Henna: Historiaa, kulttuuria ja käytäntöä
(More articlespam from the Pagan newsletter, this time on the uses of henna.)
Artikkeli on aiemmin julkaistu Lehto--Suomen Luonnonuskontojen Yhdistys ry:n Seita-lehdessä, kesä 2006. Sisältää kulttuurihistorian lisäksi idioottivarman hiusten hennausreseptin.
Henna: Historiaa, kulttuuria ja käytäntöä
Hennan käyttö ihon ja hiusten koristelussa alkoi jo myöhäisellä kivikaudella Lähi-Idän kulttuuripiirissä. Hennakasvi (Lawsonia inermis) on alunperin kotoisin pohjoisesta Afrikasta ja Lähi-Idästä. Varhaiskeskiajalla (noin 700-luvulla) islamia levittävät arabivalloittajat matkasivat Marokkoon asti ja omaksuivat perinteeseensä täten myös hennan. Noin 1100-luvulla toiset muslimivalloittajat, mogulit, toivat hennan Intiaan. Erityisesti käsien hennauksella on juurensa sekä kauneudenhoidossa, uskonnossa että käytännön elämässä. Varhaisimmat hennalöydöt on tehty raskasta työtä tehneiden naisten haudoista. Hennan pigmentit ovat suojanneet ihoa auringon paahteelta ja rasitukselta, estäen käsien hiertymistä ja kuivumista aikana jolloin viljan keruu on tapahtunut käsin, alkeellisten sirppien avulla. Egyptissä 1550 e.a.a. kirjoitettu lääketieteellinen Ebersin papyrus suosittelee hennaa ihotautien hoitoon, mm. sienten ja ihottumien parantamiseen. Hennalla onkin todettu olevan lievästi desinfioiva ja sieni-infektioita parantava vaikutus, ja vahvan hennan luoma pigmenttikerros suojaa käsiä hyvin mm. aurinkoihottumalta.
Luonnollisesti käsien ja jalkojen hennauksesta kehittyi oma taiteenlajinsa, ja henna sai paikkansa myöskin varhaisimmissa maanviljelykseen liittyvissä myyteissä. Seemiläinen maan jumalatar Anath värjäsi kätensä hennalla sekä yhtyessään puolisoonsa Baaliin kevään hedelmällisyysriiteissä että syksyllä valmistautuessaan tuhoamaan Baalin viholliset ja nostamaan tämän kuolleista. Legendan mukaan Anathin viha oli niin hirvittävä että hän oli yltä päältä veressä saapuessaan taistelusta voittajana. Anath vannoi taistoon ryhtyessään että ei palaisi ennen kuin olisi vyötäisiään myöten vihollisen veressä. Hennan punertava sävy symboloi vihollisten vuodatetun veren määrää. Anathin myytti on yksi ensimmäisiä esimerkkejä hennan käytöstä sotamaalina ja sankaruuden merkkinä. Nykyisen Afganistanin alueella hennattuja sormenkynsiä pidettiin miehuuden merkkinä aina 1800-luvulle asti: nuori mies ansaitsi oikeuden “kotkan verisiin kynsiin” vasta tapettuaan vihollisheimon edustajan.
Marokossa taasen elää vieläkin vahva usko pahoihin henkiin ja magiaan (dzjinn, josta. englannin “genie”, lampunhenki) ja marokkolaiset naiset teettävätkin hennakuvioita joka ruumiinaukon ympärille jotta pahat henget eivät pääse koskettamaan heitä. Islam kieltää pysyvät tatuoinnit, joten musliminaiset ovatkin innokkaita hennan ystäviä. Erilaiset jo kivikautisissa kalliomaalauksissa tunnetut erittäin tyylitellyt muutaman viivan kuviot kuten ristit, sahakuviot, kolmiot ja eläinsymbolit pitävät pahan loitolla ja pitävät sisällään hyvää magiaa, Barakaa. Oheinen kuva on hyvä esimerkki risteistä jokaiseen ilmansuuntaan, jotta pahat henget eivät pääse vahingoittamaan hennatatuointien omistajaa. Marokkolaisen kansanperinteen mukaan käsien, käsivarsien ja sormien hennakuviot lisäävät sulokkuutta, käsien ja nilkkojen kuviot estävät pahaa silmää, selän kuviot lisäävät hedelmällisyyttä ja erogeenisilla alueilla lisäävät aistillisuutta. Hennamaalauksen prosessi vaatii hiljaisuutta ja keskittymistä ja sitä itsessään pidetään meditatiivisena tilana--sen koetaan tuovan taiteilijan lähemmäksi Jumalaa.
