Venäläinen päiväkirja (Politkovskaja, Anna)
Tekijä: Politkovskaja, Anna
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: A Russian Diary: A Journalist's Final Account of Life, Corruption, and Death in Putin's Russia
Suomennettu: Venäläinen päiväkirja
Lukukieli: suomi
Arvio: 5/5
"[Putinilla] on vaalit voitettavanaan, eli hänen yksityiselämänsä on julkista omaisuutta. Suzdalissa hän kierteli ikivanhoissa kirkoissa, kuunteli noviisien laulua eräässä luostarissa ja poseerasi joulujumalanpalveluksen alkajaisiksi televisiokameroille, sopulilaumaa unohtamatta. - - Presidentti teki ristinmerkin. Luojan kiitos edistystäkin tapahtuu: hän on oppinut tekemään ristinmerkin oikein hienosti." (s. 52-3)
Minun on myönnettävä, että tiedän Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista kovin, kovin vähän - ja senkin vähän olen oppinut lähinnä Anna Kareninasta. Tolstoin Venäjä, tsaarin Venäjä ovat kuitenkin kaukana nyky-Venäjästä, ajattelin ja toivoin Politkovskajan postuumisti julkaistun päiväkirjan auttavan minua Venäjä-kuvani päivittämisessä, kun siihen nyt vihdoin kävin käsiksi. Kirja nimittäin odotti lukuvuoroaan hyllyssäni kauan, sillä olin hieman hidas tarttumaan politiikkaan vahvasti vivahtavaan aiheeseen. Olin väärässä kahden asian suhteen. Toisaalta kirjan aloitettuani ahmaisin sen käytännössä kahdessa sataviisikymmentäsivuisessa palassa, toisaalta tsaari Vladimir Vladimirovitšin Venäjä olikin yllättävän lähellä Anna Kareninan Venäjää.
Politkovskajan teksti on tarkkakatseista, analysoivaa ja rohkeaa. Putiniin viitataan tsaarina useampaan otteeseen, Venäjän poliittista tilannetta kutsutaan "poliittiseksi Hiroshimaksi" (s. 80) ja myös Venäjän ortodoksinen kirkko saa osansa kritiikistä Kreml-myönteisyytensä ja -alisteisuutensa vuoksi. Politkovskaja kritisoi avoimesti, uhmaa avoimesti, unohtamatta koskaan riskiä, jonka ottaa. Kirjaa lukiessaan ei voi kuin ihailla naisen vakaumusta kertoa koko totuus - amerikkalaisittain ajateltuna "the truth, the whole truth, and nothing but the truth". Politkovskaja tuntuu tiedostaneen tämän myös itse, sillä "Pelottaako minua?"-otsikolla kulkevissa jälkisanoissaan hän toteaa: "Minä näen kaiken, ja siinä koko ongelma onkin. Näen sekä hyvän että pahan" (s. 340).
Minun asenteeni Putiniin on pitkään ollut pelonsekaisen kunnioittava, mutta kuitenkin neutraali: kyseessähän kuitenkin on suomalaisittain ajatellen maailman ehkäpä pelottavimman valtion päämies. Viimeistään Politkovskajan kirjaa lukiessani aloin kuitenkin käsittää, miten ehdottoman lahjakas ja ovela poliitikko ja toisaalta epäinhimillisen kylmä ja häpeilemätön manipuloija herra on. Toisaalta Politkovskajan päiväkirja on - kaikesta huolimatta - vain yksi henkilökohtainen mielipide, yksi (kärjistetty?) raportti, yksi katkera kuvaus monien joukossa. Pieni sisälläni asustava lähdekriitikko tahtoo tietää, voiko Politkovskajan tekstiä todella pitää absoluuttisena totuutena ja Politkovskajan murhaa varmimpana todisteena siitä, että rouvan väitteet ja oletukset olivat tosia: kehäpäätelmistä harvoin seuraa mitään hyvää.
