(no subject)
... Aa-ah.
Uhm, tänään... Noh, oresama oli saanut valittua oikean kokoiset smokit. Ongelmana oli vain, että oresama oli valinnut ehkä jopa liian hyvännäköisen mallin Tezukalle. Jokseenkin... No tuota... Hyvännäköinen. Aika paljon.
Ei hemmetti, oresama on... Miten hitossa tässä näin kävi? Mistä lähtien olen ollut kiinnostunut Tezukasta? Tai noh, onhan se totta, että... Oh fine, self. Myönnän itselleni, että sinä silmänräpäyksenä kun kuulin ensi kerran Echizenin mainitsevan, että olisi saattanut nähdä Tezukan, olen odottanut häntä. Ja kun hän viimein saapui tänne menin aivan lukkoon. Tyhmähän oresaman olisi pitänyt olla ellen olisi ymmärtänyt tätä. Ja silti... Siltikään en koskaan kysynyt itseltäni minkä takia olen tehnyt kaikkea mitä nyt olen tehnyt. Pelasin sen hullun tennismatsinkin, jossa oresamalla meni jalka... Mm, se ilta oli kyllä kaunis. Seuraava aamukin oli makoisa, nähdessäni a) Fujin ilmeen pokémonien hoidon tunnilla ja b) Tezukan onnistuvan saamaan Hoothoot itselleen. Tai no, kuka nyt saikaan kumman, heh.
Ja sitten piti parannella itseäni ennen kuin pääsimme tapaamaan uudelleen, mutta läksyjen merkeissä lähinnä. Tottakai vähän tennistäkin. Se ei olisi, ehm, treffit Tezukan kanssa ilman tennistä. Ja pokémonit leikkivät yhdessä, niillä näytti todella olevan hauskaa.
Paras yllätys, minkä Tezuka on kuitenkaan oresamalle koskaan antanut oli kuitenkin oresaman varsinaisena syntymäpäivänä, kun hän ilmestyi oveni taaksi aikeenaan onnitella minua ihan kasvokkain, tosin ilmeisesti hän oletti täällä olevan isotkin juhlat kyseisenä päivänä, sillä hän vaikutti hieman pöllämystyneeltä kun avasin oven eikä takaani raikanut musiikki ja kuulunut muiden meluamista. Ikinä en ole kyllä hävennyt niin paljoa kuin silloin, sen piti olla päivä jolloin pysyn vain sisätiloissa loppuillan ja olin jo vaihtanut pyjamaani kun Tezuka tuli... >__< No, onneksi se ilta meni hyvin... Teetä, hiukan läksyjen kertausta kirjoistani ja whee, kaikkien aikojen pommi. Oresama sai luvan järjestää yhteiset synttärimme nyt huomiseksi. Aa-ah. Toivottavasti Tezuka nauttii juhlistaan huomenna. Millään muulla ei nyt ole oikein väliä kuin sillä, että hän ei sentään lähde pois kesken kaiken kun ei kestä enää... Kaikkeni olen tehnyt eikä hän viitsisi kävellä vain pois omista juhlistaan, eihän?
Ja huomenna on nuo syntymäpäivät ja koko päivän ja illan (yön?) saan katsella Tezukaa smokissa. Asdfg. As if Tezuka jäisi luokseni yöksi. Tai, voihan hän tässä talossa nukkua, mutta ei varmasti nuku minun luonani, tässä huoneessa... Tällä sängyllä. Yh, ei pitäisi edes ajatella moista, se tulee tuskin koskaan tapahtumaan. Mikä häiritsee minua enemmän kuin kai pitäisi terveellisesti häiritä. Arrgh! En pidä tästä voimattomuuden tunteesta! Varsinkaan silloin kun olemme samassa tilassa. Nyt on kyllä pakko koota itseni. Misaki-chan tulee milloin tahansa, ja minun täytyy pyytää häntä tanssiparikseni avaamaan ne tanssiaiset.
Huomenna Oresama saa katsella Tezukaa valkeassa smokissa. Se riittäköön tällä hetkellä. Tuskin mitään muuta olen saamassa hetkeen kuin kaukaisia katseluhetkiä, hnn. Voin kai silti unelmoida ... Kakku, isot juhlat, me kaksi valkeissa smokeissa ja vieraat toivottamassa meille kahdelle onnea... ♥
(ooc: Huomisilla syntymäpäivillä ei tuskin ole liian vaikeaa huomata Atoben suhtautumista Tezukaan jos sattuu katsomaan hetkenkään sitä... Sen lisäksi, että Atobe luultavasti joutuu sietämään ties minkälaista piikittelyä huomisen jälkeen, niin myös ystävällinen olkapää olisi mukava saada vankan ystävyyden merkeissä?)
