Kosto on suloinen
Nimi: Kosto on suloinen
Kirjoittaja: minä
Ikäraja: K-18(ko?)
Juoni: Paras lääke sydänsuruihin? Vanha kunnon kosto.
Disclaimer: Minun, minun, minun.
Näen sinut käytävällä, juttelet taas idioottikavereidesi kanssa. Huomaat minut tuijottamassa, ja suot minulle vain ilkeän katseen. Mutta en minä välitä, nyt on tullut sinun aikasi maksaa. Virnistän itsekseni, ja lähden kävelemään sinua kohti itseluottamusta puhkuen. Omat ystäväni olen eksyttänyt jonnekin muualle, mutta en välittäisi vaikka he näkisivät minut nyt, saisivat ainakin jotain ihmeteltävää.
Nyt olen perillä vierelläsi. Kaverisi huomaavat minut myös, ja hekotus väistyy hiljaisuuden tieltä. Katsot minua kysyvästi;
”Niin?”
Naurahdan ja otan samalla askeleen lähemmäs, jotta olemme kasvoikkain.
”Oi, ei mulla mitään. Paitsi tietenkin,” olen köhiväni kurkkuani hetken ennen kuin lausun viimeisen ja ratkaisevan sanan, ”tämä”.
Samassa painan huuleni kovakouraisesti hiukan ammollaan olevalle suullesi ja pusken kieleni sisään. Työnnän sinut kovakouraisesti seinää vasten samalla kun kieleni työntyy kurkkuusi. Päästät pienin äänen kuin protestoidaksesi, mutta joka muuttuu pian uikutukseksi kun alat vastata suudelmaan. Kaverijengisi on ensin jonkinlaisessa shokissa, mutta pian huutoja ja kannustuksia alkaa kuulua eri suunnista. Olen kuulevinani joidenkin tyttöjen huutavan nimeäni.
Mutta koska en aio tyytyä vain suutelemiseen, ehei, lähtevät käteni tutkimusmatkalle pitkin kehoasi. Vien ne hiuksiisi ja vedän niitä vähän liian kovaa, vaikka sitä ei huomaa kukaan muu kuin sinä, siirrän ne sieltä alaspäin niskaasi, olkapäillesi, käsivarsille, ja sieltä alaselällesi. Sujautan käteni paitasi alle ja raahaan kynsiäni hitaasti ihoasi pitkin, painaen ne aina välillä syvälle, ja toivon että veresi vuotaa yhtä paljon kun kyyneleeni vuotivat sinun takiasi.
Tässä vaiheessa hengityksesi on muuttunut huohotukseksi ja pulssisi on villinä kun hautaan kasvoni kaulaasi. Annan sille pari suukkoa ja imen kaulasi ja olkapääsi yhtymä kohtaan punaisena sykkivän fritsun. Voihkaiset äänekkäästi ja mutiset jotain ymmärtämätöntä. Teeskentelen etten huomaa ja samalla näen kuinka ympärillemme on kerääntynyt jo aikamoinen joukko, ihme kun eivät opettajat ole vielä ilmaantuneet. Mutta väliäkö sillä, ihan niin kuin he voisivat tehdä jotain estääkseen tämän jo käynnissä olevan tapahtuman, kun he eivät voi suhtautua tähän kuin johonkin tavalliseen nyrkkitappeluun, eiväthän?
Siirrän käteni selältäsi vatsalleni ja sivelen niitä ylös-alas liikkeessä, sihiset äänettömästi ja vinkaiset, kun annan nännillesi kokeilevan nipistyksen. En voi estää virnettä, joka leviää kasvoilleni tämän reaktion takia.
Painan huuleni omillesi uuteen suudelmaan, tällä kertaa aikeenani tutkia suusi kieleni avustuksella. Kutittelen kitalakeasi, sivelen hampaitasi, taistelen kieltäsi vastaan. Suussasi maistuu tupakka ja kahvi, sekä vienosti mintun aromi, kuin hammastahnan maku. Vai että tänään sinä hampaasi pesit.
Näykkään kivuliaasti alahuultasi, voihkit avuttomana kasvojani vasten kun siirrän käteni vatsaltasi etelään päin. Katson sinua tiiviisti silmiin samalla kun tunnustelen farkkuihisi peitettyä kovuutta käsilläni, hieroen sitä kiusoitellen. Huokaiset nimeni yhden erityisen tiukan puristuksen tullessa, lämmin hengityksesi pilveilee kasvoillani. Naurahdan,
”Anteeksi, mitä sanoit? Kerro mulle.”