Hennauksen riitit liittyvät erityisesti naisten elämänvaiheisiin, käytettiin hennaa sitten Länsi-Afrikan äitiysmenoissa taikka hindulaisissa hääseremonioissa. Yhteisenä teemana kaikissa kulttuureissa on värjäykseen kuluva aika: hennan annetaan kuivua naisen käsissä ja jaloissa aina kahdestatoista tunnista seitsemään päivään. Tänä aikana hennatun naisen pitää pakostakin levätä paikoillaan jotteivät hienovaraiset kuviot sotkeennu. Tämä aika käytetään rentoutumiseen, meditaatioon ja itsetutkiskeluun ja se toimii siirtymäriittinä naisen merkittävien elämänmuutosten kynnyksellä. Joissain Pohjois-Afrikan kulttuureissa vastasyntyneen lapsen äiti pidetään eristyksissä vähintään kaksi viikkoa. Tämä riitti ei ole niin barbaarinen kuin miltä se aluksi kuulostaa-se on eräänlainen intensiivinen synnytysloma. Monimutkaiset, harmoniset ja hitaasti kuivuvat hennakuvioinnit ovat tarkoitettu lepyttämään synnytyksen läpikäyneen naisen mieltä kunnes hän on toipunut synnytyksen aiheuttamasta stressistä. Ystävättäret vierailevat jatkuvasti tuoreen äidin luona, tuoden hänelle hyviä ruokia ja juomia ja hoitaen kotitöitä hänen puolestaan. Vasta kun hennakuviot alkavat haalistua, on äiti valmis palaamaan arkeen. (Länsimaiset antropologit ovatkin peräänkuuluttaneet samankaltaisia synnytyslomia synnytyksen jälkeisen masennuksen vähentämiseksi!)
Hindumorsiamille häiden aattona pidettävät hennajuhlat ovat eräänlaiset “polttarit”. Ystävättäret kiusoittelevat morsianta tuhmillakin avioliittoon ja miehelään liittyvillä tarinoilla ja antavat neuvoja oman kodin hoitamiseen. “Nyt saavatkin kätesi levätä viimeistä kertaa ennen rankkoja vaimon velvollisuuksia!” on yleinen morsiushennaan liittyvä kujeilu. Perinteen mukaan morsiamen ei tarvitsekaan tehdä mitään kotitöitä ennen kuin häähenna on kulunut pois hänen käsistään. Käsiin ja jalkoihin maalattavat kuviot ovat yleisimmin kukkia, riikinkukkoja, taloja, hedelmiä ja muita onnen ja hedelmällisyyden symboleita. Erityisesti riikinkukkokuviot symboloivat Krishnaa ja hänen puolisoaan Radhaa, täydellisen rakkauden ilmentymiä joiden kutsuminen kuuluu monen hindun hääseremoniaan. “Mehndi” (hennaus) on arkikielessä kirjaimellisesti synonyyminen sanan “häät” kanssa. Käsien kuvioinnin tärkeä osa on kuvioiden sekaan piilotettu sulhasen nimi. Jos sulhanen ei onnistu löytämään nimeään morsiamen käsistä, on avioliitosta tuleva “akkavaltainen”. Ja mitä syvempi on morsiamen käsihennan sävy, sitä ystävällisempi tulee olemaan morsion anoppi!
Tyypillinen kashmirilainen riikinkukkoa tai bodhipuun lehteä kuvaava symboli, tuttu 60/70-lukujen ja hippien suosikki. Kuvion englanninkielinen nimi "paisley" tulee Glasgown esikaupungista Paisleysta. Intiassa palvelleet skottisotilaat toivat kuvion muotiin ensi kertaa 1700-ja 1800-luvulla.
Hindujen keskuudessa henna symboloi onnea ja yltäkylläisyyttä ylipäätään, ja tämä näkyy myös ikonografiassa. Esimerkiksi vaurauden ja suojeluksen jumalatar Lakshmi kantaa hennasymbolia kädessään, samoin esteiden poistaja, hyväntahtoinen norsujumala Ganesha. Usein tämä symboli on hakaristi sen alkuperäisessä merkityksessä: Aasiassa se on yhtä kuin auringonkehrä, vuodenkierto ja elämän kiertokulku.
