Hei pitkästä aikaa. ;-)
Luovutin tänään gradun esilukuun!!!
Tunsin onnellisen piston sydämessäni kun olin tulostanut (kahtena kappaleena) gradun leipätekstin+lähdeluettelon (= 101 sivua!), sisällysluettelon, kansisivun sekä satu- ja runoliitteet. Laitoin ne kahteen ruskeaan pahvikansioon, jotka sidoin kiinni mustilla silkkinauhoilla. Ihan gradulta se näytti.
Nyt mulla on lomaa niin kauan kunnes molemmat graduni esilukijat, kaksi laitoksemme professoria (Riikonen ja Pyrhönen), palauttavat tekstini takaisin mulle korjausehdotustensa kera. En tiedä, meneekö odotteluun viikko vai kaksi vai enemmän. Aika on mennyt taas nopeasti, sillä tajusin, että lukuvuoteni Kallion HEO:n lehtijournalismin linjalla alkaa jo ensi viikon keskiviikkona! Jännittää, mutta hyvällä tavalla.
Tiedoksi vaan, että myöhästyin aikataulustani enkä sitten valmistukaan syksyn ensimmäisessä publiikissa 11.9. (päivämäärällä olisikin ollut kolkko kaiku) vaan seuraavaassa publiikissa 2.10. Ohjeistuksen sana muille: kannattaa ajoissa katsoa opinto-oppaasta, minä päivänä gradu pitää viimeistään jättää esilukuun...
Toisaalta vaikka aluksi vauhkoonnuin myöhästymisestäni (samoin kuin vanhempani, jotka olivat jo mainostaneet kaikille sukulaisille ja tuttaville, että valmistujaisjuhlani ovat syyskuussa), niin ehkä parempi näin. Koska kirjoitin vähän rennompaan tahtiin niin ehdin kesällä tehdä myös kaikkea antoisaa ja ainutlaatuista. Voin sitten lokakuussa pitää kavereille yhdistetyt valmistujais- ja synttärijuhlat. Joudun nyt tekemään graduun vikat korjaukset syyskuussa samaan aikaan kun olen jo uudessa opiskelupaikassa, mutta ehkä jaksan vielä sellaisen rutistuksen kun ollaan jo loppumetreillä.
Nämä pari viime viikkoa ovat menneet kuin sumussa kun on ollut niin stressi ja kiire. Välillä mietin, että voisi sitä kesänsä viettää paremminkin, kuin juosta kirjastosta toiseen tai raahautua sunnuntaisin sisälle Aleksandriaan kirjoittamaan gradua seitsemäksi tunniksi krapulassa ja lämpötilan ollessa ulkona hellelukemissa... Lisäksi olen hieman laiminlyönyt ystävieni näkemistä ja tuntenut siitä huonoa omatuntoa. Sitten kun taas olen ollut bilettämässä tai muualla huitelemassa niin olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, etten taaskaan tee gradua. Oikea noidankehä. Sitten "pitää" myös ainakin kerran viikossa käydä kylässä vanhempien luona. Vaikka loppujen lopuksi, olen ehtinyt sekä nauttia kesästä, tavata kavereita ja säätää että saada gradun viittä vaille valmiiksi. Gradun tekeminen on ollut suorastaan nautittavaa - kun sen on jo nähnyt lähes valmiina ja on voinut keskittyä enää vain ilmaisun ja oikeinkirjoituksen hiomiseen. Olen myös lukenut monia inspiroivia ja kiinnostavia lähdeteoksia. Lisäksi olen oppinut valtavasti tieteellisen tekstin laatimisesta, lähdeaineiston etsimisestä ja pitkäjänteisestä projektikirjoittamisesta. Toisaalta olen myös tajunnut sen, että kyllä mun kiinnostukseni ja lahjakkuuteni suuntautuvat enemmän luovaan kirjoittamiseen ja lehtikirjoittamiseen kuin tieteelliseen tutkimustyöhön. Vaikka on tämä ollut kasvattava ja rohkaiseva kokemus - ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Tai no vähän kyllä hirvittää, että mitäköhän kaikkia virheitä työhöni jäi. No, olen kuitenkin ennen kaikkea helpottunut, että sain sen nyt vähäksi aikaa pois käsistäni. En viime yönä edes saanut kunnolla unta kun hermoilin niin paljon. En tänään ehtinyt päivällä syödä kun tein täysillä vikoja muutoksia työhöni. Kävin urakan jälkeen illalla Anna-Kaisan kanssa kahvilassa syömässä ja juttelemassa kirjoittamisesta.
