(Untitled)

[mahnaz]

Yksi asia, mitä en *helsinkiläisissä oikein jaksa, on jatkuva valittaminen. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin on hyvä puuttua, mutta joskus tuntuu, että jengi valittaa ihan vaan valittamisen ilosta. Joitakin suosikkiaiheita mainitakseni

Comments

[normandesmond]

Rovaniemeläiset eivät valita julkisesta liikenteestä, koska siellä kaikilla yli 18-vuotiailla on ajokortti, ja aika monella auto.

[mahnaz]

Paljon mahdollista. Itse vaan olen perustanut tämän vaikutelman tyyppehin, joiden mielestä pyörällä on ihan ok liikkua -25 asteeseen asti, missä vaiheessa vaihdetaan kävelyyn. Kouluun hiihdetään kesät talvet jne.

[charlottes]

Sama pätee myös Parkanossa ja Joensuussa, missä julkinen liikenne on molemmissa ihan olematon.

[karoliina]

Jos en ois asunnut Hongkongissa, en olisi varmaan koskaan oppinut arvostamaan Helsingin kulttuuritarjontaa.

Tuota lumiauravalitusta ihmettelin itsekin. Jos saisin nukkua seiskaan asti, heräisin oikein mielelläni siihen, että yhteiskunta toimii.

Viime kesänä hajoilin kerran julkisiin ja tajusin ottaa pyörän käyttöön. Se oli hyvä päätös. Olisi kannattanut tehdä jo aiemmin.

Toisaalta valittaminen on välillä ihan suomalaista small talkkia. Valitetaan, kun ei muutakaan keksitä sanoa. Ja toisaalta kertoo siitä, miten tottuneita ihmiset ovat siihen, että asiat ovat hyvin. Ja valittamisesta on vaikea opetella pois. Olen itse opetellut, etten enää valita säästä. Mutta välillä silti hajoilen siihen, että on talvi :) (aion kyllä tosissani miettiä sitten kun olen työelämässä, miten voisin järjestää elämäni niin, ettei täällä tarvisi ihan koko talvea olla)

Ja joo toki just postasin tänään fb:hin kuvan siitä "että on kylmä", mutta ei sen ollut tarkoitus olla valitusta, vaan hauska esimerkki ihmisten käyttäytymisestä.

[mahnaz]

Ei mulla ole mitään ongelmaa sen kanssa, että joku joskus vähän valittaa; "AJATELKAA AFRIKAN LAPSIA" on ihan yhtä ärsyttävä asenne. Esim. talvessa on joidenkin mielestä vain hyviä puolia ja jos huonoja onkin, ne ovat vain asennekysymys, mutta sitten esim. yllä mainitsemistani syistä se voi oikeasti olla aika hankalaa aikaa monille, ja on aika urpoa alkaa siinä tapauksessa inttää, että kyse on vaan asenteesta...

Valittamistakin on niin monenlaista. Juuri eilen joku päivitti tyyliin: "Voi jumalauta tän pimeyden kanssa, nyt lähtee kyllä sarastusvalo kokeiluun. Suosituksia?" Joissain tilanteissa toki ei-ratkaisuhakuinen avautuminenkin helpottaa. Yleensä vaan asiasta jankuttamaan jääminen ei kuitenkaan vähennä vitutusta enää mitenkään lineaarisesti. ;) Just se tarkoitukseton nitinä joka jumalan asiasta (mihin alla viitataan), on vaan niin turhaa, ellei sen tarkoituksena ole saada ihan ok elämä tuntumaan kurjalta.

[meripihkakoru]

Samaa mieltä! Ymmärrän satunnaisen purnauksen, mutta en pidä siitä, jos ruikutuksesta tehdään oma jatkuva small talk -genrensä, kun kiitollisuus ja asioista nauttiminen on kuitenkin itse kunkin kognitiolle terveellisempää. Olen itse oppinut arvostamaan ulkomailla asuessani Suomen koulutusjärjestelmän lisäksi mm. metsiä ja jokamiehenoikeutta niiden antimiin, hiljaisuutta, verotuksen ja palvelujen suhdetta ja hyvin eristettyjä, sisältä lämpimiä taloja. Ja tietysti on sitten toisia juttuja, joista tykkään näissä toisissa maissa enemmän, kuten eloisampi kahvilakulttuuri tai nopeammin tuleva kevät.