Hiusten hennaamiseen ei ole liittynyt sen suurempia riittejä, vaikka sillä onkin juurensa kaukana historiassa, aina muinaisesta Egyptistä lähtien (joidenkin legendojen mukaan kreikkalaissukuinen Kleopatra itse olisi ollut punapää, ja hennalla varmaankin oli osuutta asiaan). Tietysti ulkonäön muuttelemiseen ja tiettyjen piirteiden korostamiseen liittyy aina totemistinen ja ritualistinen aspekti, sanan “glamour” alkuperäinen lumovoimainen merkitys. Punatukkaisuuteen liittyvät myytit ovat useimmiten olleet negatiivisia (punainen tukka ja vihreät silmät saattoivat monet roviolle), ehkä juuri värin harvinaisuuden vuoksi. Itse oranssipäisenä hätkähdin Britanniassa asuessani paikallisten (erityisesti lasten ja teinien) häijyä suhtautumista ginger mingereihin, “inkivääripilluihin”. Vaikka saarilla on eniten punatukkaisia maailmassa, punatukkaisten solvaaminen on yleistä kansanhuvia. Ehkäpä verrattavissa Pohjoismaiden blondivitseihin, tiedä häntä.
Leiskuvanpunainen tukka onkin rohkea ja pokkaa vaativa veto jos luontoäiti ei ole moisia pigmenttejä kantajalle syntymässä suonut. Seuraavassa esittelen Idioottivarman Hennausmetodin(TM), joka toimii jos henna vain on tarpeeksi laadukasta ja jos keittiönoidalla on tarpeeksi sitkeyttä ja kekseliäisyyttä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.
Idioottivarma Hennaus(TM)
-Hennaa kannattaa hankkia mieluummin liikaa kuin liian vähän. Sopivan runsas määrä on noin 100g per 10-20cm tukkaa. Itselläni on metrin letti ja käytän 500g. Enempi parempi. Osta aina laatutavaraa; maahanmuuttajien kaupat tarjoavat parhaimpia. Usein tämä henna on muslimien tai hindujen käsihennaukseen, joten se on erityisen hienoa eikä mitään tikkuista hiekansekoista moskaa jota esim. turkkilaiset katukauppiaat myyvät pahaa-aavistamattomille turisteille. Dulhan (hindiksi “morsian”) on yksi erittäin hyvä merkki, samoin Zarqa.
-Käytä kumihanskoja. Suojaa kroppasi ensin tälläämällä paksua voidetta, vaseliinia, öljyä tms. kasvoille ja muille herkille alueille, ja suojaa loput vaikkapa kertakäyttösadetakilla.
-Kuumenna 100% appelsiinimehua, sitruunamehua tai greippimehua. Jotkut käyttävät etikkaa tai punaviiniä tummemman sävyn saamiseksi. Tärkeintä on kuitenkin kuumuus (mutta älä kiehauta!) ja hapokkuus-hapot irroittavat tanniinit eli väriaineet hennajauheesta. Pitkää tukkaa varten menee parisen litraa, joskus jopa neljä. Yleensä 500g hennaa nielaisee hieman yli litran mehua.
-Tässä pitää olla keittiönoidan tarkkana: sekoita kuuma mehu tms. hennajauheeseen kunnolla likistelemällä, sekoittamalla ja survomalla. Parhaiten tämä onnistuu hansikoiduin käsin. Koostumus on yksi suurimmista ratkaisevista tekijöistä hennan värin tarttumisessa-jos on liian löysää, väri ei tartu, mutta eipä tartu liian kuivakaan tahna. Mössön pitäisi ihanteellisesti olla jotakuinkin yhtä kiinteää kuin mämmi, mutta ei kuitenkaan liian tönkköä. Nettihennaajat neuvovat että paras koostumus on jotain hammastahnan ja jugurtin väliltä. Ainoa konsti on vain kokeilla kunnes löytyy se oikea koostumus, ja pitää olla erittäin varovainen ettei tule juuri sitä liiallista tippaa mehua sekoitettua sössöön.
-Jos sinulla on pitkä ja paksu tukka, paras konsti hennamössön levittämiseen on likistely ja survominen ja hierominen kun olet jakanut suortuvat “rastoiksi”. Paljon göntsää juureen ja siitä mönttejä hieromaan latvoihin asti. Muuten levitykseen kestää pieni ikuisuus, ja siihen hennalla itsellään ei ole aikaa. Hennan pitää pysyä kuumana tai vähintään lämpimänä jotta väriä irroittava hapetus jatkaisi toimintaansa. Jos sinulla taas on lyhyt tukka-mömmöä päähän vain ja perusteellisesti.
