5, 57 min.
Jokaisen puhelun jälkeen näytölleni ilmestyy aika, kauanko puhelu on kestänyt. Tuo on se aika, mikä mulla meni tänään eroamiseen. Seitsemän viikkoa kestänyt kesäsuhteeni on ohitse - alle kuudessa minuutissa.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, kun olen kiitänyt eilisen graduilosta tämän päivän ahdistukseen. Ennen puhelinsoittoa olin niin hermona, että käteni tärisivät, mutta nyt on helpottunut olo. Kai helpottuneisuus kertoo siitä, että valinta oli oikea. Olin tänään iltapäivällä asphadelusen kanssa kahvilla ja terassilla, ja yritin ajatella kaikkea muuta, mutta päätin sitten kotiin tultaessa selvittää suhdeasiani. Ylioppilas oli tänä aamuna tekstarissa pyytänyt mua kanssaan illalla hämyisään ravintolaan, mutta tunsin viestin saatuani syyllisyyttä. Myöhemmin puhelimessa solkkasin jotain sekavaa, mutta ylioppilas oli yllättävän rauhallinen ja ymmärtäväinen. Sekin sanoi miettineensä, onko meidän juttu kevyttä vai vakavampaa. Se sanoi ymmärtävänsä mua, jos musta tuntuu siltä, etten halua jatkaa, vaikka tämä onkin sen mielestä ikävää. Tapaamme kuitenkin vielä ensi viikon alussa kahvilla tai jossain.
Kesäheilani on ihana ihminen, mutta musta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että jutusta puuttui "se jokin", kipinä. En voinut kuvitella meille tulevaisuutta, ja kun tajusin sen, niin tuntui ajan tuhlaukselta pitkittää yhdessäoloa. Sekä eroaminen että vielä yhdessä jatkaminen tuntuivat samanarvoisilta, joten ajattelin, että ehkä tämä suhde on sitten liian "yhdentekevä". Musta on ollut aina mukavaa tavata, mutta en ole myöskään ikävöinyt kun emme ole nähneet muutamaan päivään. En halua olla jonkun kanssa parisuhteessa siksi, että on vain ylipäätään kivaa olla jonkun kanssa. Vaikka ei ylioppilas ole ollut ihan kuka vaan, vaan fiksu, hauska ja syvällinen ihminen, jonka kanssa mulla on monia kutkuttavia kesämuistoja. Mutta loppujen lopuksi me ollaan liian erilaisissa elämäntilanteissa sekä ei ehkä unelmapari. Koska me kuitenkin tykätään toisistamme, niin mitä kauemmin olisimme olleet yhdessä, niin sitä raskaampaa olisi eroaminen ollut.
Toivottavasti syksy tuo tullessaan uusia tuulia rakkausrintamalle. ;-) Ensi kerralla voisin tosin tarkemmin harkita, ennen kuin syöksyn suhteeseen. Sydänsuruja on ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta eipä mitään jännää tapahdu, jos on liian varovainen.
Elämä on ollut yhtä vuoristorataa, kun olen kiitänyt eilisen graduilosta tämän päivän ahdistukseen. Ennen puhelinsoittoa olin niin hermona, että käteni tärisivät, mutta nyt on helpottunut olo. Kai helpottuneisuus kertoo siitä, että valinta oli oikea. Olin tänään iltapäivällä asphadelusen kanssa kahvilla ja terassilla, ja yritin ajatella kaikkea muuta, mutta päätin sitten kotiin tultaessa selvittää suhdeasiani. Ylioppilas oli tänä aamuna tekstarissa pyytänyt mua kanssaan illalla hämyisään ravintolaan, mutta tunsin viestin saatuani syyllisyyttä. Myöhemmin puhelimessa solkkasin jotain sekavaa, mutta ylioppilas oli yllättävän rauhallinen ja ymmärtäväinen. Sekin sanoi miettineensä, onko meidän juttu kevyttä vai vakavampaa. Se sanoi ymmärtävänsä mua, jos musta tuntuu siltä, etten halua jatkaa, vaikka tämä onkin sen mielestä ikävää. Tapaamme kuitenkin vielä ensi viikon alussa kahvilla tai jossain.
Kesäheilani on ihana ihminen, mutta musta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että jutusta puuttui "se jokin", kipinä. En voinut kuvitella meille tulevaisuutta, ja kun tajusin sen, niin tuntui ajan tuhlaukselta pitkittää yhdessäoloa. Sekä eroaminen että vielä yhdessä jatkaminen tuntuivat samanarvoisilta, joten ajattelin, että ehkä tämä suhde on sitten liian "yhdentekevä". Musta on ollut aina mukavaa tavata, mutta en ole myöskään ikävöinyt kun emme ole nähneet muutamaan päivään. En halua olla jonkun kanssa parisuhteessa siksi, että on vain ylipäätään kivaa olla jonkun kanssa. Vaikka ei ylioppilas ole ollut ihan kuka vaan, vaan fiksu, hauska ja syvällinen ihminen, jonka kanssa mulla on monia kutkuttavia kesämuistoja. Mutta loppujen lopuksi me ollaan liian erilaisissa elämäntilanteissa sekä ei ehkä unelmapari. Koska me kuitenkin tykätään toisistamme, niin mitä kauemmin olisimme olleet yhdessä, niin sitä raskaampaa olisi eroaminen ollut.
Toivottavasti syksy tuo tullessaan uusia tuulia rakkausrintamalle. ;-) Ensi kerralla voisin tosin tarkemmin harkita, ennen kuin syöksyn suhteeseen. Sydänsuruja on ollut jo enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta eipä mitään jännää tapahdu, jos on liian varovainen.