Mistä tietää että on tottunut parittamaan kaikkea kaikille?

[lizlego]

Siitä, että kun katselee elokuvaa The Queen ja miettii jostain puolivillaisesta leffan kommentista, että mitähän jos toi pitäisikin paikkansa. Se kommentti oli jotain sellaista, että lähdet tapaamaan tyttöystävääsi. Ja sitten silmät kirkkaina pohtii, että olikohan Tony Blairilla ja kuningattarella kiihkeäkin suhde niihin aikoihin ja mitähän ne

Comments

[lizlego]

Hahah! Ihanaa, etten ole yksin! Mä en siis tosiaankaan halua ajatella Tony Blairin ja kuningatar Elizabeth II:n suhdetta, mutta kun se väkisin pulpahti pinnalle. :D

[vittulol]

Mä olen ihan himoparittaja, mutta jostain syystä The Queen oli mulle niin erilainen kokemus, että parittaminen ei edes käynyt mielessä. Ehkä kyseessä on mun sisäinen kaipuu Englannin jalonmonarkian pariin tai se, että huomio meni miettiessä, että mihin käsikirjoitus on pohjattu.

Nyt olen vain shokissa. 0.o

Mutta onhan se Ellu melko kova muori.

[lizlego]

Totta, mäkin mietin sitä mihin se käsikirjoitus pohjautui ja vielä sitäkin, että mitä tarkoitusperiä sen kirjoittaja ja ohjaaja mahtoi ajaa.

[vittulol]

No mun henkilökohtainen mielipidehän on, että Diana oli jossain määrissä riippuvainen julkisuudesta ja paikkasi huomiolla omia itsetuntoon liittyviä ongelmiaan. Vaikka toisaalta joo, en usko Englannin monarkian olevan kaikkein lämpimin instituutio. Mutta Diana oli pitkään sellainen juttu, että sitä vastaan ei saanut sanoa mitään (kuolema tekee martyyrin ja silleen) joten musta oli tosi virkistävää nähdä jonkun esittävän tälläisen näkökulma kuitenkaan ketään dissaamatta tai syyttämättä.

[lizlego]

Mä näin elokuvasta vain jälkimmäisen puoliskon, joten en tiedä mitä kaikkea siinä esitettiin Dianasta. Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt henkilöpalvontaa tai sitä, ettei ihmisestä saisi kuoleman jälkeen esittää negatiivisiakin asioita, koska ei kuolema kenestäkään pyhimystä tee ja mua vaivasi jo aikanaan se, että Charleksesta sen sijaan tehtiin kaiken pahan ruumiillistuma. Ihmiset ovat harvemmin täydellisesti mitään, mutta tuossa elokuvassa jäi erityisesti mietityttämään henkilökuvat niistä henkilöistä, jotka ovat vielä elossa.