-Seuraavaksi kannattaa käyttää tuorekelmua tai sen puutteessa (huonompi vaihtoehto) suihkumyssyä. Kietaise kelmu pääsi päälle ilmatiiviiksi turbaaniksi ja varmista että kaikki suortuvat ovat mömmön-ja kelmun-peitossa. Kietaise vielä vanha pyyhe turbaanin päälle sitomaan lämpöä.
-Kun olet pesaissut hennasotkut ei-toivotuista paikoista pois, alkaakin odottelu: noin 45 minuuttia jotta henna tarttuu päähän. Jos sinulla on pääsy kuumaan saunaan, istu rohkeasti penkillä ne 45 minuuttia ja leyhyttele väliajoin kylmässä suihkussa. Löylyä ei tietenkään tarvi heittää, jos sauna on muuten kuuma! Jos saunaa ei löydy, käytä hiustenkuivaajaa ja pörrötä sillä täysillä kuumaa ilmaa ympäri turbaaniasi. Tai keksi jotain muita lämmityskonsteja-kunhan vain pidät pääsi kuumana ne 45 minuuttia. Huh. Hyvä kirja kannattaa ottaa mukaan lauteille.
-Kelmu pois ja tukka pesuun. Usein et edes tarvitse hoitoainetta, koska henna luonnostaan sulkee hiussuomuja ja parantaa hiusten kuntoa. Jos ei vielä väri tarttunut, niin toista koko prosessi (itse teen näin tuon pirun harmaan juurikasvun kanssa, juuret ovat aika sitkeitä). Jos ei vieläkään näy tulosta, hennasi on todennäköisesti huonolaatuista taikka mömmö oli liian kiinteää tai löysää. Kokeilemalla oppii. Lykkyä tykö!
Huomauttakaa taas jos on jotain kyrvähdyksiä tekstissä.
Edelliset artikkelit saa kaivettua esiin allaolevasta "articles"-tagista. Ei sitten enempää juttuspämmiä tällä kertaa...
Artikkeli on aiemmin julkaistu Lehto--Suomen Luonnonuskontojen Yhdistys ry:n Seita-lehdessä, kesä 2006. Sisältää kulttuurihistorian lisäksi idioottivarman hiusten hennausreseptin.
Henna: Historiaa, kulttuuria ja käytäntöä
Hennan käyttö ihon ja hiusten koristelussa alkoi jo myöhäisellä kivikaudella Lähi-Idän kulttuuripiirissä. Hennakasvi (Lawsonia inermis) on alunperin kotoisin pohjoisesta Afrikasta ja Lähi-Idästä. Varhaiskeskiajalla (noin 700-luvulla) islamia levittävät arabivalloittajat matkasivat Marokkoon asti ja omaksuivat perinteeseensä täten myös hennan. Noin 1100-luvulla toiset muslimivalloittajat, mogulit, toivat hennan Intiaan. Erityisesti käsien hennauksella on juurensa sekä kauneudenhoidossa, uskonnossa että käytännön elämässä. Varhaisimmat hennalöydöt on tehty raskasta työtä tehneiden naisten haudoista. Hennan pigmentit ovat suojanneet ihoa auringon paahteelta ja rasitukselta, estäen käsien hiertymistä ja kuivumista aikana jolloin viljan keruu on tapahtunut käsin, alkeellisten sirppien avulla. Egyptissä 1550 e.a.a. kirjoitettu lääketieteellinen Ebersin papyrus suosittelee hennaa ihotautien hoitoon, mm. sienten ja ihottumien parantamiseen. Hennalla onkin todettu olevan lievästi desinfioiva ja sieni-infektioita parantava vaikutus, ja vahvan hennan luoma pigmenttikerros suojaa käsiä hyvin mm. aurinkoihottumalta.