Et saa suustasi muuta kuin ”Kiltti...,” ja sekin muuttuu puolessa välissä voihkinaksi, niin kiihottunut taidat olla. Otan kasvoilleni muka mietteliään ilmeen ennen kuin kysyn;
”Nyt en taida oikeen ymmärtää... Tätäkö haluat?” Ja vedän käteni pois.
Päästät heti pyytävän äänen valittaaksesi, mutta suusi saa muuta tehtävää kun tungen kieleni huuliesi välistä sisään. Laitan käteni vyötäisillesi ja työnnän lantiotani omaasi vasten, jolloin etumuksesi hankautuu minua vasten, samalla nielen kurkustasi tulleet voihkaisut. Suuni tekee pienin 'pop' äänen kun irrottaudun suudelmasta ja kysyn viekkaasti;
”Vai ehkä tätä?” Annan takapuolellesi kaksikätisen puristuksen ja liiman samalla huuleni kaulallesi. Kidutan sinua hitaasti vuorotellen imaisuilla, näykkäyksillä ja suudelmilla. Yrität selvästi pitää hengityksesi tasaisena, mutta aina välillä huuliltasi purkautuu voihkintaa ja vinkaisuja, kun käteni löytävät jonkun todella herkän paikan.
Vähitellen alat nylkyttää lantiotani raivokkaasti, mistä tajuan että alat olla lähellä. Painan suuni huulillesi vielä viimeiseen suudelmaan, samalla kun laitan käteni niskaasi ja kopioin lanteidesi liikkeen omiini. Suudelmamme on villi sekasorto hampaita ja kieltä kun liikkeesi käyvät epätasaisemmiksi, pulssisi nopeutuu ja viimein sinä tulet minun nimeni huuliltasi laskeutuen.
Siirrän suuni oikealle korvallesi, annan sille kielelläni lipaisun, näykkään lehdestä ja kuiskaan;
”Kosto on suloinen, paskiainen.”
Sitten jätän päästän sinusta irti, vajoat seinää pitkin punastuneena, säälittävänä, henkeä haukkovana pienenä kasana, ja minä lähden kävelemään vastakkaiseen suuntaan tyytyväinen hymy huulillani korkokengät lattiaa vasten kopisten.
Kello soi seuraavalle tunnille.
Kirjoittaja: minä
Ikäraja: K-18(ko?)
Juoni: Paras lääke sydänsuruihin? Vanha kunnon kosto.
Disclaimer: Minun, minun, minun.
Näen sinut käytävällä, juttelet taas idioottikavereidesi kanssa. Huomaat minut tuijottamassa, ja suot minulle vain ilkeän katseen. Mutta en minä välitä, nyt on tullut sinun aikasi maksaa. Virnistän itsekseni, ja lähden kävelemään sinua kohti itseluottamusta puhkuen. Omat ystäväni olen eksyttänyt jonnekin muualle, mutta en välittäisi vaikka he näkisivät minut nyt, saisivat ainakin jotain ihmeteltävää.
Nyt olen perillä vierelläsi. Kaverisi huomaavat minut myös, ja hekotus väistyy hiljaisuuden tieltä. Katsot minua kysyvästi;
”Niin?”
Naurahdan ja otan samalla askeleen lähemmäs, jotta olemme kasvoikkain.
”Oi, ei mulla mitään. Paitsi tietenkin,” olen köhiväni kurkkuani hetken ennen kuin lausun viimeisen ja ratkaisevan sanan, ”tämä”.
Samassa painan huuleni kovakouraisesti hiukan ammollaan olevalle suullesi ja pusken kieleni sisään. Työnnän sinut kovakouraisesti seinää vasten samalla kun kieleni työntyy kurkkuusi. Päästät pienin äänen kuin protestoidaksesi, mutta joka muuttuu pian uikutukseksi kun alat vastata suudelmaan. Kaverijengisi on ensin jonkinlaisessa shokissa, mutta pian huutoja ja kannustuksia alkaa kuulua eri suunnista. Olen kuulevinani joidenkin tyttöjen huutavan nimeäni.
Mutta koska en aio tyytyä vain suutelemiseen, ehei, lähtevät käteni tutkimusmatkalle pitkin kehoasi. Vien ne hiuksiisi ja vedän niitä vähän liian kovaa, vaikka sitä ei huomaa kukaan muu kuin sinä, siirrän ne sieltä alaspäin niskaasi, olkapäillesi, käsivarsille, ja sieltä alaselällesi. Sujautan käteni paitasi alle ja raahaan kynsiäni hitaasti ihoasi pitkin, painaen ne aina välillä syvälle, ja toivon että veresi vuotaa yhtä paljon kun kyyneleeni vuotivat sinun takiasi.
