Zakopanessa sataa ja meneillaan on vissiin joku lasten ristiretki, silla hostelli ja koko kaupunki on puolalaisten kersojen kansoittama. Kavelin metsassa ja vuorilla, eksyin, kastuin, en loytanyt niita koiravaavoja ja aloitin lukea Kravun kaantopiiria.
Huomenna palaan Krakovaan, jossa seuramatkamme muut jasenet tallakin hetkella viihtyvat. Olen
(
Read more... )