Luonnollisesti käsien ja jalkojen hennauksesta kehittyi oma taiteenlajinsa, ja henna sai paikkansa myöskin varhaisimmissa maanviljelykseen liittyvissä myyteissä. Seemiläinen maan jumalatar Anath värjäsi kätensä hennalla sekä yhtyessään puolisoonsa Baaliin kevään hedelmällisyysriiteissä että syksyllä valmistautuessaan tuhoamaan Baalin viholliset ja nostamaan tämän kuolleista. Legendan mukaan Anathin viha oli niin hirvittävä että hän oli yltä päältä veressä saapuessaan taistelusta voittajana. Anath vannoi taistoon ryhtyessään että ei palaisi ennen kuin olisi vyötäisiään myöten vihollisen veressä. Hennan punertava sävy symboloi vihollisten vuodatetun veren määrää. Anathin myytti on yksi ensimmäisiä esimerkkejä hennan käytöstä sotamaalina ja sankaruuden merkkinä. Nykyisen Afganistanin alueella hennattuja sormenkynsiä pidettiin miehuuden merkkinä aina 1800-luvulle asti: nuori mies ansaitsi oikeuden “kotkan verisiin kynsiin” vasta tapettuaan vihollisheimon edustajan.
Marokossa taasen elää vieläkin vahva usko pahoihin henkiin ja magiaan (dzjinn, josta. englannin “genie”, lampunhenki) ja marokkolaiset naiset teettävätkin hennakuvioita joka ruumiinaukon ympärille jotta pahat henget eivät pääse koskettamaan heitä. Islam kieltää pysyvät tatuoinnit, joten musliminaiset ovatkin innokkaita hennan ystäviä. Erilaiset jo kivikautisissa kalliomaalauksissa tunnetut erittäin tyylitellyt muutaman viivan kuviot kuten ristit, sahakuviot, kolmiot ja eläinsymbolit pitävät pahan loitolla ja pitävät sisällään hyvää magiaa, Barakaa. Oheinen kuva on hyvä esimerkki risteistä jokaiseen ilmansuuntaan, jotta pahat henget eivät pääse vahingoittamaan hennatatuointien omistajaa. Marokkolaisen kansanperinteen mukaan käsien, käsivarsien ja sormien hennakuviot lisäävät sulokkuutta, käsien ja nilkkojen kuviot estävät pahaa silmää, selän kuviot lisäävät hedelmällisyyttä ja erogeenisilla alueilla lisäävät aistillisuutta. Hennamaalauksen prosessi vaatii hiljaisuutta ja keskittymistä ja sitä itsessään pidetään meditatiivisena tilana--sen koetaan tuovan taiteilijan lähemmäksi Jumalaa.
Hennauksen riitit liittyvät erityisesti naisten elämänvaiheisiin, käytettiin hennaa sitten Länsi-Afrikan äitiysmenoissa taikka hindulaisissa hääseremonioissa. Yhteisenä teemana kaikissa kulttuureissa on värjäykseen kuluva aika: hennan annetaan kuivua naisen käsissä ja jaloissa aina kahdestatoista tunnista seitsemään päivään. Tänä aikana hennatun naisen pitää pakostakin levätä paikoillaan jotteivät hienovaraiset kuviot sotkeennu. Tämä aika käytetään rentoutumiseen, meditaatioon ja itsetutkiskeluun ja se toimii siirtymäriittinä naisen merkittävien elämänmuutosten kynnyksellä. Joissain Pohjois-Afrikan kulttuureissa vastasyntyneen lapsen äiti pidetään eristyksissä vähintään kaksi viikkoa. Tämä riitti ei ole niin barbaarinen kuin miltä se aluksi kuulostaa-se on eräänlainen intensiivinen synnytysloma. Monimutkaiset, harmoniset ja hitaasti kuivuvat hennakuvioinnit ovat tarkoitettu lepyttämään synnytyksen läpikäyneen naisen mieltä kunnes hän on toipunut synnytyksen aiheuttamasta stressistä. Ystävättäret vierailevat jatkuvasti tuoreen äidin luona, tuoden hänelle hyviä ruokia ja juomia ja hoitaen kotitöitä hänen puolestaan. Vasta kun hennakuviot alkavat haalistua, on äiti valmis palaamaan arkeen. (Länsimaiset antropologit ovatkin peräänkuuluttaneet samankaltaisia synnytyslomia synnytyksen jälkeisen masennuksen vähentämiseksi!)
