Rakastunut Rukkanen, S (Satu)
Kirjoitin tänään tarinan. Sadun. Rakkaudesta ja siitä, kuinka se muuttaa muotoaan jne. En ehkä onnistunut saamaan siihen sitä kaikkea söpöstelyä, mitä halusin, eikä se nyt ehkä kerro sitä kaikkea, mitä halusin sillä kertoa, mutta pidän siitä silti. Ihan söpö siitä tuli.
Nimi: Rakastunut Rukkanen
Ikäraja: Sallittu
Genre: Satu/ Romance
A/N: Vapaapäivinä saa kaikenlaista hassua mieleensä. Idea tuli pyöräillessä, kun kylmä viima jääsi sormia. Tokihan meille jokaiselle on olemassa se Oikea, joten miksi Käsillekin ei voisi olla sitä Oikeaa Rukkasta, ja päinvastoin?
Rakastunut Rukkanen
Valot surisivat korkealla vaatelaarejen ja -tankojen yläpuolella, lähellä kattoa. Ihmisten kiireiset askeleet kopisivat lattialla laarejen ja tankojen alapuolella. Ympärillä tuoksui syksy. Se tunkeutui ihmisten vaatteisiin, ja kulkeutui heidän mukanaan. Sisällä kaupassa oli kuitenkin lämmin.
Suuri puinen laari oli jaettu useaan pienempään laatikkoon metallisilla seinillä. Yhdessä pienessä laatikossa oli kokoelma erilaisia hanskoja. Tumppuja, kintaita ja rukkasia.
Pörröinen, punaisesta villalangasta ommeltu Rukkanen oli hautautunut muiden rukkasten ja tumppujen sysimänä aivan laatikon reunaa vasten. Siinä se voihki kurjaa asentoaan, kunnes jokin tarttui siihen kiinni. Se jokin oli Käsi. Käsi oli pehmeä ja lempeä, kun se tutki Rukkasta ja sen kuntoa. Pieni punainen Rukkanen kiintyi Käteen välittömästi.
Kun Käsi sovitti Rukkasta itseensä, Rukkanen tunsi rakastuneensa. Se hehkui hetken rakastuneena, mutta sitten Käsi heitti Rukkas-paran takaisin laatikkoon.
Juoksevat askeleet kertoivat kiireisten jalkojen vieneen Käden mennessään.
Surkeana Rukkanen makasi tumppujen ja hanskojen seassa odotellen omaa Kättään vielä saapuvaksi. Sadat ihmiset työnsivät kätensä laatikkoon, koskettelivat ja tarkastelivat käsineitä ja tumppuja. Silloin tällöin joku käsi hipaisi Rukkastakin, saattoipa joku sovittaakin sitä. Aina kaikki kuitenkin tyrkkäsivät sen takaisin laatikkoon, missä se illan tullen vajosi pehmeään uneen, jossa se näki itsensä onnellisena Kätensä kanssa.
Kolme seuraavaa päivää Rukkanen kehräsi mielessään rakkaustarinaa itselleen ja Kädelle. Se kuvitteli tarkasti heidän seuraavan tapaamisensa, jonka jälkeen Käsi ottaisi Rukkasen mukaansa ja pukisi ylleen. Muut rukkaset ja tumput alkoivat jättää rakkaudesta kärsivää Rukkas-parkaa enemmän omiin oloihinsa, kukaan kun ei kestänyt sen huokailuja sen kerratessa pienessä mielessään Käden lämpöä ja pehmeyttä.
Rukkanen oli jo menettämässä toivoaan. Se ei enää uskonut, että sen oma Käsi palaisi enää sen luokse. Rukkanen oli jo vaipua masennukseen, kun se kuuli tutut kiireiset askeleet, jotka pysähtyivät laatikon kohdalle. Rukkanen näki, kuuli ja haistoi Käden laskeutuneen laatikkoon. Se yritti ängetä itseään ylemmäs, lähemmäs Kättä. Se huokaisi helpotuksesta, kun Käsi lopulta poimi sen ylös. Rukkanen saattoi tuntea, kuinka Käsi oli helpottunut löydettyään laatikosta juuri Rukkasen.
Rukkanen hehkui taas onnellisena. Se ei edes välittänyt, vaikkei Käsi pidellytkään Rukkasta kauempaa hellässä otteessaan, vaan pudotti muoviseen koriin, ja lastasi päälle muita ostoksia.
