"Sluta tro på dom som säger att det måste vara en kamp"
Tomas Andersson Wij: "Res dig upp och gå"
Käväisin tässä (mm.) juttelemassa (mm.) lääkärisedän kanssa (mm.) hirmuisista migreeneistäni. Lääkärisetä lähetti minut kuvattavaksi (ja olikin sen sortin muotikuvaus, että kuulkaas!) ja lopullisia tuloksia odotellaan edelleen. Tosin lääkärisedän oman, varovaisen arvion mukaan päästäni löytyi jotain muutakin kuin blondityhjiö. Kovin yritti rauhoitella ja sanoa, että odotellaan nyt niitä lopullisia tuloksia ja näin, mutta että kannattaa ehkä varautua siihen, että mitään kovin kivaa sanottavaa. Vakuuttaakseen minut positiivisen ajattelun hyödyllisyydestä (huom. ironia), samainen lääkärisetä kirjoitti minulle lapun, jolla sain apteekin tädiltä deksametasoni-nimisiä mömmöjä, joiden sivuvaikutuslista oli varsin mielenkiintoinen. (Ottakaa itse selvää, mihin niitä käytetään, minä kieltäydyn sanomasta niitä pelottavia sanoja. Lääkärikin kielsi panikoimasta, vaikka lääkkeet määräsikin.)
Tästä pelästyneenä otin ja soitin itselleni maanantaiksi parturiajan. Tökkivät pääparkaani neuloilla ja veitsillä loppuviikosta, joten pitäähän ne klohmimisvahingot jotenkin jonkun peittää. Ajattelin samalla kertaa laittaa päänahkani kärsimään ja vetää päänuppini värit päinvastaisiksi - ts. päästää pintaan sisäisen blondini. Puhelimitse saamani hinta-arvio oli aika hurja, mutta kerrankos sitä vain konkurssiin mennään, eller?
Jos se, että minä pelästyin ei kerro vielä mitään jutun vakavuudesta, se varmaan kertoo ainakin jotain, että tämä merkintä on julkinen. Se tarkoittaa myös sitä, että kommentit on peitetty. Ehkä panikoin turhaan, ehkä tämä on vain väärä hälytys, mutta lääkäri ei positiivisuudenvalamisyrityksistään huolimatta vaikuttanut kovinkaan epäileväiseltä, mitä pikadiagnoosiin tulee.
Oli vähän tuskainen käännöstunti. Kävin läpi taannoista arvosteltua käännöstäni opettajan kanssa, enkä ollut sitä askarrellessani mitenkään hohtanut. :D Kolmonenhan siitä mätkähti, mutta virheet olivat niin tyhmiä, että kiitosmoi. En jaksanut edes repiä riemua siitä, että kielikorvaani kehuttiin vahvaksi, sillä seuraavaan lausahdukseen täti alkoi neuvoa minulle ruotsin imperatiivin muodostamista.
Siis mitä helevattia? Kuinka tyhmänä ihmiset minua pitävät?!
No jooh. Loppuillan ohjelmassa pikasiivous huomista leffailtaa silmälläpitäen, kesän opiskelurepäisyn rahoituksen pohtiminen, ts. Kelan linkki- ja tekstiviidakkoon eksyminen, sitsiasun suunnittelua ja niin päin pois. Ehtii sitä myöhemminkin murehtia, vai mitä?
I went to have a nice (hah) little chat with my Mr. Doctor Sir concerning my god-awful migraines. He sent me to have my poor ol' head examined, and I'm still waiting for the final results. However, according to the diagnosis of Mr. Doctor Sir, there actually IS something in my head, other than the blonde vacuum that he was expecting to see. Of course, he tried to talk me to calm down, not to panic, but while doing so, he wrote me a prescription to something called Dexamethasone. (If you don't know what it's used for, google it. The Finns are going to have to do it, too.) See, I told you optimism is totally useless.
This freaked me out so much that I called to a barber, and next week, I am going to have my hair cut and dyed. I was thinking about letting my true colours show, even if that means that it's going to hurt like hell. So, this time next week, I am going to be a blonde. Bwahah! It's going to cost WAY too much, but hey, why should I care now? :D
If you don't get the seriousness of the situation from reading that I actually freaked out, maybe the fact that this entry is public tells something. The comments are screened just because of that. Maybe I am panicking for no reason, but frankly, I do doubt that. Mr Doctor Sir did not seem to doubt when he gave me his little diagnosis.
So, as you might guess, the translation lecture wasn't really that much fun. I went through an old-ish translation with the teacher, and it (the translation, that is) seriously sucked. I got 3 (out of 5) and a little compliment on my confidence when it comes to using Swedish, but it didn't help that much, as she began explaining me how to form the imperative verb form in Swedish in her next sentence.
Seriously, what the fuck? How stupid does she think I am?!
... Yeah. I am going to spend the rest of the evening cleaning my room (for tomorrow's film evening), working on financing my studies (and such) next summer (i.e. getting lost in the jungle of text and links on the KELA website), planning my outfit for the student party on Thursday and so forth. I'll think about cancers and such later on.
