Mä tunnen yhden ihanan nahkatakkipojan ( Read more... )

Sade piiskas mut pieneen kippuraan, ja mietin ( Read more... )

Riudun rakkaudesta, tai ( Read more... )

En osaa enää käsitellä ihmisiä ( Read more... )

"Kyynelten maa on arvoituksellinen" tuumi Pikku Prinssi,
ja sitä tuumin usein minäkin.
Miten näkee joka puolella surullisia ihmisiä-bussin
ikkunan heijastuksessa vierivät kyyneleet.
Se pistää miettimään ja oikein arvuuttelemaan onko taas
yhden ihmisen sydän särkynyt, vai onko pettymys vallannut mielen,
vaiko se että opettaja huusi kaikkien kuullen ja ( Read more... )

 Elän tällä hetkellä kriisikautta. Tajusinpa, että
nyt lopetan jo siitä haaveilun, että joku päivä jokin menisi
käsikirjotuksen mukaan. Niin ei tule ikinä käymään, vaikka 
mä pieni tyttörukka luulin lauantaina, että saisin viimein prinssini,
kitaraa soittavan pojan, joka huokuu lämpöä.
Mä istuin kylmällä puutarhapenkillä, ja uskaltauduin ja ( Read more... )

 "Kädet oli iha jäässä nii muutamat fillit jäi aika vaisuks :D 
Kiitos kaikille jotka oli kuuntelemassa!!"
Anteeksi pieni korjaus. Tässä pitäis lukea oikeasti näin:
"Kädet oli iha jäässä nii muutamat fillit jäi aika vaisuks :D
Sä joka tulit pyytämään nimmaria, ja kehuit mun soittoa: Voisin
kirjottaa sulle mun nimmarin lisäks myös mun puhelinnumeron,
ja ( Read more... )

Olisin voinu tehdä niin paljon enemmän,
kapsahtaa sen kaulaan ja rukoilla, että se lähtis
mun kanssa yötreffeille, ja soittais mulle kitaraa.
Ja kun käänsin selkäni, meinasin jo sanoa että nähdään,
vaikka me ei kuitenkaan enää nähdä.
      Paitsi ehkä sattumalta.
Nyt jossittelen, vaikka mä aina kaikille sanon
että turha  on enää jossitella.
     Äsken mä ( Read more... )

 Mun lempirunoilija Arno Kotro kuvailee parisuhdetta
extremelajiksi, joka on sieltä vaarallisimmasta päästä.
Tuo ihmeellinen mies saa mahdutettua yhteen lauseeseen
niin hienoja ajatuksia rakkaudesta ja kaipuusta.
"Rakkaus on aina rakkaustarina, jälkeenpäin räätälöity"

Tänään Carloksen kanssa päätettiin mennä edustamaan
meidän koulua jonkinlaiseen hienoon ( Read more... )

Äsken mun sydän varmasti pumppas tosi
kovaa, eikä hengityskään oikeen aluks kulkenut.
Mun sähköpostilaatikkoon oli kolahtanut nimittäin
viesti eräältä mysteeriseltä Patrickilta.
Vaikka otsikko olikin Oppilaskunnan hallituksen
pöytäkirja, jaksoin kumminki uskoa että se olis 
vaikka noin vaan ohimennen pyytäny mut kahville.
Kun aoin lukemaan sitä, mulla oli ( Read more... )