( Read more... )

No juu. Kait se sitten on pysyttävä täällä kotikonnuilla. Järjestelin tosiaan tuossa aamupäivän tienoilla nuotteja kansioihin, ja tuli yhtäkkiä mieleen kaikki ne hetket lavalla ja mr. Bigien juhlissa tuolla Australian puolella. Paikallisen Nokian kihot tarjosivat pahaa mustekalaa, eikä Sydneyn Chinatown ollut lainkaan yhtä kova sana kuin Melbournen ( Read more... )

Vuosi sitten tähän aikaan olin Sydneyssä.

Matkaan, anyone?

Omatunto kirkuu. Elämääni tunkeutui viime keväänä yhtäkkisesti saksalainen poika nimeltä Tobias. Muistan edelleen selvästi jokaisen sataman valon ja maaliskuisen tuulenhenkäyksen jäähyväisillalta, takertuvan ja varauksettoman halauksen, palan kurkussa ja vaivihkaa ujutetun pienen yhteystietolapun. Meille syntyi heti kohdatessa jonkinlainen ( Read more... )

Love is like an aeroplane ( Read more... )

Tunnustus: Mulla on romanssi. Se tuskin on kenellekään yllätys. Mutta: Olen viettänyt lyhyen historiani aikana tunteja, päiviä, jopa vuosia eri suhteissa ja ihmisissä ja eri tavoilla ilmenevän ikävän kourissa, ja nyt yhtäkkiä, täysin odottamatta, olenkin kuin banaaniin liukastunut silmät selällään möllöttävä pikkutyttö sydämen kuvat silmissä. Miten ( Read more... )

Juon kardemummacappuccinokaakaota ja syön uusia Ässä Mix -lakuja (= huippuja). Kohta alkaa kahden ja puolen tunnin laulutreenit, enkä jaksa availla ääntä etukäteen (vaikka pitäisi, kun treeneihin tulee tänään kaksi ranskalaista vertailemaan taitojaan meidän kanssa). Vieraat kielet pyörivät päässäni sekalaisena mössönä, enkä saa ulos saksatonta ( Read more... )

( Read more... )

Melko lahjakkaasti sitä onnistuu hämmentymään omista salamannopeista (mielen)muutoksistaan edelleen. En voi väittää iän tuoneen muunlaista kypsyyttä kuin ehkä entistä vahvempaa kypsymistä ajoittain koko eloon. Nyt on taas syksyn mukainen välinpitämättömyys kuvioissa, omatunto on lomilla ja järki kirkuu tyhjää. Huominen tuntuu kaikesta huolimatta ( Read more... )

Hammaslääkärissä käyminen on aina hirveän uuvuttavaa. Sitä ehtii ennen penkkiin pääsemistä kuvitella jo vaikka minkälaiset kasvustot suuhunsa, ja itse penkkiin päästyään sitä sitten vapisee puudutusten uhan alla, yrittäen änistä lääkäreiden kysymyksiin vastauksia suu täpötäynnä ja yökkäysrefleksi odottamassa. Kävin tosiaan toissapäivänä ( ( Read more... )