Rukkanen odotti kärsivällisesti muovikassissa, kun Käsi teki muut ostokset, ja kantoi sitten kassin pyörälleen. Rukkanen toivoi Käden ottavan sen pois kassista ja pukevan ylleen, mutta Käsi jätti Rukkasen kassiin. Sitoessaan kassia kiinni, Käsi kuitenkin kosketti Rukkasen pehmeää pintaa. Rukkanen jäi onnellisena odottamaan kunnes Käsi taas tarttuisi siihen.
Sisällä Käsi kaivoi Rukkasen kassista, suori sen kunnolla ja laski paperin päälle. Rukkanen yritti pysytellä paikoillaan tehdäkseen Käteen hyvän vaikutuksen. Ennen kuin Rukkanen ehti tajuta mitään, oli Käsi silittänyt sen vielä suoraksi ja käärinyt paperiin.
Rukkanen oli hämmennyksissä. Se ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä Käsi oikein aikoi tehdä. Miksi Rukkanen käärittiin paperiin? Eihän Rukkasille niin tehty, niitä pidettiin käsissä, suojana kylmältä.
Rukkasta alkoi pelottaa. Mitä Kädellä oli mielessään?
Vietettyään monta tuntia pimeässä paketissa, Rukkanen tunsi Käden tarttuneen pakettiin ja työntävän taskuunsa. Rukkanen mietti kauhuissaan, mihin Käsi sitä oli viemässä.
Seuraavaksi se tajusikin jo Käden ojentaneen paketin jollekulle toiselle, joka tuntui repivän pakettia auki. Tuossa tuokiossa Rukkanen selvisi katulampun valoon ja näki taas ympärilleen. Mutta vähitellen Rukkanen tajusi, että käsi, joka Rukkasta piteli, ei ollut Rukkasen Käsi. Vieras käsi sujautti Rukkasen ylleen, ja Rukkanen säikähti. Oliko Rukkasen Käsi antanut Rukkasen jollekulle muulle? Kädenhän piti rakastaa Rukkasta myös..
Mutta kun Rukkaseen sujahtanut käsi tarttui Käteen Rukkasen läpi, ja Käsi piteli lujasti Rukkasesta kiinni, Rukkanen huokaisi puoliksi pettyneenä. Olihan yksipuolinen rakkaus kuitenkin parempi, kuin ei rakkautta ollenkaan.
Nimi: Rakastunut Rukkanen
Ikäraja: Sallittu
Genre: Satu/ Romance
A/N: Vapaapäivinä saa kaikenlaista hassua mieleensä. Idea tuli pyöräillessä, kun kylmä viima jääsi sormia. Tokihan meille jokaiselle on olemassa se Oikea, joten miksi Käsillekin ei voisi olla sitä Oikeaa Rukkasta, ja päinvastoin?
Rakastunut Rukkanen
Valot surisivat korkealla vaatelaarejen ja -tankojen yläpuolella, lähellä kattoa. Ihmisten kiireiset askeleet kopisivat lattialla laarejen ja tankojen alapuolella. Ympärillä tuoksui syksy. Se tunkeutui ihmisten vaatteisiin, ja kulkeutui heidän mukanaan. Sisällä kaupassa oli kuitenkin lämmin.
Suuri puinen laari oli jaettu useaan pienempään laatikkoon metallisilla seinillä. Yhdessä pienessä laatikossa oli kokoelma erilaisia hanskoja. Tumppuja, kintaita ja rukkasia.
Pörröinen, punaisesta villalangasta ommeltu Rukkanen oli hautautunut muiden rukkasten ja tumppujen sysimänä aivan laatikon reunaa vasten. Siinä se voihki kurjaa asentoaan, kunnes jokin tarttui siihen kiinni. Se jokin oli Käsi. Käsi oli pehmeä ja lempeä, kun se tutki Rukkasta ja sen kuntoa. Pieni punainen Rukkanen kiintyi Käteen välittömästi.
Kun Käsi sovitti Rukkasta itseensä, Rukkanen tunsi rakastuneensa. Se hehkui hetken rakastuneena, mutta sitten Käsi heitti Rukkas-paran takaisin laatikkoon.
Juoksevat askeleet kertoivat kiireisten jalkojen vieneen Käden mennessään.
