Aina joku eksyy

[kyshia]

Ripa

Kuuntele. Henkittääkö kukaan?

Hanna

Sä.

Ripa

Kuka muu?

Hanna

Mä.

Ripa

Ja viälä?

Hanna

Humisee.

Ripa

Se on avaruuten henkitys. Me ollaan kolmisteen.

Nyky-Hanna

Sä olet hassu.

Ripa

Tää on lahja jota muut ei saa. Aika on topissa. Kukaan muu ei ny eres elä. Henkitä.

Hanna

Kyllä kaikki henkittää koko ajan.

Ripa

Ei henkitä. Älä luulekaan, että muut nyt henkittää.

Hanna

Mennäänkö kattomaan?

Ripa

Jos me mennään kattomaan, se ei ole enää ny. Henkitä. Eiks ole raikas ilma kun vaan kaks maailmassa sitä henkittää?

Hanna

Mä pyärryn kohta.

Ripa

Mä just tykästyin suhun.

Hanna

Mä lähren nyt kotia.
(kääntyy)
Miks varte muka?

Ripa

Siks koska mun kainalo ja sun pää on saman palapelin vierekkäiset palat. Siks koska mä jaksan istua sun vieressä kauan puhumatta.

Nyky-Hanna

Siks koska mä tykkään susta vielä sillonkin kun aletaan puhua.

Ripa

Siks koska sun vartalo on tiili ja mun vartalo ruuki.

Nyky-Hanna

Siks koska meidän lapsista tulee kauniita.

Ripa

Siks koska mä muistan sut aina pösilömmän näköseks kuin sä olet.
(Nyky-Hanna nauraa.)
Siks koska mä ajattelen ruokatunnilla että syötköhän säkin nyt.

Nyky-Hanna

Siks koska mä olen susta nuuka ja paan osan säästöön, ja se osa kasvaa korkoo nopeemmin kuin mä sitä tuhlaan.

Ripa

Siks koska tää rakkaus tuli muhun niinku vuorenaika toisen päälle. Pehmeesti mutta väkiste. Siks koska sä olet kaunis kuin Milanon katetraali.

Hanna

Kaikki on.

Ripa

Ei. Sä olet. Kaunis ku Milanon katetraali. Siks mä ole rakastunut suhun.