Olen mä tosin ehtinyt tehdä myös vähän muutakin kuin graduilua. Kaverilounaat Unicafeessa ovat usein päivän pelastus. :-) Edellisenä viikonloppuna kävin lauantai-iltana ylioppilaan kanssa Waven terassilla ja yksillä Bar9:ssä (jätimme kuitenkin biletyksen väliin, jotta jaksaisin herätä aamulla kirjoittamaan) ja sunnuntaina pidin luonani pienet illanistujaiset Kaisulle, Juhalle ja Iriinille. Ja koska mä keksin aina kaiken kiireen keskelle kivaa pikkutekemistä, niin liimasin albumiin valokuvani viime tammikuusta nyt elokuuhun... Viime viikolla kävin porukalla Art Goes Kapakassa katsomassa Simone-kuoron esitystä Bar9:ssä, syömässä ylioppilaan synttäreiden kunniaksi kahdestaan Sea Horsessa sekä lauantaina Riien ja Carlosin jazz-kotibileissä, joissa oli coctail-pöytä runsain herkuin, nestemäisiä antimia unohtamatta. Bileet jatkuivat Sörnäisten Sture Jazz Houseen. Taisin olla enemmän humalassa kuin tajusin, koska muistikuvani baarista ovat hämärät. Nappasin sitten taksin kotimatkaa varten ja pyysin sitä ajamaan Iso-Roban McDonald'sille, jonne hoipuin. Eh.
Tällä viikolla tiedossa ainakin Espoon Ciné (Salvador Dalín ja Buñuelin lyhytelokuvia sekä "The Picture of Dorian Grey"), leipomista porukalla Essin bileisiin, Taiteiden yö ja lauantaina sekä Viljan synttäri- ja läksiäisbileet että itse Essin julkkaribileet. Olen myös unelmoinut siitä, että voisin mennä yksin puistoon makaamaan ja lukemaan hyvää romaania. Ehkä ehdin tehdä senkin.
Tunsin onnellisen piston sydämessäni kun olin tulostanut (kahtena kappaleena) gradun leipätekstin+lähdeluettelon (= 101 sivua!), sisällysluettelon, kansisivun sekä satu- ja runoliitteet. Laitoin ne kahteen ruskeaan pahvikansioon, jotka sidoin kiinni mustilla silkkinauhoilla. Ihan gradulta se näytti.
Nyt mulla on lomaa niin kauan kunnes molemmat graduni esilukijat, kaksi laitoksemme professoria (Riikonen ja Pyrhönen), palauttavat tekstini takaisin mulle korjausehdotustensa kera. En tiedä, meneekö odotteluun viikko vai kaksi vai enemmän. Aika on mennyt taas nopeasti, sillä tajusin, että lukuvuoteni Kallion HEO:n lehtijournalismin linjalla alkaa jo ensi viikon keskiviikkona! Jännittää, mutta hyvällä tavalla.
Tiedoksi vaan, että myöhästyin aikataulustani enkä sitten valmistukaan syksyn ensimmäisessä publiikissa 11.9. (päivämäärällä olisikin ollut kolkko kaiku) vaan seuraavaassa publiikissa 2.10. Ohjeistuksen sana muille: kannattaa ajoissa katsoa opinto-oppaasta, minä päivänä gradu pitää viimeistään jättää esilukuun...
Toisaalta vaikka aluksi vauhkoonnuin myöhästymisestäni (samoin kuin vanhempani, jotka olivat jo mainostaneet kaikille sukulaisille ja tuttaville, että valmistujaisjuhlani ovat syyskuussa), niin ehkä parempi näin. Koska kirjoitin vähän rennompaan tahtiin niin ehdin kesällä tehdä myös kaikkea antoisaa ja ainutlaatuista. Voin sitten lokakuussa pitää kavereille yhdistetyt valmistujais- ja synttärijuhlat. Joudun nyt tekemään graduun vikat korjaukset syyskuussa samaan aikaan kun olen jo uudessa opiskelupaikassa, mutta ehkä jaksan vielä sellaisen rutistuksen kun ollaan jo loppumetreillä.