Surkeana Rukkanen makasi tumppujen ja hanskojen seassa odotellen omaa Kättään vielä saapuvaksi. Sadat ihmiset työnsivät kätensä laatikkoon, koskettelivat ja tarkastelivat käsineitä ja tumppuja. Silloin tällöin joku käsi hipaisi Rukkastakin, saattoipa joku sovittaakin sitä. Aina kaikki kuitenkin tyrkkäsivät sen takaisin laatikkoon, missä se illan tullen vajosi pehmeään uneen, jossa se näki itsensä onnellisena Kätensä kanssa.
Kolme seuraavaa päivää Rukkanen kehräsi mielessään rakkaustarinaa itselleen ja Kädelle. Se kuvitteli tarkasti heidän seuraavan tapaamisensa, jonka jälkeen Käsi ottaisi Rukkasen mukaansa ja pukisi ylleen. Muut rukkaset ja tumput alkoivat jättää rakkaudesta kärsivää Rukkas-parkaa enemmän omiin oloihinsa, kukaan kun ei kestänyt sen huokailuja sen kerratessa pienessä mielessään Käden lämpöä ja pehmeyttä.
Rukkanen oli jo menettämässä toivoaan. Se ei enää uskonut, että sen oma Käsi palaisi enää sen luokse. Rukkanen oli jo vaipua masennukseen, kun se kuuli tutut kiireiset askeleet, jotka pysähtyivät laatikon kohdalle. Rukkanen näki, kuuli ja haistoi Käden laskeutuneen laatikkoon. Se yritti ängetä itseään ylemmäs, lähemmäs Kättä. Se huokaisi helpotuksesta, kun Käsi lopulta poimi sen ylös. Rukkanen saattoi tuntea, kuinka Käsi oli helpottunut löydettyään laatikosta juuri Rukkasen.
Rukkanen hehkui taas onnellisena. Se ei edes välittänyt, vaikkei Käsi pidellytkään Rukkasta kauempaa hellässä otteessaan, vaan pudotti muoviseen koriin, ja lastasi päälle muita ostoksia.
Rukkanen odotti kärsivällisesti muovikassissa, kun Käsi teki muut ostokset, ja kantoi sitten kassin pyörälleen. Rukkanen toivoi Käden ottavan sen pois kassista ja pukevan ylleen, mutta Käsi jätti Rukkasen kassiin. Sitoessaan kassia kiinni, Käsi kuitenkin kosketti Rukkasen pehmeää pintaa. Rukkanen jäi onnellisena odottamaan kunnes Käsi taas tarttuisi siihen.
Sisällä Käsi kaivoi Rukkasen kassista, suori sen kunnolla ja laski paperin päälle. Rukkanen yritti pysytellä paikoillaan tehdäkseen Käteen hyvän vaikutuksen. Ennen kuin Rukkanen ehti tajuta mitään, oli Käsi silittänyt sen vielä suoraksi ja käärinyt paperiin.
Rukkanen oli hämmennyksissä. Se ei ymmärtänyt ollenkaan, mitä Käsi oikein aikoi tehdä. Miksi Rukkanen käärittiin paperiin? Eihän Rukkasille niin tehty, niitä pidettiin käsissä, suojana kylmältä.
Rukkasta alkoi pelottaa. Mitä Kädellä oli mielessään?
Vietettyään monta tuntia pimeässä paketissa, Rukkanen tunsi Käden tarttuneen pakettiin ja työntävän taskuunsa. Rukkanen mietti kauhuissaan, mihin Käsi sitä oli viemässä.
Seuraavaksi se tajusikin jo Käden ojentaneen paketin jollekulle toiselle, joka tuntui repivän pakettia auki. Tuossa tuokiossa Rukkanen selvisi katulampun valoon ja näki taas ympärilleen. Mutta vähitellen Rukkanen tajusi, että käsi, joka Rukkasta piteli, ei ollut Rukkasen Käsi. Vieras käsi sujautti Rukkasen ylleen, ja Rukkanen säikähti. Oliko Rukkasen Käsi antanut Rukkasen jollekulle muulle? Kädenhän piti rakastaa Rukkasta myös..
Mutta kun Rukkaseen sujahtanut käsi tarttui Käteen Rukkasen läpi, ja Käsi piteli lujasti Rukkasesta kiinni, Rukkanen huokaisi puoliksi pettyneenä. Olihan yksipuolinen rakkaus kuitenkin parempi, kuin ei rakkautta ollenkaan.