Tästä huolimatta kuitenkin rauha ja kaikki kunnia Politkovskajan muistolle. Olipa hänen murhansa takana sitten Kreml tai pelkkä sattuma, hän kertoi ulkomaailmalle - ja Venäjälle - paljon sellaista, jolta oman mukavuutemme vuoksi mielellämme olisimme ummistaneet silmämme. Jos tästä maa(ilma)sta vielä löytyy joku, joka kirjaa ei ole lukenut, nyt on korkea aika tarttua siihen.
Författare: Politkovskaja, Anna
Utgivningsåret: 2007
Originalnamnet: A Russian Diary: A Journalist’s Final Account of Life, Corruption and Death in Putin’s Russia.
Översättning till svenska: Rysk dagbok.
Språket: finska
Betyg: 5/5
Jag behöver medge att jag vet rätt lite om Ryssland och ryska kulturen. Det som jag vet har jag lärt mig genom att läsa Anna Karenina - och man skulle ju tro att Tolstois Ryssland har väldigt lite gemensamt med dagens Ryssland. Så trodde jag i alla fall innan jag läste Politkovskajas beskrivning om tsar Putin.
Politkovskaja skriver på ett klart, analyserande och modigt sätt. Hon kritiserar inte bara Putin utan ryska samhället, kyrkan och folket får lika väl sina delar av kritiken. Ändå råkar Politkovskaja aldrig glömma bort den risk som hon tar genom att skriva det hon skriver, genom att tala sanningen.
Jag är finsk. Det innebär att mina attityder mot Ryssland och dess president är inte alls lika dem som svenskarna lär ha. Jag lärde mig rätt mycket som var nytt om Putin. Nu förstår jag att han är inte bara ensidigt kall och skamlös manipulerare utan också en rätt skicklig och knepig politiker.
Boken är verkligen värd att läsa. Är man finsk så kan man aldrig veta för mycket om hur ryssarna tänker. Är man svensk - nja, det enda som ni har emellan er och Ryssland är ju vi. Jag kan inte lova att vi kan göra det som vi gjorde på 40-talet om det nu händer någonting. :D
Julkaisuvuosi: 2007
Alkuperäisnimi: A Russian Diary: A Journalist's Final Account of Life, Corruption, and Death in Putin's Russia
Suomennettu: Venäläinen päiväkirja
Lukukieli: suomi
Arvio: 5/5
"[Putinilla] on vaalit voitettavanaan, eli hänen yksityiselämänsä on julkista omaisuutta. Suzdalissa hän kierteli ikivanhoissa kirkoissa, kuunteli noviisien laulua eräässä luostarissa ja poseerasi joulujumalanpalveluksen alkajaisiksi televisiokameroille, sopulilaumaa unohtamatta. - - Presidentti teki ristinmerkin. Luojan kiitos edistystäkin tapahtuu: hän on oppinut tekemään ristinmerkin oikein hienosti." (s. 52-3)
Minun on myönnettävä, että tiedän Venäjästä ja venäläisestä kulttuurista kovin, kovin vähän - ja senkin vähän olen oppinut lähinnä Anna Kareninasta. Tolstoin Venäjä, tsaarin Venäjä ovat kuitenkin kaukana nyky-Venäjästä, ajattelin ja toivoin Politkovskajan postuumisti julkaistun päiväkirjan auttavan minua Venäjä-kuvani päivittämisessä, kun siihen nyt vihdoin kävin käsiksi. Kirja nimittäin odotti lukuvuoroaan hyllyssäni kauan, sillä olin hieman hidas tarttumaan politiikkaan vahvasti vivahtavaan aiheeseen. Olin väärässä kahden asian suhteen. Toisaalta kirjan aloitettuani ahmaisin sen käytännössä kahdessa sataviisikymmentäsivuisessa palassa, toisaalta tsaari Vladimir Vladimirovitšin Venäjä olikin yllättävän lähellä Anna Kareninan Venäjää.
