikinä.
Ja tietysti, mukaan tarttui Söpöin Ikinä. <3 Keksisi vielä mihin sen laittaa.
Vaatteita oli päällä pääosin riittävästi. Huijasin pitkien kalsareiden ja binderin verran, muuten kaikki oli villaa. Housut tosin ruotsin armeijan sarkaiset, ja jaloissa kaksien villasukkien lisäksi huopatossut, jotka oikeasti ovat ihan järjettömän hyvä vaatekappale jos ei tarvitse kovin paljoa ravata sisällä välillä. Muinoin palelluttamani kaksi varvasta ilmoittelivat itsestään lähinnä useiden tuntien paikallaan istuskelun jälkeen, verenkiertoa parantava kävely lämmitti ne uudestaan välittömästi. Pitokin oli nahkapohjien lopullisen irtoamisen jälkeen erinomainen. Toisaalta villasukkien kombottaminen kuulemma ajoi saman asian, viidennet riittävät jo lämpöeristykseen jopa -15 asteessa eivätkä kerää lunta niin pahasti kuin huopa.
Ylävartalossa pellavapaita, ohut villatunika ja huopunut villatunika kettukauluksella + viitta olivat onnistunut ratkaisu. Lampaannahkahattua sen sijaan pitää muokata hiukan - lämmin on, mutta muoto on huono, lähinnä liian pitkä takalippa aiheuttaa hankaluutta. Neulakinnaslapaset riittivät lämmittämään, mutta niiden poisottaminen oli piinallista. Ohuet nahkahanskat ehkä auttaisivat tähän ongelmaan.
Se ainakin tuli havaittua että mahdollisella yön yli kestävällä muinaisvaelluksella pitää olla joko oikeasti lämmin nukkumatila, tai sitten ahkio. Sitä huopamäärää nimittäin ei kanna mitenkään järkevästi mitä tuollaisella säällä yöstä selviämiseen tarvitaan.
Riisipuuron keitto avotulella padassa sen sijaan oli sellainen operaatio, johon ei toiste kannata lähteä. Ihan oikeasti, maidon vahtiminen niin ettei se ehdi palaa kovin pahasti ja se keittoaika... saatiin silti myytyä ihan hyvin. Luvatut taistelunäytökset sen sijaan jäivät aika alikatsotuiksi.
Lauantaina ja sunnuntaina aloitettiin samalla "mitäs sitä markkinoilla miekan kanssa kuljetaan, osaatko edes käyttää sitä" haastelulla tallin vintillä, missä siis varsinaiset myyjät ja markkinavieraat olivat. Lauantaina tehtiin ensiksi teatterimättöä kahdestaan, sitten toisen taistelijan menetettyä käsikirjoituksen mukaan kilpensä saatiin I ja E mukaan leikkiin avuksi. Näytös päätettiin kahdenkeskiseeen painiin ja siihen että C käski pojat töihin.
Sunnuntaina oli vielä vähemmän katsojia, ja C joutui lähtemään, joten todettiin että ei yritetä mitään humoristista tai käsikirjoitettua tappelua, vaan otellaan vain näyttävästi ja hyvin 3 erää. Yleisöä oli peräti yksi lapsiperhe, Loviisan sanomien toimittaja jonka akku loppui kesken, ja joku toinen kameran takana häärännyt. Jee. Ehkä vähiten yleisöä ikinä.
Ja tietysti, mukaan tarttui Söpöin Ikinä. <3 Keksisi vielä mihin sen laittaa.