Käväisin tässä (mm.) juttelemassa (mm.) lääkärisedän kanssa (mm.) hirmuisista migreeneistäni. Lääkärisetä lähetti minut kuvattavaksi (ja olikin sen sortin muotikuvaus, että kuulkaas!) ja lopullisia tuloksia odotellaan edelleen. Tosin lääkärisedän oman, varovaisen arvion mukaan päästäni löytyi jotain muutakin kuin blondityhjiö. Kovin yritti rauhoitella ja sanoa, että odotellaan nyt niitä lopullisia tuloksia ja näin, mutta että kannattaa ehkä varautua siihen, että mitään kovin kivaa sanottavaa. Vakuuttaakseen minut positiivisen ajattelun hyödyllisyydestä (huom. ironia), samainen lääkärisetä kirjoitti minulle lapun, jolla sain apteekin tädiltä deksametasoni-nimisiä mömmöjä, joiden sivuvaikutuslista oli varsin mielenkiintoinen. (Ottakaa itse selvää, mihin niitä käytetään, minä kieltäydyn sanomasta niitä pelottavia sanoja. Lääkärikin kielsi panikoimasta, vaikka lääkkeet määräsikin.)
Tästä pelästyneenä otin ja soitin itselleni maanantaiksi parturiajan. Tökkivät pääparkaani neuloilla ja veitsillä loppuviikosta, joten pitäähän ne klohmimisvahingot jotenkin jonkun peittää. Ajattelin samalla kertaa laittaa päänahkani kärsimään ja vetää päänuppini värit päinvastaisiksi - ts. päästää pintaan sisäisen blondini. Puhelimitse saamani hinta-arvio oli aika hurja, mutta kerrankos sitä vain konkurssiin mennään, eller?
Jos se, että minä pelästyin ei kerro vielä mitään jutun vakavuudesta, se varmaan kertoo ainakin jotain, että tämä merkintä on julkinen. Se tarkoittaa myös sitä, että kommentit on peitetty. Ehkä panikoin turhaan, ehkä tämä on vain väärä hälytys, mutta lääkäri ei positiivisuudenvalamisyrityksistään huolimatta vaikuttanut kovinkaan epäileväiseltä, mitä pikadiagnoosiin tulee.
Oli vähän tuskainen käännöstunti. Kävin läpi taannoista arvosteltua käännöstäni opettajan kanssa, enkä ollut sitä askarrellessani mitenkään hohtanut. :D Kolmonenhan siitä mätkähti, mutta virheet olivat niin tyhmiä, että kiitosmoi. En jaksanut edes repiä riemua siitä, että kielikorvaani kehuttiin vahvaksi, sillä seuraavaan lausahdukseen täti alkoi neuvoa minulle ruotsin imperatiivin muodostamista.
Siis mitä helevattia? Kuinka tyhmänä ihmiset minua pitävät?!
No jooh. Loppuillan ohjelmassa pikasiivous huomista leffailtaa silmälläpitäen, kesän opiskelurepäisyn rahoituksen pohtiminen, ts. Kelan linkki- ja tekstiviidakkoon eksyminen, sitsiasun suunnittelua ja niin päin pois. Ehtii sitä myöhemminkin murehtia, vai mitä?
I went to have a nice (hah) little chat with my Mr. Doctor Sir concerning my god-awful migraines. He sent me to have my poor ol' head examined, and I'm still waiting for the final results. However, according to the diagnosis of Mr. Doctor Sir, there actually IS something in my head, other than the blonde vacuum that he was expecting to see. Of course, he tried to talk me to calm down, not to panic, but while doing so, he wrote me a prescription to something called Dexamethasone. (If you don't know what it's used for, google it. The Finns are going to have to do it, too.) See, I told you optimism is totally useless.
This freaked me out so much that I called to a barber, and next week, I am going to have my hair cut and dyed. I was thinking about letting my true colours show, even if that means that it's going to hurt like hell. So, this time next week, I am going to be a blonde. Bwahah! It's going to cost WAY too much, but hey, why should I care now? :D
If you don't get the seriousness of the situation from reading that I actually freaked out, maybe the fact that this entry is public tells something. The comments are screened just because of that. Maybe I am panicking for no reason, but frankly, I do doubt that. Mr Doctor Sir did not seem to doubt when he gave me his little diagnosis.
So, as you might guess, the translation lecture wasn't really that much fun. I went through an old-ish translation with the teacher, and it (the translation, that is) seriously sucked. I got 3 (out of 5) and a little compliment on my confidence when it comes to using Swedish, but it didn't help that much, as she began explaining me how to form the imperative verb form in Swedish in her next sentence.
Seriously, what the fuck? How stupid does she think I am?!
... Yeah. I am going to spend the rest of the evening cleaning my room (for tomorrow's film evening), working on financing my studies (and such) next summer (i.e. getting lost in the jungle of text and links on the KELA website), planning my outfit for the student party on Thursday and so forth. I'll think about cancers and such later on.