Politkovskajan teksti on tarkkakatseista, analysoivaa ja rohkeaa. Putiniin viitataan tsaarina useampaan otteeseen, Venäjän poliittista tilannetta kutsutaan "poliittiseksi Hiroshimaksi" (s. 80) ja myös Venäjän ortodoksinen kirkko saa osansa kritiikistä Kreml-myönteisyytensä ja -alisteisuutensa vuoksi. Politkovskaja kritisoi avoimesti, uhmaa avoimesti, unohtamatta koskaan riskiä, jonka ottaa. Kirjaa lukiessaan ei voi kuin ihailla naisen vakaumusta kertoa koko totuus - amerikkalaisittain ajateltuna "the truth, the whole truth, and nothing but the truth". Politkovskaja tuntuu tiedostaneen tämän myös itse, sillä "Pelottaako minua?"-otsikolla kulkevissa jälkisanoissaan hän toteaa: "Minä näen kaiken, ja siinä koko ongelma onkin. Näen sekä hyvän että pahan" (s. 340).
Minun asenteeni Putiniin on pitkään ollut pelonsekaisen kunnioittava, mutta kuitenkin neutraali: kyseessähän kuitenkin on suomalaisittain ajatellen maailman ehkäpä pelottavimman valtion päämies. Viimeistään Politkovskajan kirjaa lukiessani aloin kuitenkin käsittää, miten ehdottoman lahjakas ja ovela poliitikko ja toisaalta epäinhimillisen kylmä ja häpeilemätön manipuloija herra on. Toisaalta Politkovskajan päiväkirja on - kaikesta huolimatta - vain yksi henkilökohtainen mielipide, yksi (kärjistetty?) raportti, yksi katkera kuvaus monien joukossa. Pieni sisälläni asustava lähdekriitikko tahtoo tietää, voiko Politkovskajan tekstiä todella pitää absoluuttisena totuutena ja Politkovskajan murhaa varmimpana todisteena siitä, että rouvan väitteet ja oletukset olivat tosia: kehäpäätelmistä harvoin seuraa mitään hyvää.
Tästä huolimatta kuitenkin rauha ja kaikki kunnia Politkovskajan muistolle. Olipa hänen murhansa takana sitten Kreml tai pelkkä sattuma, hän kertoi ulkomaailmalle - ja Venäjälle - paljon sellaista, jolta oman mukavuutemme vuoksi mielellämme olisimme ummistaneet silmämme. Jos tästä maa(ilma)sta vielä löytyy joku, joka kirjaa ei ole lukenut, nyt on korkea aika tarttua siihen.
Författare: Politkovskaja, Anna
Utgivningsåret: 2007
Originalnamnet: A Russian Diary: A Journalist’s Final Account of Life, Corruption and Death in Putin’s Russia.
Översättning till svenska: Rysk dagbok.
Språket: finska
Betyg: 5/5
Jag behöver medge att jag vet rätt lite om Ryssland och ryska kulturen. Det som jag vet har jag lärt mig genom att läsa Anna Karenina - och man skulle ju tro att Tolstois Ryssland har väldigt lite gemensamt med dagens Ryssland. Så trodde jag i alla fall innan jag läste Politkovskajas beskrivning om tsar Putin.
Politkovskaja skriver på ett klart, analyserande och modigt sätt. Hon kritiserar inte bara Putin utan ryska samhället, kyrkan och folket får lika väl sina delar av kritiken. Ändå råkar Politkovskaja aldrig glömma bort den risk som hon tar genom att skriva det hon skriver, genom att tala sanningen.
Jag är finsk. Det innebär att mina attityder mot Ryssland och dess president är inte alls lika dem som svenskarna lär ha. Jag lärde mig rätt mycket som var nytt om Putin. Nu förstår jag att han är inte bara ensidigt kall och skamlös manipulerare utan också en rätt skicklig och knepig politiker.
Boken är verkligen värd att läsa. Är man finsk så kan man aldrig veta för mycket om hur ryssarna tänker. Är man svensk - nja, det enda som ni har emellan er och Ryssland är ju vi. Jag kan inte lova att vi kan göra det som vi gjorde på 40-talet om det nu händer någonting. :D