Toki sellaisiakin asioita, jotka ovat globaalisssa mittakaavassa hyvällä tolalla (esimerkiksi opintotuki), voi kehittää, mutta henkilökohtaisessa elämässään kaikkien kannattaa muistaa suhteellisuudentaju.

[mahnaz]

Tämä.

[karoliina]

kun kiitollisuus ja asioista nauttiminen on kuitenkin itse kunkin kognitiolle terveellisempää.

ja sitten tuolla alempana Mahnaz (ei suorana kommenttina tähän, älkää lukeko näitä sillä tavoin yhdessä):
Mä en ole viitsinyt esim. matkojani kauheasti FB:ssä mainostaa juuri siksi...

Tässä on tietty ristiriita. Jos on kiitollinen ja nauttii asioista, sitä ei voi myöntää julkisesti, koska joku tulee kateelliseksi.

Mä huomaan, että mun tekis välillä mieli pyytää muilta anteeksi sitä että mulla on jotkut asiat elämässä hyvin. Hei anteeks, että opiskelen alalle, jolla ei työttömyyttä juuri ole. Hei anteeks, että asun hyvien liikenneyhteyksien päässä. Hei anteeks, että oon hyvästä perheestä...

Ja sitten ite oon yrittänyt viime aikoina opetella sitä, että voisi sanoa, että on iloinen toisen puolesta silloin kun automaattisesti sanoisi "mä oon niin kade". Mutta jotenkin "iloinen toisen puolesta" kuulostaa helposti keinotekoiselta. Vaikka ihan oikeasti olisin myötäiloinen.

[hilarioncute]

[hilarioncute]

[mahnaz]

Mua ärsyttää se miten pyöräilyyn suhtaudutaan jonain vapaaehtoisena liikkumistapana jota harrastetaan vain huvikseen silloin kun olosuhteet ovat parhaat mahdolliset.Amen

[charlottes]

Valittaminen small talk -ilmiönä potuttaa muakin. Valittaminen sinällään paineiden poistajana toimii jotenkin, mutta valittaa vain valittamisen ilosta eikä tajua että vois ehkä muuttaa ajattelutapaansa (tai tehdä jotain eri lailla kuin yleensä) ei nyt oikein tunnu toimivan.

Minkä takia muuten kannattaisi muuttaa ulkomaille? Tää merkintä aiheuttaa miettimistä että pitäisköhän tota Britanniaa vain larpata Suomessa omien kolmikerroksisten lasien takana. :D Tuntuu myös vähän nololta olla se tyyppi joka ei ole ollut paria viikkoa kauemmin oman maansa rajojen ulkopuolella.

[mahnaz]

Työ, rakkaus ja sää lienee ne yleisimmät syyt. ;) En mä näe ulkomailla asumisella mitään itsesarvoa sinänsä, jostain syystä mun polusta on vaan tullut hieman kiemurainen. Ja suurin osahan ei koskaan muuta edes lapsuuden elinpiirinsä ulkopuolelle (esim. mun Itä-Vantaalta Helsinkiin muuttamista ei lasketa ;)).

[charlottes]

Eli yritätkö vinkata että mun muuttaminen Suomen länsipuolelta itäpuolelle kaupunkiin jossa olin käynyt kerran jossain partiojutuissa, oli jotenkin iso juttu? :P No olihan se tavallaan, mutta olin ihan innoissaan uudesta asuinpaikasta jossa kuitenkaan ei tarvinnut opetella uutta kieltä tai vieraita byrokratioita.
Jos ois tosiaan joku päämäärä (kuten opiskelu tahtomassaan jutussa tai tosiaan joku heila - duunipaikkaa en varmaan ikinä edes uskalla etsiä ulkomailta, ahdistaa ajatuskin), ei varmaan mikään ois liian iso este raivattavaksi.

[mahnaz]

No suurin osa ei tosiaan tosissaan edes harkitse moista temppua. Ei edes noissa meidän akateemisissa hommissa, tajusin tän, kun juttelin prospektiivisen PhD studentin kanssa, joka ei missään tapauksessa halunnut muuttaa 60 km lapsuuden kotikaupungistaan työkaupunkiinsa, koska kaikki sen sosiaaliset kuviot oli siellä. Mikä on tavallaan ymmärrettävää toki.