äiti kysyi skypessä ohimennen kuulumisia ja uskaltauduin hetken mielijohteesta kertomaan sille: kertomaan että pitäisi lukea tentteihin, kirjoittaa tiivistelmä ja ties mitä kaikkea mutten pysty ja jaksa. edistyn aina vähän kerrallaan mutta jään sitten tuijottamaan eteeni ja murehtimaan. että nukun aina vain enemmän ja väsyttää silti. että ulkona
(
Read more... )
Comments 5
"Me ollaan kummatkin vähän sellaisia alavireisiä" (kun kerroin että oon ollut monta vuotta masentunut enkä oikein kykene mihinkään). Ja hiljattain:
"No jos se aiempi masennus onkin parantunut, ja tää on nyt sitten synnytyksen jälkeistä masennusta?"
Joo-o.
Haleja ja voimia ja kaikkea, tykkään susta <3
Reply
Reply
(The comment has been removed)
"If you cannot be a poet, be the poem", David Carradine
Reply
hihi joo, odotin tuon yllämainitun keskustelun ajan saavani kohta jonkun "rohkaisevan" elämänohjeen tasoa kukas kotkan taivaalle nosti, jos ei omat siivet :D
follow-up: mutamaa päivää myöhemmin äippä kyseli olenko edistynyt joka päivä vähän, olisi halunnut analysoida asiaa ja tehdä mun kanssa jotain mielikuvaharjoituksia ilmeisesti: jos onnistuisit, miten se tapahtuisi?
eipä jostain syystä huvittanut yrittää selittää enää.
Reply
Leave a comment