Hindumorsiamille häiden aattona pidettävät hennajuhlat ovat eräänlaiset “polttarit”. Ystävättäret kiusoittelevat morsianta tuhmillakin avioliittoon ja miehelään liittyvillä tarinoilla ja antavat neuvoja oman kodin hoitamiseen. “Nyt saavatkin kätesi levätä viimeistä kertaa ennen rankkoja vaimon velvollisuuksia!” on yleinen morsiushennaan liittyvä kujeilu. Perinteen mukaan morsiamen ei tarvitsekaan tehdä mitään kotitöitä ennen kuin häähenna on kulunut pois hänen käsistään. Käsiin ja jalkoihin maalattavat kuviot ovat yleisimmin kukkia, riikinkukkoja, taloja, hedelmiä ja muita onnen ja hedelmällisyyden symboleita. Erityisesti riikinkukkokuviot symboloivat Krishnaa ja hänen puolisoaan Radhaa, täydellisen rakkauden ilmentymiä joiden kutsuminen kuuluu monen hindun hääseremoniaan. “Mehndi” (hennaus) on arkikielessä kirjaimellisesti synonyyminen sanan “häät” kanssa. Käsien kuvioinnin tärkeä osa on kuvioiden sekaan piilotettu sulhasen nimi. Jos sulhanen ei onnistu löytämään nimeään morsiamen käsistä, on avioliitosta tuleva “akkavaltainen”. Ja mitä syvempi on morsiamen käsihennan sävy, sitä ystävällisempi tulee olemaan morsion anoppi!
Tyypillinen kashmirilainen riikinkukkoa tai bodhipuun lehteä kuvaava symboli, tuttu 60/70-lukujen ja hippien suosikki. Kuvion englanninkielinen nimi "paisley" tulee Glasgown esikaupungista Paisleysta. Intiassa palvelleet skottisotilaat toivat kuvion muotiin ensi kertaa 1700-ja 1800-luvulla.
Hindujen keskuudessa henna symboloi onnea ja yltäkylläisyyttä ylipäätään, ja tämä näkyy myös ikonografiassa. Esimerkiksi vaurauden ja suojeluksen jumalatar Lakshmi kantaa hennasymbolia kädessään, samoin esteiden poistaja, hyväntahtoinen norsujumala Ganesha. Usein tämä symboli on hakaristi sen alkuperäisessä merkityksessä: Aasiassa se on yhtä kuin auringonkehrä, vuodenkierto ja elämän kiertokulku.
Hiusten hennaamiseen ei ole liittynyt sen suurempia riittejä, vaikka sillä onkin juurensa kaukana historiassa, aina muinaisesta Egyptistä lähtien (joidenkin legendojen mukaan kreikkalaissukuinen Kleopatra itse olisi ollut punapää, ja hennalla varmaankin oli osuutta asiaan). Tietysti ulkonäön muuttelemiseen ja tiettyjen piirteiden korostamiseen liittyy aina totemistinen ja ritualistinen aspekti, sanan “glamour” alkuperäinen lumovoimainen merkitys. Punatukkaisuuteen liittyvät myytit ovat useimmiten olleet negatiivisia (punainen tukka ja vihreät silmät saattoivat monet roviolle), ehkä juuri värin harvinaisuuden vuoksi. Itse oranssipäisenä hätkähdin Britanniassa asuessani paikallisten (erityisesti lasten ja teinien) häijyä suhtautumista ginger mingereihin, “inkivääripilluihin”. Vaikka saarilla on eniten punatukkaisia maailmassa, punatukkaisten solvaaminen on yleistä kansanhuvia. Ehkäpä verrattavissa Pohjoismaiden blondivitseihin, tiedä häntä.
Leiskuvanpunainen tukka onkin rohkea ja pokkaa vaativa veto jos luontoäiti ei ole moisia pigmenttejä kantajalle syntymässä suonut. Seuraavassa esittelen Idioottivarman Hennausmetodin(TM), joka toimii jos henna vain on tarpeeksi laadukasta ja jos keittiönoidalla on tarpeeksi sitkeyttä ja kekseliäisyyttä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa.
Idioottivarma Hennaus(TM)
-Hennaa kannattaa hankkia mieluummin liikaa kuin liian vähän. Sopivan runsas määrä on noin 100g per 10-20cm tukkaa. Itselläni on metrin letti ja käytän 500g. Enempi parempi. Osta aina laatutavaraa; maahanmuuttajien kaupat tarjoavat parhaimpia. Usein tämä henna on muslimien tai hindujen käsihennaukseen, joten se on erityisen hienoa eikä mitään tikkuista hiekansekoista moskaa jota esim. turkkilaiset katukauppiaat myyvät pahaa-aavistamattomille turisteille. Dulhan (hindiksi “morsian”) on yksi erittäin hyvä merkki, samoin Zarqa.