Nämä pari viime viikkoa ovat menneet kuin sumussa kun on ollut niin stressi ja kiire. Välillä mietin, että voisi sitä kesänsä viettää paremminkin, kuin juosta kirjastosta toiseen tai raahautua sunnuntaisin sisälle Aleksandriaan kirjoittamaan gradua seitsemäksi tunniksi krapulassa ja lämpötilan ollessa ulkona hellelukemissa... Lisäksi olen hieman laiminlyönyt ystävieni näkemistä ja tuntenut siitä huonoa omatuntoa. Sitten kun taas olen ollut bilettämässä tai muualla huitelemassa niin olen tuntenut huonoa omatuntoa siitä, etten taaskaan tee gradua. Oikea noidankehä. Sitten "pitää" myös ainakin kerran viikossa käydä kylässä vanhempien luona. Vaikka loppujen lopuksi, olen ehtinyt sekä nauttia kesästä, tavata kavereita ja säätää että saada gradun viittä vaille valmiiksi. Gradun tekeminen on ollut suorastaan nautittavaa - kun sen on jo nähnyt lähes valmiina ja on voinut keskittyä enää vain ilmaisun ja oikeinkirjoituksen hiomiseen. Olen myös lukenut monia inspiroivia ja kiinnostavia lähdeteoksia. Lisäksi olen oppinut valtavasti tieteellisen tekstin laatimisesta, lähdeaineiston etsimisestä ja pitkäjänteisestä projektikirjoittamisesta. Toisaalta olen myös tajunnut sen, että kyllä mun kiinnostukseni ja lahjakkuuteni suuntautuvat enemmän luovaan kirjoittamiseen ja lehtikirjoittamiseen kuin tieteelliseen tutkimustyöhön. Vaikka on tämä ollut kasvattava ja rohkaiseva kokemus - ja olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Tai no vähän kyllä hirvittää, että mitäköhän kaikkia virheitä työhöni jäi. No, olen kuitenkin ennen kaikkea helpottunut, että sain sen nyt vähäksi aikaa pois käsistäni. En viime yönä edes saanut kunnolla unta kun hermoilin niin paljon. En tänään ehtinyt päivällä syödä kun tein täysillä vikoja muutoksia työhöni. Kävin urakan jälkeen illalla Anna-Kaisan kanssa kahvilassa syömässä ja juttelemassa kirjoittamisesta.
Olen mä tosin ehtinyt tehdä myös vähän muutakin kuin graduilua. Kaverilounaat Unicafeessa ovat usein päivän pelastus. :-) Edellisenä viikonloppuna kävin lauantai-iltana ylioppilaan kanssa Waven terassilla ja yksillä Bar9:ssä (jätimme kuitenkin biletyksen väliin, jotta jaksaisin herätä aamulla kirjoittamaan) ja sunnuntaina pidin luonani pienet illanistujaiset Kaisulle, Juhalle ja Iriinille. Ja koska mä keksin aina kaiken kiireen keskelle kivaa pikkutekemistä, niin liimasin albumiin valokuvani viime tammikuusta nyt elokuuhun... Viime viikolla kävin porukalla Art Goes Kapakassa katsomassa Simone-kuoron esitystä Bar9:ssä, syömässä ylioppilaan synttäreiden kunniaksi kahdestaan Sea Horsessa sekä lauantaina Riien ja Carlosin jazz-kotibileissä, joissa oli coctail-pöytä runsain herkuin, nestemäisiä antimia unohtamatta. Bileet jatkuivat Sörnäisten Sture Jazz Houseen. Taisin olla enemmän humalassa kuin tajusin, koska muistikuvani baarista ovat hämärät. Nappasin sitten taksin kotimatkaa varten ja pyysin sitä ajamaan Iso-Roban McDonald'sille, jonne hoipuin. Eh.
Tällä viikolla tiedossa ainakin Espoon Ciné (Salvador Dalín ja Buñuelin lyhytelokuvia sekä "The Picture of Dorian Grey"), leipomista porukalla Essin bileisiin, Taiteiden yö ja lauantaina sekä Viljan synttäri- ja läksiäisbileet että itse Essin julkkaribileet. Olen myös unelmoinut siitä, että voisin mennä yksin puistoon makaamaan ja lukemaan hyvää romaania. Ehkä ehdin tehdä senkin.