Käpälämäki - Kekrijuhla on nyt sitten pelattu, ja siten toisiksi viimeinen pelini pitkään aikaan. Olo on haikea ja tuntuu oudolta elää ilman to do listaa
( Read more... )
Muista laittaa kuitit mulle beibe, jätin massia bufferiin sua varten, budjetti on kuitenkin yksin mun vastuulla. Kaisa, älä ota kriisiä siitä että ruoka loppui. Se ei oikeasti loppunut, sitä ei vain osattu kerralla valmistaa saatavilla olevista aineista tarpeeksi. Se ei ole sun vika, se on yleinen briiffausmoka. Yksi niistä monista joita me kaikki tehtiin koska oli niin helvetin kiire. Kuten tiedät, päivällistä jäi yli, jokainen sai napansa pullolleen jos vain tajusi sen tehdä.
Mäkin olin ihan itku kurkussa kun lähdin Luukista, niin raskaalta tuntui tajuta että se on nyt ohi. Lähetin muut kotiin ennen kuin lähdin, halusin olla siellä viimeisenä yksin, kiertää kaikki paikat, nähdä ne hiljaisina ja tyhjinä. Peldistä ei oo, eikä pettymystä peliin tippaakaan, vain haikeus ja luopumisen tuska.
Mä oon samaa mieltä, älä ota ruuan loppumista liian raskaasti. Ottaen huomioon että amatöörivapaaehtoisvoimin valmistetaan 50 ihmiselle iltapala, aamupala, lounas, välipala ja juhlaruoka, oli musta ihme että kaikki onnistui niin hyvin ja ajallaan! Lounas loppui kesken, mutta ilman jääneille löytyi muuta ruokaa ja illallista jäi tosiaan vielä yli. Sitä paitsi ruoka hupeni niin sutjakkaan, koska se oli niin hyvää! :)
Comments 2
Mäkin olin ihan itku kurkussa kun lähdin Luukista, niin raskaalta tuntui tajuta että se on nyt ohi. Lähetin muut kotiin ennen kuin lähdin, halusin olla siellä viimeisenä yksin, kiertää kaikki paikat, nähdä ne hiljaisina ja tyhjinä. Peldistä ei oo, eikä pettymystä peliin tippaakaan, vain haikeus ja luopumisen tuska.
Reply
Reply
Leave a comment