Uhm, tänään... Noh, oresama oli saanut valittua oikean kokoiset smokit. Ongelmana oli vain, että oresama oli valinnut ehkä jopa liian hyvännäköisen mallin Tezukalle. Jokseenkin... No tuota... Hyvännäköinen. Aika paljon.
Ei hemmetti, oresama on... Miten hitossa tässä näin kävi? Mistä lähtien olen ollut kiinnostunut Tezukasta? Tai noh, onhan se totta, että... Oh fine, self. Myönnän itselleni, että sinä silmänräpäyksenä kun kuulin ensi kerran Echizenin mainitsevan, että olisi saattanut nähdä Tezukan, olen odottanut häntä. Ja kun hän viimein saapui tänne menin aivan lukkoon. Tyhmähän oresaman olisi pitänyt olla ellen olisi ymmärtänyt tätä. Ja silti... Siltikään en koskaan kysynyt itseltäni minkä takia olen tehnyt kaikkea mitä nyt olen tehnyt. Pelasin sen hullun tennismatsinkin, jossa oresamalla meni jalka... Mm, se ilta oli kyllä kaunis. Seuraava aamukin oli makoisa, nähdessäni a) Fujin ilmeen pokémonien hoidon tunnilla ja b) Tezukan onnistuvan saamaan Hoothoot itselleen. Tai no, kuka nyt saikaan kumman, heh.
Ja sitten piti parannella itseäni ennen kuin pääsimme tapaamaan uudelleen, mutta läksyjen merkeissä lähinnä. Tottakai vähän tennistäkin. Se ei olisi, ehm, treffit Tezukan kanssa ilman tennistä. Ja pokémonit leikkivät yhdessä, niillä näytti todella olevan hauskaa.
Paras yllätys, minkä Tezuka on kuitenkaan oresamalle koskaan antanut oli kuitenkin oresaman varsinaisena syntymäpäivänä, kun hän ilmestyi oveni taaksi aikeenaan onnitella minua ihan kasvokkain, tosin ilmeisesti hän oletti täällä olevan isotkin juhlat kyseisenä päivänä, sillä hän vaikutti hieman pöllämystyneeltä kun avasin oven eikä takaani raikanut musiikki ja kuulunut muiden meluamista. Ikinä en ole kyllä hävennyt niin paljoa kuin silloin, sen piti olla päivä jolloin pysyn vain sisätiloissa loppuillan ja olin jo vaihtanut pyjamaani kun Tezuka tuli... >__< No, onneksi se ilta meni hyvin... Teetä, hiukan läksyjen kertausta kirjoistani ja whee, kaikkien aikojen pommi. Oresama sai luvan järjestää yhteiset synttärimme nyt huomiseksi. Aa-ah. Toivottavasti Tezuka nauttii juhlistaan huomenna. Millään muulla ei nyt ole oikein väliä kuin sillä, että hän ei sentään lähde pois kesken kaiken kun ei kestä enää... Kaikkeni olen tehnyt eikä hän viitsisi kävellä vain pois omista juhlistaan, eihän?
Ja huomenna on nuo syntymäpäivät ja koko päivän ja illan (yön?) saan katsella Tezukaa smokissa. Asdfg. As if Tezuka jäisi luokseni yöksi. Tai, voihan hän tässä talossa nukkua, mutta ei varmasti nuku minun luonani, tässä huoneessa... Tällä sängyllä. Yh, ei pitäisi edes ajatella moista, se tulee tuskin koskaan tapahtumaan. Mikä häiritsee minua enemmän kuin kai pitäisi terveellisesti häiritä. Arrgh! En pidä tästä voimattomuuden tunteesta! Varsinkaan silloin kun olemme samassa tilassa. Nyt on kyllä pakko koota itseni. Misaki-chan tulee milloin tahansa, ja minun täytyy pyytää häntä tanssiparikseni avaamaan ne tanssiaiset.
Huomenna Oresama saa katsella Tezukaa valkeassa smokissa. Se riittäköön tällä hetkellä. Tuskin mitään muuta olen saamassa hetkeen kuin kaukaisia katseluhetkiä, hnn. Voin kai silti unelmoida ... Kakku, isot juhlat, me kaksi valkeissa smokeissa ja vieraat toivottamassa meille kahdelle onnea... ♥
(ooc: Huomisilla syntymäpäivillä ei tuskin ole liian vaikeaa huomata Atoben suhtautumista Tezukaan jos sattuu katsomaan hetkenkään sitä... Sen lisäksi, että Atobe luultavasti joutuu sietämään ties minkälaista piikittelyä huomisen jälkeen, niin myös ystävällinen olkapää olisi mukava saada vankan ystävyyden merkeissä?)