-
Yksinäisen minun tarina
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois
On paratiisi ( Read more... ) -
Siitä tosiaan on sata vuotta
kun viimeksi kirjoitin, haluaisin kirjoittaa, mutta sanat, ovat vain kadotettuja kuvia, kiinni minussa.
Väsymys painaa silmiä - kuinka kauan vielä?