Tässä vaiheessa hengityksesi on muuttunut huohotukseksi ja pulssisi on villinä kun hautaan kasvoni kaulaasi. Annan sille pari suukkoa ja imen kaulasi ja olkapääsi yhtymä kohtaan punaisena sykkivän fritsun. Voihkaiset äänekkäästi ja mutiset jotain ymmärtämätöntä. Teeskentelen etten huomaa ja samalla näen kuinka ympärillemme on kerääntynyt jo aikamoinen joukko, ihme kun eivät opettajat ole vielä ilmaantuneet. Mutta väliäkö sillä, ihan niin kuin he voisivat tehdä jotain estääkseen tämän jo käynnissä olevan tapahtuman, kun he eivät voi suhtautua tähän kuin johonkin tavalliseen nyrkkitappeluun, eiväthän?
Siirrän käteni selältäsi vatsalleni ja sivelen niitä ylös-alas liikkeessä, sihiset äänettömästi ja vinkaiset, kun annan nännillesi kokeilevan nipistyksen. En voi estää virnettä, joka leviää kasvoilleni tämän reaktion takia.
Painan huuleni omillesi uuteen suudelmaan, tällä kertaa aikeenani tutkia suusi kieleni avustuksella. Kutittelen kitalakeasi, sivelen hampaitasi, taistelen kieltäsi vastaan. Suussasi maistuu tupakka ja kahvi, sekä vienosti mintun aromi, kuin hammastahnan maku. Vai että tänään sinä hampaasi pesit.
Näykkään kivuliaasti alahuultasi, voihkit avuttomana kasvojani vasten kun siirrän käteni vatsaltasi etelään päin. Katson sinua tiiviisti silmiin samalla kun tunnustelen farkkuihisi peitettyä kovuutta käsilläni, hieroen sitä kiusoitellen. Huokaiset nimeni yhden erityisen tiukan puristuksen tullessa, lämmin hengityksesi pilveilee kasvoillani. Naurahdan,
”Anteeksi, mitä sanoit? Kerro mulle.”
Et saa suustasi muuta kuin ”Kiltti...,” ja sekin muuttuu puolessa välissä voihkinaksi, niin kiihottunut taidat olla. Otan kasvoilleni muka mietteliään ilmeen ennen kuin kysyn;
”Nyt en taida oikeen ymmärtää... Tätäkö haluat?” Ja vedän käteni pois.
Päästät heti pyytävän äänen valittaaksesi, mutta suusi saa muuta tehtävää kun tungen kieleni huuliesi välistä sisään. Laitan käteni vyötäisillesi ja työnnän lantiotani omaasi vasten, jolloin etumuksesi hankautuu minua vasten, samalla nielen kurkustasi tulleet voihkaisut. Suuni tekee pienin 'pop' äänen kun irrottaudun suudelmasta ja kysyn viekkaasti;
”Vai ehkä tätä?” Annan takapuolellesi kaksikätisen puristuksen ja liiman samalla huuleni kaulallesi. Kidutan sinua hitaasti vuorotellen imaisuilla, näykkäyksillä ja suudelmilla. Yrität selvästi pitää hengityksesi tasaisena, mutta aina välillä huuliltasi purkautuu voihkintaa ja vinkaisuja, kun käteni löytävät jonkun todella herkän paikan.
Vähitellen alat nylkyttää lantiotani raivokkaasti, mistä tajuan että alat olla lähellä. Painan suuni huulillesi vielä viimeiseen suudelmaan, samalla kun laitan käteni niskaasi ja kopioin lanteidesi liikkeen omiini. Suudelmamme on villi sekasorto hampaita ja kieltä kun liikkeesi käyvät epätasaisemmiksi, pulssisi nopeutuu ja viimein sinä tulet minun nimeni huuliltasi laskeutuen.
Siirrän suuni oikealle korvallesi, annan sille kielelläni lipaisun, näykkään lehdestä ja kuiskaan;
”Kosto on suloinen, paskiainen.”
Sitten jätän päästän sinusta irti, vajoat seinää pitkin punastuneena, säälittävänä, henkeä haukkovana pienenä kasana, ja minä lähden kävelemään vastakkaiseen suuntaan tyytyväinen hymy huulillani korkokengät lattiaa vasten kopisten.
Kello soi seuraavalle tunnille.