-Käytä kumihanskoja. Suojaa kroppasi ensin tälläämällä paksua voidetta, vaseliinia, öljyä tms. kasvoille ja muille herkille alueille, ja suojaa loput vaikkapa kertakäyttösadetakilla.
-Kuumenna 100% appelsiinimehua, sitruunamehua tai greippimehua. Jotkut käyttävät etikkaa tai punaviiniä tummemman sävyn saamiseksi. Tärkeintä on kuitenkin kuumuus (mutta älä kiehauta!) ja hapokkuus-hapot irroittavat tanniinit eli väriaineet hennajauheesta. Pitkää tukkaa varten menee parisen litraa, joskus jopa neljä. Yleensä 500g hennaa nielaisee hieman yli litran mehua.
-Tässä pitää olla keittiönoidan tarkkana: sekoita kuuma mehu tms. hennajauheeseen kunnolla likistelemällä, sekoittamalla ja survomalla. Parhaiten tämä onnistuu hansikoiduin käsin. Koostumus on yksi suurimmista ratkaisevista tekijöistä hennan värin tarttumisessa-jos on liian löysää, väri ei tartu, mutta eipä tartu liian kuivakaan tahna. Mössön pitäisi ihanteellisesti olla jotakuinkin yhtä kiinteää kuin mämmi, mutta ei kuitenkaan liian tönkköä. Nettihennaajat neuvovat että paras koostumus on jotain hammastahnan ja jugurtin väliltä. Ainoa konsti on vain kokeilla kunnes löytyy se oikea koostumus, ja pitää olla erittäin varovainen ettei tule juuri sitä liiallista tippaa mehua sekoitettua sössöön.
-Jos sinulla on pitkä ja paksu tukka, paras konsti hennamössön levittämiseen on likistely ja survominen ja hierominen kun olet jakanut suortuvat “rastoiksi”. Paljon göntsää juureen ja siitä mönttejä hieromaan latvoihin asti. Muuten levitykseen kestää pieni ikuisuus, ja siihen hennalla itsellään ei ole aikaa. Hennan pitää pysyä kuumana tai vähintään lämpimänä jotta väriä irroittava hapetus jatkaisi toimintaansa. Jos sinulla taas on lyhyt tukka-mömmöä päähän vain ja perusteellisesti.
-Seuraavaksi kannattaa käyttää tuorekelmua tai sen puutteessa (huonompi vaihtoehto) suihkumyssyä. Kietaise kelmu pääsi päälle ilmatiiviiksi turbaaniksi ja varmista että kaikki suortuvat ovat mömmön-ja kelmun-peitossa. Kietaise vielä vanha pyyhe turbaanin päälle sitomaan lämpöä.
-Kun olet pesaissut hennasotkut ei-toivotuista paikoista pois, alkaakin odottelu: noin 45 minuuttia jotta henna tarttuu päähän. Jos sinulla on pääsy kuumaan saunaan, istu rohkeasti penkillä ne 45 minuuttia ja leyhyttele väliajoin kylmässä suihkussa. Löylyä ei tietenkään tarvi heittää, jos sauna on muuten kuuma! Jos saunaa ei löydy, käytä hiustenkuivaajaa ja pörrötä sillä täysillä kuumaa ilmaa ympäri turbaaniasi. Tai keksi jotain muita lämmityskonsteja-kunhan vain pidät pääsi kuumana ne 45 minuuttia. Huh. Hyvä kirja kannattaa ottaa mukaan lauteille.
-Kelmu pois ja tukka pesuun. Usein et edes tarvitse hoitoainetta, koska henna luonnostaan sulkee hiussuomuja ja parantaa hiusten kuntoa. Jos ei vielä väri tarttunut, niin toista koko prosessi (itse teen näin tuon pirun harmaan juurikasvun kanssa, juuret ovat aika sitkeitä). Jos ei vieläkään näy tulosta, hennasi on todennäköisesti huonolaatuista taikka mömmö oli liian kiinteää tai löysää. Kokeilemalla oppii. Lykkyä tykö!
Huomauttakaa taas jos on jotain kyrvähdyksiä tekstissä.
Edelliset artikkelit saa kaivettua esiin allaolevasta "articles"-tagista. Ei sitten enempää juttuspämmiä tällä kertaa...