yritys hyvä kymmenen

Jun 01, 2008 20:14

äiti kysyi skypessä ohimennen kuulumisia ja uskaltauduin hetken mielijohteesta kertomaan sille: kertomaan että pitäisi lukea tentteihin, kirjoittaa tiivistelmä ja ties mitä kaikkea mutten pysty ja jaksa. edistyn aina vähän kerrallaan mutta jään sitten tuijottamaan eteeni ja murehtimaan. että nukun aina vain enemmän ja väsyttää silti. että ulkona ( Read more... )

Leave a comment

Comments 5

kettupuuhaa June 3 2008, 14:37:42 UTC
Oon kans kuullu mun äidiltä hyviä ja kannustavia kommentteja.

"Me ollaan kummatkin vähän sellaisia alavireisiä" (kun kerroin että oon ollut monta vuotta masentunut enkä oikein kykene mihinkään). Ja hiljattain:

"No jos se aiempi masennus onkin parantunut, ja tää on nyt sitten synnytyksen jälkeistä masennusta?"

Joo-o.

Haleja ja voimia ja kaikkea, tykkään susta <3

Reply


telepatia June 4 2008, 11:37:32 UTC
Mun äidilla on aika hyvä vainu siitä olenko kondiksessa. Yleensa se alkaa huolestua jos en raportoi enää itsestäni ja kysyy yleensä ihan suoraan, että onko kaikki ok? Sillä on pirun hyvä äidinvaisto. Mut sit se lähettää myös positiivari sivun fraaseja, jotka joskus aiheuttavat masennusta, kun pitäisi jotenkin väkisin pitää se hymy naamassa. Minä olen tajunnut onneksi erään tärkeän pointin elämästä , että pahat tunteet ovat tarpeellisia. Ne kertovat yleensä totuuden asioista ja kun on kokenut suurta tuskaa ja kipua näkee aina kirkkaammin. Haluan todellakin nähdä kirkkaasti, joten ajattelen että kyyneleet vaan puhdistavat mielen ja sateen jälkeen voi taas paistaa aurinko. Mut hei milloinkas taas nähtäisiin? Etkös sinä ole mestari värjäämään hiuksia:)

Reply

(The comment has been removed)

telepatia June 6 2008, 16:20:00 UTC
Se on! Kyl se paras inspiraatio kumpuaa usein aallonpohjasta. Kautta aikain ovat runoilijat ja muusikot ammentaneet luovuutensa ihmisolon surkeudesta. Malja sille!

"If you cannot be a poet, be the poem", David Carradine

Reply

jtjpp June 6 2008, 19:35:09 UTC

hihi joo, odotin tuon yllämainitun keskustelun ajan saavani kohta jonkun "rohkaisevan" elämänohjeen tasoa kukas kotkan taivaalle nosti, jos ei omat siivet :D

follow-up: mutamaa päivää myöhemmin äippä kyseli olenko edistynyt joka päivä vähän, olisi halunnut analysoida asiaa ja tehdä mun kanssa jotain mielikuvaharjoituksia ilmeisesti: jos onnistuisit, miten se tapahtuisi?

eipä jostain syystä huvittanut yrittää selittää enää.

Reply


Leave a comment

Up