Tales of Beedle the Bard
Kukaan muu lukenut The Tales of Beedle the Bardia? Mä tilasin ennakkoon Amazonilta ja säästin ainakin reippaan euron (ja sain kotiinkuljetuksen!). Ja tätä mieltä mä olin siitä... Kaikki ovat hehkuttaneet kuinka Dumbledoren kommentit ovat parasta koko kirjassa ja mä en voisi olla enempää eri mieltä! Dumbledoren jutut olivat monessa kohtaa törkeää itsekehua (esim. "--some of the world's most brilliant wizards--" alaviitteenä "such as myself") ja mielestäni se tulkitsi ensimmäisen sadun eli The Wizard and the Hopping Pot:n ihan väärin. Tarinassahan oli nuori velho, jonka isä oli loitsinut noidankattilan vainoamaan tätä jos tämä ei auttaisi kylän jästejä kaikissa näiden vaivoissa. Lopulta velho suostui alkaa auttamaan. Dumbledoren mukaan velhon omatunto heräsi, mutta mun mielestä kyseessä oli ainoastaan se, että pata vaivasi velhoa niin paljon, että tämä ei enää kestänyt. Joten kyseessä oli ainoastaan pakon sanelemaa auttamista. Dumbledore kertoo kommenteissaan Malfoyden vaatineen satua poistettavaksi Tylypahkan kirjastosta, mutta en ihan ymmärrä perustetta tähän. Tarinahan kertoo siitä, kuinka jästienrakastaja pakottaa jälkeläisensä hulluuden uhalla auttamaan jästejä, vaikka tämä ei halua. Mielestäni tämä kertoo ennemminkin siitä, että jästienrakastajat eivät kykene ymmärtämään muita (tässä tapauksessa hyvin perusteltuja) näkemyksiä ja pakottavat muutkin noudattamaan omaa vakaumustaan. Velholla ei ollut mielestäni minkäänlaista velvollisuutta auttaa kyläläisiä ja jo tuona aikana taikavoimaisten kannatti pitää matalaa profiilia, sillä taikausko ajoi jästit aivan liian monta kertaa polttamaan velhoja ja noitia.
Aikaisemminhan on annettu ymmärtää, että ainoakaan oikeasti taikavoimainen henkilö ei olisi kuollut noitavainoissa (joku noitahan tahallaan jättäytyi kiinni päästäkseen nauttimaan viilennetyistä kutittelevista liekeistä), mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että jästit kyllä aivan varmasti nopeasti tajusivat taikasauvan olevan tärkeä tekijä velhojen taikavoimissa ja sauvan riistäminen suurella joukolla ei varmastikaan ollut vaikea tehtävä, minkä jälkeen velho olisi yhtä avuton kuin vastasyntynyt jästi. Vihdoin saatiin siis ihan canon-tietoa siitä, että velhoja ja noitia tosiaankin kuoli noitavainoissa (esim. Melkein-päätön-Nick, miten sitten ikinä kirjoitetaankaan). Tämä tietysti nostattaa epäilyn siitä, kuinka suuri osa muustakin Tylypahkassa opetetusta tiedosta onkaan jästienrakastajien propagandaa.
Itse tarinat olivat ihania, vaikka jotenkin olisin kaivannut vanhempaa englantia. Sitä ei kuitenkaan voida vaatia, kun tarinathan canonin mukaan on käännetty riimuista. Jotenkin vain kaikki lukemani sadut ovat olleet vanhahtavampaa tekstiä. Jotain Shakespearen aikaista tai sitä vielä vanhempaa, en mä tiedä. ("For never was a story of more woe / Than this of Juliet and her Romeo" jne) Pidin myös kaikesta uudesta canonista ja myös siitä, että vihdoin on helpompi viitata peleissä velhoyhteiskuntaan jo lapsena kuuluneiden käsityksiin ja legendoihin. Kuvituksia odotin olevan enemmän, mutta The Fountain of Fair Fortunen henkilöiden ihana kuva toi syvyyttä tarinaan.
Mutta mielellään lisää tällaista, canon on ihanaa, kun siihen ei liity Harry lakeijoineen. <3
Aikaisemminhan on annettu ymmärtää, että ainoakaan oikeasti taikavoimainen henkilö ei olisi kuollut noitavainoissa (joku noitahan tahallaan jättäytyi kiinni päästäkseen nauttimaan viilennetyistä kutittelevista liekeistä), mutta itse olen aina ollut sitä mieltä, että jästit kyllä aivan varmasti nopeasti tajusivat taikasauvan olevan tärkeä tekijä velhojen taikavoimissa ja sauvan riistäminen suurella joukolla ei varmastikaan ollut vaikea tehtävä, minkä jälkeen velho olisi yhtä avuton kuin vastasyntynyt jästi. Vihdoin saatiin siis ihan canon-tietoa siitä, että velhoja ja noitia tosiaankin kuoli noitavainoissa (esim. Melkein-päätön-Nick, miten sitten ikinä kirjoitetaankaan). Tämä tietysti nostattaa epäilyn siitä, kuinka suuri osa muustakin Tylypahkassa opetetusta tiedosta onkaan jästienrakastajien propagandaa.
Itse tarinat olivat ihania, vaikka jotenkin olisin kaivannut vanhempaa englantia. Sitä ei kuitenkaan voida vaatia, kun tarinathan canonin mukaan on käännetty riimuista. Jotenkin vain kaikki lukemani sadut ovat olleet vanhahtavampaa tekstiä. Jotain Shakespearen aikaista tai sitä vielä vanhempaa, en mä tiedä. ("For never was a story of more woe / Than this of Juliet and her Romeo" jne) Pidin myös kaikesta uudesta canonista ja myös siitä, että vihdoin on helpompi viitata peleissä velhoyhteiskuntaan jo lapsena kuuluneiden käsityksiin ja legendoihin. Kuvituksia odotin olevan enemmän, mutta The Fountain of Fair Fortunen henkilöiden ihana kuva toi syvyyttä tarinaan.
Mutta mielellään lisää tällaista, canon on ihanaa, kun siihen ei liity Harry lakeijoineen. <3